Sairauslista

Terveyslistaukset löytyvät täältä

Valvojat: Mia Möller, Kirsi Leppälammi

Sairauslista

ViestiKirjoittaja kirsirautiainen » 26.04.2005 10:37

Olisiko mahdollista jokaisen toimittaa tänne tietämiään tapauksia, DIAGNOSOITUJA /EPÄILYJÄ(ne tarkasti eritellen), MIELELLÄÄN DIAGNOOSIN KERA. Tällöin meillä olisi mahdollisuus myös kumota turhat huhut ja lista olisi ehkäpä totuudenmukaisempi kuin pienen porukan keräämä. Ottakaa kasvattajat ja harrastajat kantaa. Mikäli kiinnostusta alkaa laajasti esiintymään, jokainen varmasti uskaltaa myös omansa ilmoittaa tulematta leimatuksi. Kasvattajahan voi kysyä luvan julkaisuun täällä kasvattinsa omistajilta, liekkö tämä silloin edes jotenkin laillista? Omistajahan sen voi toki itsekin lisätä.
Ja muistetaan että tällä hetkellä collie on TERVE rotu, eli tämä lista ei siitä sairasta tee vaan on ennaltaehkäisevä. Joka rodussa sairauksia on, perinnöllisyys onkin jo toinen juttu. Perinnöllisyys on useimpien sairauksien kohdalla tutkittu, ja jotta sairaudesta voidaan sellaisena puhua, tapauksen tulee täyttää sen yleiseiseksi katsotut ilmenemismuodot.
Jalostustoimikunnalle pallo, olisiko mahdollista hieman alustaa sairauksia ja niiden periytyvyyttä?

Ps. onko tietoa lk collieissa ruoka-aine/muista allergioista tai yliherkkyydestä?
kirsirautiainen
 
Viestit: 85
Liittynyt: 25.04.2005 16:37

Kilpirauhasen vajaatoiminta

ViestiKirjoittaja Taina Mäki » 26.04.2005 10:43

P. Gilda on kilpparikoira, diagnosoitu ja lääkityksellä. Voi ja jaksaa loistavasti
Taina ja Rape
Taina Mäki
 
Viestit: 216
Liittynyt: 25.04.2005 12:08
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Eeva Pönni » 26.04.2005 17:52

Ruoka-aine allergia epäilyjä, ja diagnisoituja on ollut nahkoillakin. Esimerkkinä voin kertoa oman Taikamme ( Vesimiehen Neiti-Aika), jolla epäiltiin vehnäallergiaa. Mutta lopullinen diagnoosi kaikkien vaiheiden jälkeen olikin hilsepunkki :lol: Ja syö kaikkea vehnäistäkin edelleen (makaronia, pullaa, leipää) eikä kutinoita ole sen jälkeen ollut, kun hilsepunkki saatiin kuriin.

Taika lienee myös "tunnetuin" yliherkkyys reaktion saanut nahka :wink: Vuonna -03 sai todella pahan anafylaktisen shokin rokotuksista, kerralla laitettiin rabies, leptospira ja nelosrokote. Ja oli suoranainen ihme, että siitä selvittiin. Tässä lienee oli taustalla monen yhteensattuman summa; Taikalla oli alkuviikosta ripulia (rokotettiin pe), ja samalla kertaa annettiin tuollainen tujaus monia eri rokotteita... Jos olisin silloin "rekisteröinyt" nämä riskit, en missään nimessä olisi antanut rokottaa Taikaa, mutta jälkiviisaushan tässäkin tapauksessa sitten nosti meillä päätään...

Nämä asiat olen aina ennenkin kertonut julkisuudessa, mutta jospa tämän kertominen nyt saisi muutkin avautumaan ongelmista :)
[/code]
Eeva Pönni
 
Viestit: 152
Liittynyt: 25.04.2005 16:20
Paikkakunta: Siilinjärvi

Kilpirauhasen vajaatoiminta

ViestiKirjoittaja Elina Hossi » 28.04.2005 11:10

Ronja ( Sandcastle's Holiday Hulda) sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Sairaus on hallinnassa lääkityksellä ja hyvin voidaan.
Elina Hossi
 
Viestit: 3
Liittynyt: 25.04.2005 15:37
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Anne Tarmaa » 28.04.2005 22:05

No tässä meidän koirien viat. Tangolla oli siis synnytyksessä polttoheikkoutta (jota suvussa ja joutui vetää pennut ulos) vaikea synnytys. Candyllä napatyrä. Nelli terve.
Avatar
Anne Tarmaa
 
Viestit: 192
Liittynyt: 28.04.2005 00:18
Paikkakunta: Muurla, Salo

ViestiKirjoittaja Marjo Orre » 29.04.2005 13:50

Meillä Asse (Auringonkukan Asseri) saanut viisi epileptistä kohtausta (minun näkemää). Tiedän että näitä epilepsia koiria on jonkun verran nahkoissa ja olisin tosi kiitollinen jos kaikki viitsisivät ilmoittaa omat koiransa julki. Olisi hyvä tietää suvut missä niitä esiintyy jalostusta silmällä pitäen. Meillä ei ole eläinlääkärin diaknoosia ja ei ole ainakaan vielä tarvinnut ajatella lääkitystä kohtaukset tosi lieviä ja lyhytaikaisia ja onneksi vielä harvoin. Asse on nyt 6,5 vuotias. Harrastusta jatkan ja kilpailenkin sen mitä olen ajatellut jos tuo ei tuosta pahene.
Marjo Orre
 
Viestit: 22
Liittynyt: 28.04.2005 12:59
Paikkakunta: Kemi

ViestiKirjoittaja Kaarina Pirilä » 01.05.2005 13:25

Minun lk collieni Ella (Sandcastle's Spellbinder, s. 7.4.03) sairastaa neurologi Timo Talvion diagnoosilla (elokuussa 2004) keskushermoston rappeutumaa (Neuronal abiotrophy). Diagnoosi tehtiin, kun koira oli vuoden ikäinen. Ennuste huono, sairauteen ei ole hoitoa, jo tuolloin Talvio ehdotti eutanasiaa. Lopullinen selvyys saadaan ruumiinavauksessa. Koira täytti nyt kaksi vuotta (7.4.05) ja olemme tulleet aikaan, jolloin eutanasiaa pitää ruveta miettimään. Ikävä sairaus, jota en toivoisi kenenkään koiralle.

Tässä samassa viestissä ilmoitan lk colllie Sandcastle's Style Statement'in (s. 7.4.03) omistajan Piia Leskisen luvalla, että hänen koiransa sairaudet ovat seuraavat:
- etujalkojen takapinnan koukistajajänteet/nivelsiteet liian lyhyet -> carpus-nivelen ylitaittuminen (diagnoosi ell Esa Eskelinen ja P. Axelsson + liuta muita hoitaneita lääkäreitä, kolme rtg-kuvausta vuoden ikään mennessä jalkakontrolleina), hoitona kevytsiteet/teippaus yli kolme kuukautta. Mainittakoon, että lääkärikäyntejä aiheutui tästä jalkasairaudesta 8, sis. mm kontrollit, tukisiteiden vaihdot, röntgenkontrollit, seurannat jne.
- Follikuliitti (karvatupentulehdus), diagnoosi P. Axelsson syyskuuussa 2003
- hermostorappeutumasairaus, diagnoosi Timo Talvio heinäkuussa 2004. Lopullinen selvyys saadaan ruumiinavauksessa (Talvion mukaan). Koiralle suositeltu lopetusta heinäkuussa 2004, sairauteen ei ole hoitoa.

t. Kaarina Pirilä
Kaarina Pirilä
 

ViestiKirjoittaja Mia Möller » 02.05.2005 00:37

Meillä Hilmalla (Sandcastle's Happy With Hilma) oli kuusi vuotta sitten omituinen oireilu. Tarkkaa diagnoosia ei ole, mutta tässä kuvaus episodista:

Hilmalla ilmeni yllättäen pahoinvointia, kuumetta, vetämättömyyttä. Sitä tutkittiin, ja se sai antibioottikuurin ja oksennuksenestolääkettä. Antibiootit eivät tehonneet, veriarvoissa ei muuta häikkää kun crp korkealla ja röntgenkuvissa epänormaalia näkyi vain kuumeen takia suurentunut haima. Epäiltiin borreloosia, erlichioosia, tulehdusta yms. Koira meni huonokuntoiseksi syömättömyyttään, aikaa ehti kulua viikko ja ylikin. Lopulta kokeiltiin tuttujen vinkin perusteella kortisonia (Prednisolon), jolla koira kuntoutui noin vuorokaudessa, piristyi ja alkoi syödä. Kortisonia se söi pienenevällä annoksella muistaakseni 8 viikkoa, sitten lääkitys lopetettiin. Kaksi vuotta se oli täysin ok, sitten oireet uusivat paljon lievempinä v. 2001. Sain reseptillä Prednisolonia, pienempi annostus ja lyhyempi kuuri ja taas erittäin nopea toipuminen. Tämän jälkeen Hilma on ollut erittäinkin terve, ja se täyttää parin viikon kuluttua kaksitoista vuotta.

Mitään varmaa diagnoosia ei ell. tuolloin 1999 osannut sanoa. Sen tarkempaa tietoa ei käteen jäänyt kuin että koiralla oli oireilu, johon kortisoni tehosi, esimerkiksi jotakin autoimmuuniperäistä. Tietoni autoimmuunisairauksista olivat tuolloin hyvin köykäiset, eikä eläinlääkärikään minua suuremmin syystä tai toisesta valaissut. Lähinnä ihmettelin, miksei nopeasti auttavaa lääkettä (siis kortisonia) keksitty heti antaa. Oikeastaan vasta nyt nettiaikaan siirryttyäni olen saanut tietoa ja tajunnut, että jotkut ko. sairaudet ovat hyvin vakavia ja voivat johtaa koiran kuolemaan.

Tämän sairastelun ja kaikki muiden koirieni pienimmätkin harmit olen ilmoittanut terveyskyselyssä jalostustoimikunnalle. Jokainen, jota Hilman tai muiden omistamieni koirien terveystiedot kiinnostavat, voi lähestyä minua vaikkapa meilitse. Millään sairauslistoilla en Hilman varmana autoimmuunisairaus-koirana toivo esiintyvän, koskapa varmuutta sairauden laadusta ei saatu.
Mia Möller
 
Viestit: 754
Liittynyt: 25.04.2005 00:06
Paikkakunta: Jyväskylä

Meidän sairaita

ViestiKirjoittaja Silja Alankola » 03.05.2005 11:27

Pehkoja:
Daisydear (ei kennelnimeä, sisareni kasvatti) sairasti noin 5-vuotiaasta kroonista niveltulehdusta, jota voi rinnastaa reumatismiin. Ei tietääkseni perinnöllinen. Hoitona jatkuva kortisonilääkitys, joka "söi" Daisyn luuston/nivelet siihen pisteeseen, että hänet oli päästettävä kärsimyksistään 8-vuotiaana.
Kahdella kasvatillani (G-pentueessa Golden Soul ja Golden Charisma, tarkempia tietoja pentueesta kotisivuillani) diagnosoitu haiman vajaatoiminta. Samassa pentueessa hd yhdellä.
Diagnosoitu ablatio 1.pentueessa (Daily Droll), epäv. diagnosoitu ablatio 2.pentueessa (Deepbluedonjuan).
Nämä siis diagnosoituja minun tiedossani olevia, tutkimattomistahan ei tiedä, mitä pitävät sisällään.. :? Tässä pienimuotoisen kasvatustoimintani tuloksia, toivon mukaan enemmän kasvattien omistajat motivoituisivat tutkimaan koiriaan, nyt esim. lonkat tutkittu vain n.30% yli 1-v kasvateilla.

Silja
Silja Alankola
 
Viestit: 37
Liittynyt: 02.05.2005 11:32
Paikkakunta: Virrat

Keskustelua vatsavaivoista. (Sairauslistasta siirretyt viestit.)

ViestiKirjoittaja Pirjo Westerholm » 03.05.2005 18:51

Magicmills Emissarylla todettiin hyvänlaatuinen kasvain peräsuolen sulkijalihaksessa. Kasvainta ei pysty leikkaamaan kokonaan pois sen sijainnista johtuen ja se saattaa myöhemmin muuttua pahanlaatuiseksi. Koira on 3 v. Samalla tutkimusten yhteydessä todettiin laajentunut eturauhanen, joka ei ole oireillut millään tavalla.
Avatar
Pirjo Westerholm
 
Viestit: 240
Liittynyt: 25.04.2005 14:33
Paikkakunta: Mänttä

Re: Meidän sairaita

ViestiKirjoittaja Kirsi Kumpulainen » 12.05.2005 14:38

Silja Alankola kirjoitti:Pehkoja:

Kahdella kasvatillani (G-pentueessa Golden Soul ja Golden Charisma, tarkempia tietoja pentueesta kotisivuillani) diagnosoitu haiman vajaatoiminta. Samassa pentueessa hd yhdellä.

Silja


Kyseinen hd-koira asuu meillä, ja lonkat ovat jo nyt kolmivuotiaana alkaneet vaivaamaan. Kohtutulehdus oli samaisella koiralla tammikuussa 2005 ja kohtu leikattiin pois. Muuten ollut terveenä.
Kirsi Kumpulainen
 
Viestit: 131
Liittynyt: 25.04.2005 00:36
Paikkakunta: Orimattila

ViestiKirjoittaja Kirsi Auranen » 13.05.2005 20:07

Laitanpa tietoa omasta koirastani, vaikka kunnollista diagnoosia ei olekaan saatu. Elikkä Finn Arrow Buxom Bum,"Filemon", syö jatkuvasti pienen annoksen Tylosin-antibioottia suolistohäiriöihin. Uloste menee todella löysäksi ja sitä tulee usein ja paljon. Lopulta sitten sisälle, päivinsinkin. Seurauksena luonnollisesti laihtuminen, kun ei ruoka pysy sisällä. Eikä muuten maistukaan niin hyvin. Tylan pitää kakan normaalina ja ruuan sisällä, huono syömään on kuitenkin. Massaa on nyt onneksi saatu jo noin 1,5 kiloa lisää, kun on pysyvästi syönyt antibioottia.

Haiman vajaatoimintaa ei ollut. Vaikka täällä foorumissa sitä laittamaani arvoa kritisoitiinkin. Soitin eläinlääkärille ja hänen mielestään tarvetta uudelle näytteelle ei ollut, kun ei oireitakaan ole. Jos olisi haimassa jotain, niin laihtuminen olisi jatkuvaa, eikä tylan siihen auttaisi! Uskon häntä.

Lisäksi Filemonilla on A/D lonkat. Ne ovat toistaiseksi oireettomat, ikää kun on vasta 1v10kk. Silmätulehduksia on ollut muutama ja korvatulehdus kerra. Korvatulehdus meinasi tulla nyt keväällä uudelleen, mutta Epi-Otic korvanpuhdistusneste tepsi!

Filemon on siis melkoinen kovanonnen collie. En kuitenkaan usko, että olisi perinnöllistä nämä vaivat. D lonkka ehkä, mutta vatsavaivat ovat varmaan jotakin omaa heikkoa bakteerikantaa...???

Jos on vastaavaa jollakin, niin olisi kiva tietää miten on hoidettu ja onko jotakin kunnon diagnoosia saatu?

Kirsi
Avatar
Kirsi Auranen
 
Viestit: 895
Liittynyt: 01.05.2005 20:45
Paikkakunta: Espoo

Kääpiölassie

ViestiKirjoittaja Silja Alankola » 16.05.2005 12:17

Eilen tapasin ensi kertaa luovutuksen jälkeen tammikuussa syntyneen kasvattini ja yllätys - yllätys: hän oli kääpiö.
Natasha (Fantazija), joka on eläinlääkäri, oli samaa mieltä, joten tavallaan voi kai sanoa, että se on diagnosoitukin.
Tutkimme kyllä lisää aihetta, eli kun saan kyseltyä sopivaa eläinlääkäriä, katsotaan kärsiikö koira ja sen jälkeen tehdään päätöksiä hänen tulevaisuutensa suhteen. Koira oli mittasuhteiltaan lähinnä corgia muistuttava. En ole koskaan ennen tavannut tällaista, yhden kääpiökasvuisen bernin olen nähnyt.
Odotan mielenkiinnollla, josko saisin lisätietoja aloittamiini aiheisiin tällä ja toisella foorumilla.

Silja
Silja Alankola
 
Viestit: 37
Liittynyt: 02.05.2005 11:32
Paikkakunta: Virrat

ViestiKirjoittaja Hanna Silander » 17.05.2005 10:28

My Yanquis Ginny ( Twilight Moon Al´dent de Niro- Gold Shadow jessica Lady) synt. 19.10.2001 Kuoli synnynnäiseen munuaisvikaan 1,5- vuoden iässä.
Koira oli jo pentuna hyvin pieni, kasvoi kuitenkin ihan normaalin kokoiseksi nartuksi. Joi aina paljon, pentuna luulin, että tykkää vain leikkiä vesikupilla. Reilun vuoden iässä erittäin vilkas ja työintoinen koira muuttui apaattiseksi ja väsyneeksi, ruoka ei maistunut=> verikokeet osoittivat munuaisten olevan toimintakyvyttömät, eli koiran ei olisi pitänyt olla enää enää hengissä niillä arvoilla. Mahtavan luonteensa ja työhalukkuutensa ansiosta uskon neidin olleen niin terveen oloinen, juomista lukuunttamatta tuohon diagnoosiin asti.Koira oli nuoresta iästään huolimatta lähes kilpailuvalmis hakukoira kaikilta osioilta. Ruokavaliolla ja ihonalaisella nesteytyksellä koira eli vielä 5 kk. Kun toinen kipukohtaus tuli viikon sisään ensimmäisestä, koira sai lähteä koirien taivaaseen. Taudille ei ollut mitään tehtävissä ja todettiin "valuviaksi" kahden eri eläinlääkärin tutkimuksien perusteella, en luottanut vain yhden mielipiteeseen.
Hanna Silander
 
Viestit: 206
Liittynyt: 10.05.2005 13:50
Paikkakunta: Sastamala

ViestiKirjoittaja Sari Mela-Järvinen » 01.08.2005 19:10

LK-collie Dalimattas Sexie Sadie kuoli 7 vuotiaana maksakirroosiin, koiran avauksessa todettiin myös syöpäkasvain munasarjoissa, mutta kuolinsyy oli tuo maksakirroosi.

Ja edellisen tytär Forest Star´s Future Fay sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, syö Thyroxsinia samasta purkista emännän kanssa ja voi hyvin.

PK-Collie Sunsweet Standing Proud kuoli 8kk ikäisenä synnynnäiseen munuaisvikaan.
Sari
Sari Mela-Järvinen
 
Viestit: 10
Liittynyt: 01.08.2005 18:26
Paikkakunta: Nummi-Pusula

ViestiKirjoittaja Maria Liikanen » 02.08.2005 00:52

Snowpaw Zoogin Preview (s. 1.5.97) lopetettiin 11 kuukauden ikäisenä. Diagnoosi maksan suntti. "Rölli" oli pakko avata, kun ei kaikkia sisäelimiä näkynyt rtg-kuvassa. Ja pääsiäisen yli mietimme ja katselimme erittäin vaisua koiraa. Päädyimme eutanasiaan, koska koiran parantuminen olisi ollut todella pienen mahdollisuuden päässä. Helsinkiin olisi voinut lähteä, mutta koiran olis pitänyt käydä läpi varjokuvaukset ym ja eläinlääkärin mukaan isolla koiralla tuosta parantuminen on paljon epätodennäköisempää. Oireina esiinyti (jo ihan pikkupentuna) omituista horjumista. Oireet tulivat uudestaan 10 kuukauden ikäisenä, ja silloinkin koira ihan selävsti horjui. Oli täysin tajuissaan. Nämä "kohtaukset" menivät itsestään ohi. Verikokeissa ainoat arvot mitkä eivät olleet normaalit, olivat verensokeri (alhainen) ja valkosolut aavistuksen koholla. Esim maksa-arvoissa ei ollut mitään vikaa. Rölli on haudattuna vanhempieni pihalle ja aina välillä muistelen tuota nuorta poikaa, jonka elämä päättyi aivan liian aikaisin:(

Toisena colliena meillä on HK1 TK2 BH Snowpaw American Goblin (s 5.10.98 ). Ongelmana ollut lähestulkoon aina huonovatsaisuus. Tosin Mörrillä ne johtuivat pääosin stressistä ja hormoneista. Ja juuri johtui, koska nykyään ei näitä vaivoja ole vähään aikaan näkynyt *koputtaa puuta*. Alunperin vaivat saatiin hyvin kuriin maitohappobakteereilla ja niiden avulla selvittiin ilman antibiottikuureja. Nykyään ei tarvitse maitohappobakteerejakaan antaa. Johtuen varmasti pääosin siitä että Mötrri leikattiin huhtikuussa (syynä taloon tullut bc-narttu, jonka 1. juoksun jälkeen Mörrin hormonitaso tuntui huitelevan jossain muualla). Mörri ei ole koskaan ollut käyttäytymiseltään yliseksuaalinen, on varmaan perinteinen suomalainen mies, joka ei tunteitaan näytä vaan patoaa ne sisälleen;) Nartut eivät ole koskaan olleet mitenkään erityisen kiinnostavia, lähinnä vain pennut. Oma pieni rakas pedofiilini;) Leikkauksen myötä myös Mörrin dominanssi tuntui heti laskevan matalalle lähes olemattomalle tasolle. Poikaa saa nykyään ihan halailla eikä hän siitä ahdistu:) Noh nyt meni ihan OT:ksi...

Haittaavampi ongema meillä on etujalat (ranteet+kyynärpäät). Etupää ei kestä rankkaa rasitusta. Kuvattu on ja mitään vikaa ei löydy. Ainoa syy minkä olemme ontumiselle (yhdessä osteopaatin kanssa) löytäneet ovat liikkeessä löysät kyynärpäät (kauhoo) jotka taas aiheuttavat ranteiden väärän asennon ja siis niiden vääränlaisen kuormittumisen. Esimerkkinä agilityssa hyppyjen alastulot. Mörrin on pakko vetää kyynärpäät kroppaan kiinni, jotta alastulo olisi tukeva ja turvallinen. Näin taas ranteet ovat kierossa alastullessa. Vaiva ilmeni ensimmäisen kerran kesällä 2002, jolloin luulimme Mörrillä olleen vääränlainen nesteytys kesäkuumalla ja siitä johtuvia lihaskramppeja. Seuraavana talvena ei taas mitään ongelmaa. Vaivat uusiutuivat seuraavaksi keväällä/kesällä 2003 hieman pahempina, jolloin veinkin sen eläinlääkärille, koska kaikesta muusta olimme huolehtineet. Mörri jäi eläkkeelle agilitysta hieman alle 5-vuotiaana vuonna 2003. Sen vuoden SM-kisoihin vielä pääsimme osallistumaan ja edustimme SCY:täkin joukkueessa ja teimme puhtaan ja ihan nopeankin nollan:) Hakua jatkoimme ja siitä Mörri jäi eläkkeelle nyt tänä keväänä/kesänä. Vaivat alkoivat näkyä metsätreeninkin jälkeen. Hyvillä mielin jätin pojan eläkkeelle tavoitteemme tultua täyteen (HK1). Tällä hetkellä Mörri syö 'nivelvoiteluaineita' ja harrastaa tokoa edelleen täysillä. Tuota poikaa kun ei ihan noin vaan jätetä täysin eläkkeelle. Nämä jalkavaivat hieman haittaavat lenkkeily asvaltilla. Pitkät lenkit pitääkin tehdä pehmeässä maastossa, joka antaa sopivasti periksi askellukse alla. metsässä jaksaa ravata ees taas reilusti yli tunninkin.

Niin ja lisäksi meillä on Mörrillä purentavika (ylä), mutta se ei haittaa meidän elämäämme pätkän vertaa. Ainoastaan juustonpalasta, joka on kuolalla liimautunut ruokakipon pohjalle on vaikea saada suuhun;)

Että on meilläkin noita vaivoja siunaantunut. Ja kun tässä en edes mainitse shelttiäni (9 v) ;)
Maria Liikanen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 21.05.2005 19:46
Paikkakunta: Raisio

ViestiKirjoittaja Anne Taskinen » 02.08.2005 14:29

Omista koirista ja kasvateistani....

Kangasvuokon Camilla... terve koko ikänsä... synnytysten jälkeen pitkittynyttä vuotoa, joka parani antibiooteilla, sterilointileikkaus tehtiin n. 8 v. iässä (ilman sairauden oisreita siis...), lopetettiin himppa alle 12 v.... ell. diagnoosi/arvelu oireille (tasapainon heikkeneminen, oksentelu, kalpeat limakalvot, sydämmen tiheälyontisyys), verisuoni ilmeisiesti katkennut "jostain". Ei alettu hoitamaan iän huomioon ottaen, ja koiralla oli selvästi kovia kipuja, ei myöskään avattu... veriarvot normaalit.

Greengrove Blue is the Top (Colomboma ja A/D lonkat), perusterve koira, kerran raju suolistotulehdus, jonka sai siankorvista... parani antibiootilla, kipulääkkeellä ja ruokavaliolla. Steriloitiin samaan aikaan Camin kanssa eli n. 6 v. ilman mitää kohdun oirehtimisia. N. 9v vanhana alkoi sitten pissa lirittämään alle, johon ei sitten silloiset lääkkeet tehonneet ja koira nukutettiin syksyllä reilu 10 v. vanhana. Lonkka ja silmävika ei vaivannut missään vaiheessa koiran elämää.... ainakaan niin että olisin itse sitä huomannut !!!

Bell Pepper's Apricotspark, terve koira koko ikänsä... ainoastaan reagoi tyhjään vatsaansa oksentamalla mahanestettä ja hiukka sulanutta ruokaa aamuöisin... parani kun lisättiin mukaan myöhäinen iltapala (=vaalea leipäpala ja hiukkasen piimää kyytipojaksi ennen nukkumaan käyntiä). Nukutettiin reilun 13 v iässä kun kaikki jalat hävisivät alta... Halvaantui ilmeisesti.

Greengrove Venice Showgirl, terve koira, Viimeinen synnytys ei käynnistynyt, keisarinleikattiin... leikkauksen jälkeen komplikaatioita siis heräämisen yhteydessä... vahva epäily vatsakalvon tulehduksesta... saatuaan oikeat lääkitykset, koira toipui pika vauhtia. Maaliskuussa 2004 alkoi oksentelemaan rajusti ja n. viikko sen jälkeen kun oli ollut ns. syömätön 3 pv koira avattiin, mahalaukissa kasvain, joka oli vallannut n. puolet mahalaukun tilavuudesta. Koira nukutettiin toimenpiteeseen.

Bell Pepper's Databank... terve koira (kerran saanut jostain ilm. raakaa kalaa koska turkki muuttui harvaksi ja pohjavilla kuulsi voim. läpi ja koira laihtui. Laajakirjoisten madotusten (myös lapamatolääkitys)jalkeen koira sai normaalin painonsa takaisin. Turkki parani syötyään 8 vk kuurin helokki valmistetta ja biotiinia. Ei koskaan saanut pentuja... juoksut jotenkin omituiset, etten saanut parasta päivää koskaan kiinni... jopa progesteroni otettiin aina liian myöhään... ns. viimisen juoksun jälkeen sairastui kohtutulehdukseen, joka ei vastannut lääkitykseen, päätettiin leikata (hyvä niin sillä kohtu oli yllättävän pieni, mutta kuitenkin oli ns. puhjennut ja vuoti vatsaonteloon).

Sitten kasvatit joista tiedän....

Bell Pepper's Alazyafternoon... Perusterve koira kunnes sairastui äkilliseen ja rajuun suolistotulehdukseen, ei vastannut rittävän hyvin hoitoihin ja kuoli. Avattiin... haavaumia mahalaukun seinämissä ja ohutsuolen alkupäässä.

Bell Pepper's Bernadette... tietääkseni koira oli terve, mutta sillä oli hyvin voimakas vahtivietti kotiaan ja heidän tytärtään kohtaan, joten oli napannut paria tyttären kaveria... vietiin piikille ns. "terveenä" koirana....

Bell Pepper's Bahiaqueen... terve koira, jäi traktorin takapyörän alle n. 4 v ikäsisenä lantion kohdalta... lantioon murtuma kolmeen kohtaan... ei leikattu eli suht normaalia ja tervettä koiran elämää aina sinne saakka kunnekka nukutettiin ikiuneen... liikunta huonontui ja koiralla oli selvästi kipuja.

Bell Pepper's Albertblack... tietääkseni koira eli terveen elämän, kerran pisti käärme kuonoon, mutta toipui siitä ihan hyvin.

Bell Pepper's Charles Wain... perusterve koira, paitsi että sitten sairastui omituisesti ja älkkiarvaamatta... ell. diagnoosi sairaudelle oli ollut AIHA... mutta ei kuitenkaan 100% varmuudella (sen tiedon mukaan minkä koiran omistajalta sain).. oireina oli mm. voimattomuus, apatia, kuumeilukin muistaakseni... ei vastannut lääkitukseen... loppuvaiheessa verta suusta ja muistaakseni myös peräsuolesta... sairasti kaiken kaikkiaan muistaakseni viikon verran ennen noita verenvuotojuttuja...
_________

Bell Pepper's Bobcorn (crd) muuten terve koira (kerran korvatulehdus), mutta sairastui muutama vuosi sitten virsakivisairauteen... virtsaputki meni tukkoon, leikattiin ja kivet poistettiin rakosta + tehtiin avanne. koira toipui ja syö erikoisruokavaliota ja voi toistaiseksi hyvin (tulee 10v).

Bell Pepper's Bethoven (colomb), synnytyksessä hännänpään valkoinen osa katkennut pois (oliko joku kehityshäiriö siinä, sillä jäi ns. käteen.... ei tarvinut mitenkään vääntää tai kiskoa siitä????) ollut koko ikänsa suht reilusti ylipainoinen, varvasväleissä muutaman kerran tulehduksia (talvella), etujalan ontumista aika ajoin, kuvattu... ranteet painuneet ei röntgenologisia muutoksia (kuvaushetkellä), sen sijaan vastakkaisessa takajalassa kintereessä nivelrikkomuutosta.

Bell Pepper's Chansonnette... ainakin nuorempana jonkinlaista vatsaoireilua.... (Närästystä tais en tapaista...????)

Bell Pepper's Cresendo...stutuksen jälkeen keskenmeno, jonka jälkeen koiralla jotain ongelmia, toipui kuitenkin

Bell Pepper's Database... herkkävatsaisuutta, silmät vuotivat ainakin nuorempana... lievää tulehdusta silmissä (mm. silmätarkasushetkellä... siitä merkintä muu silmäsairaus)

Bell Pepper's Enable Enter, tietääkseni muuten terve koira, paitsi että yläpurenta (tai kuten jalostustarkastuksessa mainitaan liian pitkä yläleuka... muistaaskeni)
Avatar
Anne Taskinen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 02.06.2005 23:33
Paikkakunta: Savonlinna

Kilpirauhasen Vajaatoiminta

ViestiKirjoittaja Johanna Kuusi » 26.09.2005 11:05

Kyselin täälläkin kesällä neuvoja, kun Ricolta (Zibellina´s High Hope)
kynsia halkesi ja irtoili. Turkissa ei ollut mitään muuta huomattavaa
kuin hieman karvanlähtöä hännästä. Perjantaina saatiin kontrollitestin
tulokset ja nyt Rico on sitten virallisesti "kilpparikoira" eli
kilpirauhasen vajaatoiminnasta on kysymys. Nyt haetaan oikeaa
annostusta lääkkeelle ja odotellaan uusien kynsien kasvua.

terv. Johanna Kankaanpää
http://www.surffi.net/~johakan
Johanna Kuusi
 
Viestit: 182
Liittynyt: 25.04.2005 09:45
Paikkakunta: Forssa

ViestiKirjoittaja Susanna Helin » 28.09.2005 22:42

Pehkopoika Karo (Twilight Moon Cotton Kid, isä Sunsweet Black Spartacus, emä Noble Suite's Hayde) lopetettiin 9-vuotiaana selkäydinrappeuman (degeneratiivinen myelopatia = degenerative myelopathy = DM) vuoksi. Diagnoosin teki YESin neurologi Sigitas Cizinauskas. Lopullinen diagnoosi olisi varmistunut patologilla selkäydinviipaleesta, mutta jätettiin tekemättä kun kaikkien asianosaisten mielestä tapaus oli täysin selvä. Sairaus muistuttaa hermostomuutoksiltaan ihmisten MS-tautia. Karoa kuvattiin kokeilumielessä YESin tutkimusryhmän voimin magneettikuvissa jossa mukana olleet ihmisröntgenologit yrittivät etsiä kuvista konkreettisia yhteneväisyyksiä MS-taudin oireiden kanssa, mutta mulle ei ainakaan kukaan kertonut jos niitä löytyi.

Tämä on yksi niistä sairauksista joka voi olla kyseessä kun "koiran takapää menee". Erona hivenen yleisempään(?) selkärangan rappeumaan on että siinä koira on yleensä kankea ja kivulias, tämä DM on sen sijaan täysin kivuton. Erilaiset välilevypullistumat ja muut ovat myös hyvin kivuliaita. Myös tuo Kaarina Pirilän tapaus hermostorappeuma on myös eri sairaus, sen oireilusta en osaa kertoa suhteessa tähän sairauteen. DM etenee yleensä ensimmäisistä oireista (takajalat ei nouse kunnolla, varpaat raapivat maata, takapää on jotenkin hempula) 6-24kk:ssa liikuntakyvyn menetykseen. Meillä meni 7kk.

Näistä takapään menemisistä kuulee yllättävän usein sekä colliepiireissä että muissa roduissa. Olisi mielenkiintoista selvittää onko suomessa collieilla miten paljon... Saksanpaimenkoirilla tämän on todettu olevan perinnöllinen (n. 2% todennäköisyys että koira sairastuu tähän 3-8v iässä). Australiassa oli jossain tutkimuksessa todettu että n. 0,38% collieista sairastuu DM:ään, jokusia muitakin rotuja oli samoissa lukemissa. DMää esiintyy koiraeläinten lisäksi kissoilla, hevosilla, lehmillä ja laamoilla :shock:

Lisää sairaudesta voi kysyä multa tai katsoa Karon sivuilta:
http://www.kolumbus.fi/hankikantoset/karo/talvi16.htm
Susanna Helin
 

ViestiKirjoittaja Johanna Ruottinen » 29.09.2005 11:47

DM on tosiaankin aihe josta kannattaisi collieharrastajien ja esim jalostustoimikunnan ottaa enemmän selvää, koska näitä samantyylisiä tapauksia aina silloin tällöin tulee vastaan. Oma narttumme Irokon Minea nukutettiin aikanaan 9,5-vuotiaana samanlaisten oireiden seurauksena, joskaan diagnoosia sairaudelle ei koskaan oikeasti saatu.

Mineallahan oli myös muita vanhuuden vaivoja joten emme halunneet rassata sitä ylimääräisillä tutkimuksilla. Meillä oireiden alku osui yhteen kohtutulehduksen ja leikkauksen kanssa josta toipuminen oli ilmeisesti melkoinen rasitus sydänvikaiselle iäkkäämmälle koiralle. eteneminen loppuun asti kesti sen pari vuotta ja ainakaan suurempia kipuja ei vaikuttanut olevan - ajoittaiset ontumiset ja ärtyisyyden laitan sen piikkiin että Minea oli vaivoistaan huolimatta erittäin vilkas ja liikunnallinen koira josta johtuen se varsinkin loppuaikana teloi itsensä usein ja toisaalta stressaantui kun ei pysynyt lauman vauhdissa.
Avatar
Johanna Ruottinen
 
Viestit: 1112
Liittynyt: 25.04.2005 18:12
Paikkakunta: Latovainio

ViestiKirjoittaja Elina Lehtonen » 29.09.2005 15:45

Seuraan liittyy Hiski (Kangasvuokon Sunny Summer), jolla on todettu 2-vuotiaana sakriitti. Vaivannut kai pitempäänkin, käytösongelmista päätelleen. Ollut ilmeisen kivulias joka näkynyt arvaamattomana käytöksenä. :smt077

Saattaa olla perinnöllistä, jolloin aiheuttajana on yli-liikkuva selkäranka. Tai sitten onnettomuuden aiheuttamaa, ell ei osannut sanoa. Todennäköisesti jonkinlainen yhteisvaikutus.

Hiskillä ei ole mitään ruoka-aineallergioita. Itse asiassa, sille voi syöttää ihan mitä vaan :-D, jos saa sen syömään. Nyt keiteltiin lampaan munuaisia, sydämiä ja maksoja, hyvin maistuivat. Kuivaruokaa ostan aina uutta merkkiä, kun Hiski tykkää vaihtelusta. Stressatessaan kärsii närästyksestä ja on nirsoakin nirsompi, mutta massu ei mene sekaisin ruuasta. Tosin stressistä menee sekaisin, koulutuksessakin pitää välillä käydä kakalla. :oops:
Elina Lehtonen
 

ViestiKirjoittaja Pia Koskinen » 22.10.2005 14:03

Puppe (Susetten Indiana A1, CEA-vapaa) kärsi koko ikänsä herkästä vatsasta. Ensimmäinen veriripuli reilun vuoden ikäisenä. Ripuloi sisälle noin kerran kuussa. Joutui myös syömään monta antibioottikuuria nielutulehdukseen, kroonistui vanhemmiten. Noin 10-vuotiaana etujalan kyynärpäästä löytyi puolikkaan tennispallon kokoinen verisuonikasvain. Eläinlääkärin (Jukka Marttila) mukaan leikkauksen onnistumiseksi eivät olleet kummoiset mahdollisuudet. Mikäli kasvainta ei saisi kokonaan pois, se leikkauksen jälkeen kasvaisi räjähdysmäisesti uudelleen. Halusin, että leikataan ja Marttila onnistui saamaan kasvaimen kokonaan pois. Vanhuuden päivinään Pupella ilmeisesti oli selkärangan rappeuma. Ei tutkittu, syötiin kipulääkettä, "nivelvoiteita", NeuroB-vitamiiniä sekä yksi kortisonipiikki ehdittiin laittaa (auttoi paljon) kunnes eräänä aamuna löysin Pupen omista jätöksistään makaamasta, kun ei päässyt enää itse ylös lattialta. Puppe lähti viimeiselle matkalle 13 v 1 kk ikäisenä.

Sulo (Susetten X-man A, Colob) aloitti tänään 2,5-vuotiaana elämänsä ensimmäisen Tylosin kuurin. Koko elämänsä ollut "läpipasko". Ja paskoo sisälle öisin ja työpäivien aikana noin kerran viikossa. Kuin ei pystyisi pidättämään. Aina ei ripulilla, mutta enenevässä määrin. Ripulit menevät kuitenkin vuorokaudessa ohi. Verellä ollut vain kerran. Oireet eivät viittaa haimaan eikä kilpirauhasen vajaatoimintaankaan. Oksentelee tyhjän vatsan oksennusta, mutta ei usein. Tutkittu ei ole (verikokeet), mutta eläinlääkärissä on käyty. Syönyt Eaglea. I/D:tä on haettu 5 kg, mutta mielummin on syömättä kuin sitä syö. Syö tällä hetkellä riisilihaseosta ja tehobaktia (haen vitamiinivalmisteen lähipäivinä). Jos Tylosin ja kotiruokakuuri eivät tuo totaalista parannusta meidän paskashowhun, niin sitten tutkitaan koko koira. Kirsin ja Filemonin ongelma vaikutti vähän saman tyyliseltä kuin meillä?
Avatar
Pia Koskinen
 
Viestit: 190
Liittynyt: 12.07.2005 13:57
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Pia Koskinen » 24.10.2005 16:39

^ Pitää vähän korjata seuraavaa: "Oireet eivät viittaa haimaan eikä kilpirauhasen vajaatoimintaankaan." Tarkoitin kilpirauhasen ylitoimintaa. Sekä tuo oireet eivät viittaa haimaan, voi olla pelkkää minun toiveajattelua :(
Avatar
Pia Koskinen
 
Viestit: 190
Liittynyt: 12.07.2005 13:57
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Sari Tiikkaja » 26.10.2005 19:52

Jippo (Friendly Face Francisco) kilpirauhasen vajaatoiminta.

Eepi (Cinnaberry's Calling Earth). Struuma, eli suurentunut kilpirauhanen. Kumma kyllä kilpirauhanen oli henkitorven vieressä ja ensin sitä luultiin rasvapatiksi. Nyt leikattu. Seuraillaan riittääkö yhden kilpirauhasen tuotanto pitämään yllä tarvittavaa hormooni määrää
Sari Tiikkaja
 
Viestit: 10
Liittynyt: 25.04.2005 21:33
Paikkakunta: Oulu

ViestiKirjoittaja Sanna Schroderus » 06.11.2005 18:15

No nyt minäkin voin alkaa kertoa meidän koirien sairauksista joita ei onneksi ole ollut paljon eivätkä ole onneksi niin pahoja mitä joillan näkyi olevan.

On hoidot niin lopuillaan että uskallan jo olla ehkä jo tuulettelu mielellä :D

Aloitan meidän vanhimmasta collie mummelista joka kylläkin nukutettiin viikko sitten perjantaina: "Mona" Fallow-Fields´s Moon-Shadow, s. 18.3.1994, Monalla alkoi etu tassujen ranteet löystyä muutamia vuosia sitten, oirehti alussa pienellä ontumisella mutta asettui sitten kuitenkin ja Mona voi hyvin kunnes viime kevät talvella otti roiman askeleen kohti vanhuutta, meni tosi paljon huonompaan ja aloin kovasti mietti mitä vanhalle tehdään mutta päätös ei ole koskaan helppoa, yritin kipulääkkeitä antaa aina silloin tällöin koska enää muuta ei ollut tehtävissä, etu tassujen jänteet antoi niin paljon periksi että tassut oli lopussa lähes 90 asteen kulmassa, tämä on ell mukaan kuulemma yleistä collieilla??? Onko tietoa? No sitten nyt viimeisenä viikkona annoin joka päivä kipulääkettä ja MOnasta tuli iloisempi ja pissallekin jaksoi lähtä kauemmas ja ajattelin että nyt on aika päästää irti koska kipulääke selvästi paransi koiran oloa ja ajattelin että silloin tassut on ollut todella kipeät, ihmis mieli on vaan niin itsekäs, mutta onneksi tulin siihen tulokseen että parempi päästää Mona nyt kun se ei vielä kärsi tavattoman paljon ja jos olisin vielä pitkittänyt niin, en saata edes ajatella kuinka huonoon kuntoon se olisi mennyt. Mutta tähän ei ollut selitystä eläinlääkärilläkään että mistä löystyminen johtuu. Mona lepää rauhassa siellä jossain sinun tassut paranee, sielä sateenkaaren sillalla jossa me vielä nähdään :(

No sitten meidän "Jazi" Fallow-Field´s Saucy the Black, 4.6.1995 alkoi toinen etu tassut ontua viime kesänä, syötettiin koko kesä kipulääkettä ja aina kun meni 2-4 pv että ei annettu niin Jazi alkoi ontua heti (on vääntynyt aavistusken samalla tavalla kuin Monalla, mutta toinen vain) sitten Jazilla meni sälkä jumiin kun joutui varomaan sitä tassuaan ja aloin etsiä Kajaanin alueelta hierojaa ja kuin jonkun johdattelemana sain klinikalta numeron eläinten luontais hoitajelle joka myös siis hieroi eläimiä. No tuli se päivä että mentiin hierontaan, Jazi oli tosi herkkä kivulle ja etu tassuun ei saanut edes koskea, hoitaja määräsi Jazille Arnicaa ja viikon kuurin, 2 raetta päivässä, ja alkuun näytti että Jazi menee jopa huonompaan, mutta hoitaja varoittelikin "hoito shokista" ja yhtäkkia parin viikon jälkeen huomasin että koira ei enää onnu, oli hiukan ällikällä ja vielä tänä päivänä odottelen että alkaako se ontua taas mutta nyt Jazi voi hyppiä ja juosta mielin määrin, on taas mukana pitkillä lenkeillä ja aina tulee mieleen että no nyt kun se tuosta makuultaan nousee pitkän lenkin jälkeen että varmaan ontuu, mutta EI, tämä pelko jäi itselle päähän ja pikku hiljaa on uskottava että Jazi tuli kuntoon, tästä on nyt aikaa 3 kuukautta :D Ja tassukin näyttää suoralta kun sen ei tartte sitä enää varoa. Homeopatiaan oli monella tutulla ennakkoluuloja mutta minä halusin kokeillä kaikkea mikä vaan voi auttaa ja on karissut mielipiteet monella.

Sitten 3 tarina koskien "Remua" Black Classiel´s Diamond Dust viisi vee.
Remu todettiin eturauhas potilaaksi ja täysin steriiliksi tasan tarkalleen vuosi sitten. Remu on aina ollut liika aktiivinen niissä astumis asioissa, se koettaa vähän kaikkea. Se astui viime syksynä erään nartun ja kolme kertaa ja sitten vaan ihmettelin kun mitään ei tullut ja Remulle oli tulossa pari muutakin tyttöä niin ajattelin että no testaan tämän herran tavaran laadun jotta ei kukaan tule turhaan, no se että Remu oli steriili ei säikäyttänyt niin paljon kuin se että koiralla oli kamalan suuri eturauhanen! Olin aivan ällikällä päähän lyöty, no kun alettiin siinä eläin lääkärin kans jutella niin kaikki Remun seksuaalisuus oireet ja kakkimiset viittasi siihen, olin vaan joskus ihmetellyt kun Remu kakki monta kertaa ja olin tyhmänä ajatellut että se ei malta tehdä, en tiennyt tästä eturauhasesta sitä ennen oikein mitään, Remu sai kaksi kertaa hormooni piikin ja siitä ei ollut ei niin mitään apua ja ell alkoi suositella leikkausta, se ei nyt ekana tullut mieleenkään. Se miksi Remu on steriili ei selvinnyt, luulen että se eturauhanen on käynyt ärtsympänä jossain vaiheessa ja vienyt siittiöt, tiedä sit häntä. Mutta jos jollain enempi tietoa niin otetaan vastaan ilomielin :D
No sitten nyt kun tutustuin tähän meidän luontais hoitajaamme niin juttelin hänelle Remusta ja aloitettiin sitten herralle hoito 5-6 viikkoa sitten ja alkuun näytti että mitään ei tapahdu ja oli jo puhetta että otetaan hiukan voimakkaammat aineet käyttöön ja liuoksena mutta yhtäkkiä koira alkoi muuttua, ensimmäiset oireet alkoi hävitä ja ne oli nämä: Remun kun aiemmin pesi niin 2 päivässä sen lantiosta alkoi erittyä sellainen karsea haju ja talirauhaset pamahti aina vaan tukkoon ja sinne kertyi sellaista "pihkaa", mutta kun hoidon alussa pesin Remun niin se tuoksuu vieläkin sille pesuaineelle, Remulla tuli ongelma siitä että hän jätti aina lenkillä korvat kotia ja järjen narikkaan (siis näitä ei ole ollut aina, ei nuorempana vasta reillu vuoden) mutta nyt joku viikko sitten metsässä tuli koirai vastaan ja muu lauma pyrähti sinne mutta kun karjaisin että "Remu tänne" niin koiran naamassa syttyi hassu valo ja sen ilme oli niin mahtava että meinasin purskahaa itkuun, se tuli niin onnellisena minun luokse että jee äippä kutsuu täytyy mennä no ajattelin että nytkö se koira laskeutui takaisin tälle planeetalle ja niin se teki, kakkaa enää pari kertaa lenkillä ja meillä yksi nartuista on juoksussa niin ei se enää sitä kiusaa niin paljon kuin viime kevät talven juoksun aikaan, eillen se alkoi leikkiä meidän kuopuksen kanssa jota se on koettanut tähän mennessä vaan "napsia", Rita tietty hiukka ihmeissään mutta ne on leikkinyt tänäänkin ja olen niin tavattoman iloinen kun näen että tuo miun Remu on tullut "kotia" jostain mars planeetalta, eli taas sanon että hoito on auttanut, siitiöitä en uskalla edes toivoa takasin, aika näyttää milloin otan näytteen... ilmoittelen siitä erikseen jos jotain tapahtuu. Jos jollain samoja ongelmia uroksen kans niin kokeilkaa ihmeessä ensin homeopatiaa kuin että kirurgin veistä! Remun kohdalla olin hoidosta itse hiukan epäilevä mutta kun huomasin kuinka se palautuu niin oli pakko alkaa uskoa. Hoitajakin on ollut tosi iloinen kuullessaan kuinka Remu on muuttunut.

No ei tässä oikeestaan sit muita mutta olihan tuota tässäkin :-D

Sanna
Sanna Schroderus
 
Viestit: 153
Liittynyt: 03.05.2005 15:09
Paikkakunta: Kajaani

Seuraava

Paluu Terveyslistat



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä