Käytösongelmainen koira ja lopetus

Luonne- ja käyttäytymiskeskustelua, myös luonnetestaamiseen liittyvät aiheet.

Valvojat: Mia Möller, Kirsi Leppälammi

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Sari Saarenheimo » 18.08.2011 01:27

Entä jos koira on jo niin aggressiivinen, "luonnevikainen" tai ei, että se on jo selvästi vaaraksi ympäristölleen, mutta omistaja on edelleen sitä mieltä, että se on hänellä hanskassa. Entä jos joku toinen olisi sitä mieltä, että valtavan arka ja pelokaskin koira, koska joten kuten pärjää kotioloissa, saa elää elämänsä niin pitkään kuin se luonnollisin rajoittein kestää, vaikka koiran jokapäiväiseen elämään kuuluisi suuria määriä stressiä aivan arkipäiväisistä asioista, mutta omistaja kokisi kuitenkin pärjäävänsä koiransa kanssa?

Tuo, mitä Suvi kirjoitit oikeasti "luonnevikaisten" koirien prosentuaalisesta osuudesta koirakannasta, on minullekin jostain tuttua. Olisinko ehkä lukenut joskus jostain? Tässä taas minun mielestäni tulee taas sitten esiin se, että kenen vastuulla koiran ottaminen on, ja miten saataisiin mahdollisimman hyvin varmistettua, että ihmiset löytäisivät itselleen sen oikean koiran, jonka kanssa olisi ihan oikeasti rahkeita onnistua. Nykyään periaatteessa kuka vain saa ottaa koiran, ja melkein mistä vainhan niitä saakin, ja kuten kaikki tietävät, urbaanit legendat kasvattajista ja pentutehtailijoista, joita koira lakkaa kiinostamasta sillä sekunilla kun uusien omistajien takavalot katoavat mutkan taakse, ovat tosia. Nämä ihmiset voivat olla täysin ulapalla uuden perheenjäsenensä kanssa, eikä keneltäkään tunnu saavan neuvoja. Moni ei niitä ymmärrä edes kysyä, sillä kuinka vaikeaa nyt koiranpito voi olla? Sen kun iskee Sertiä kuppiin niin paljon kuin koira jaksaa syödä ja käyttää kolmesti päivässä lenkillä. Ei kai se sen kummempia vaadi? Nämäkin tarinat tosia, uskokaa minua, olen alalla.

Siitä päästäkin sitten aasinsillan kautta mukavasti aiheeseen, että kenellä on tänä päivänä vastuu siitä, että oikeanlainen koira todella menisi oikeanlaiseen kotiin. Minun mielestäni, vaikka periaatteessa vähän karsastankin kaikenlaisia pakkoja sun muita, pitäisi pystyä jollain konkreettisella tavalla säätelemään sitä kenelle koiran saisi yleensä antaa. Jonkinlainen perustieto pitäisi olla jo ennen koiran hankintaa, ja siitä pitäisi olla myös jonkinlainen konkreettinen näyttö. Kuulostaa hullulta, mutta niin monenlaista koiranpitoa on kyllä tullut vastaan (ja ei, en ole myöskään itse syntynyt täydelliseksi koiranomistajaksi, enkä todellakaan ole sitä, tuskin tulen koskaan olemaan), että panee tällaisiakin miettimään. Jos tilanne olisi se, että jo ennen kuin koira tulee taloon olisi ihmisille istutettu tietty perustieto koiran sielunelämästä ja kasvatuksesta, ja mahdollisesti kylvetty lisäkiinnostuksen siemen asiaa kohtaan, niin kuinka monelta koiraongelmalta tulevaisuudessa voitaisiinkaan välttyä.
Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan - mutta aina pitää olla varasuunnitelma!
Avatar
Sari Saarenheimo
 
Viestit: 512
Liittynyt: 30.04.2005 19:32

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Suvi Lod » 18.08.2011 05:01

Niin kauan, kun omistaja itse tuntee pärjäävänsä koiransa kanssa, ei ulkopuolisilla ihmisillä oikein ole sananvaltaa asiaan. Se, onko elämä koiranarvoista elämää, on toinen asia. Aggressiiviset koirat, jotka käyvät toistuvasti ihmisten päälle, kohtaavat tiensä pään nopeasti. Valitettavasti vain omistajien elämä ja mahdollinen koiranpito jatkuu ja oravanpyörä on valmis. (Tämä on kohdistettu lähinnä ns. "munanjatke-koirien" omistajiin).

Aran koiran kohtalo on vaikeampi. Jos omistaja on täysin sokea koiransa "kärsimyksille", joko tietämättömyyttään tai välinpitämättömyyttään, on se ikävää koiran kannalta. Omistajan pitäisi olla tarpeeksi puolueeton ja tunteeton tehdessään päätöstä tällaisen koiran elämästä. Tunteeton siksi, että monen sairaan(kin) koiran kärsimyksiä pitkitetään turhaan vain sen takia, että omistajasta on ikävää luopua koirastaan = tunteet saavat ylivallan, eikä haluta vielä luopua siitä ihanasta koirasta, huolimatta siitä, kärsiikö se vai ei. Ulkopuolisten ihmisten kommentit saattavat vain pahentaa tilannetta, jolloin koira pistetään piiloon ja ongelmat lakaistaan kokonaan maton alle.

Olen Sari S. kanssasi hyvin pitkälle samaa mieltä, että jonkin näköinen perustietämys pitäisi uudella omistajalla olla. Nythän on tulossa koira-ajokortti, josta ollaan montaa mieltä. Ajatus sinänsä on hyvä, mutta se pitäisi laajentaa koskemaan kaikkia uusia koiranomistajia, miksei toki vanhojakin.

"Oikeanlainen koira oikeanlaiseen perheeseen", vaikea toteuttaa käytännössä. Lähinnä siis sen takia, että pennusta ei koskaan tiedä, mitä siitä tulee aikuisena. Joitain luonteenpiirteitä toki näkee jo pennusta, mutta suurimman työn tekee kuitenkin uusi omistaja. Monesti olen kuullut "tervepäistä koiraa ei voi pilata", joka osittain pitääkin paikkansa. Vahvaluonteisesta koirasta tulee kuitenkin itse piru vääränlaisella kasvatuksella, joka tuntuu tällä hetkellä olevan hyvinkin yleistä. Tässä kohtaa tarkoitan koiran liiallista inhimillistämistä; koiralle ei saa sanoa ei, ettei sille tule paha mieli. Sitä ei saa rangaista, sen pitää antaa toteuttaa itseään.... Lapset ja koirat kasvatetaan tänä päivänä hyvin pitkälti samalla tavalla ja tuloksia voi jokainen katsoa lehdistä... 8)

Koira on eläin. Tämän kun jokainen uusi koiranomistaja ymmärtäisi ja muistaisi, selvittäisiin monesta mutkasta ja kuopasta matkalla koiran aikuisuuteen. Suureksi avuksi olisi myös koiran käyttäytymisen ymmärtäminen, tietoa on netti ja kirjat pullollaan. Tietysti eriäviä mielipiteitä on, onko koira käyttäytymiseltään kuitenkaan samanlainen kuin susi, eli voidaanko susien käyttäytymismallien perusteella opettaa koiria jne. jne.

Valitettavasti koirien kohtalot ovat omistajiensa käsissä ja suunta koirien kohtelussa tuntuu olevan menossa alaspäin. Lehtien palstoilla on yhä useammin esillä koirat jotka ovat käyneet ihmisten päälle, purreet, "raadelleet" tai muuten vahingoittaneet. Tai tuhonneet asuntoja / taloja remonttikuntoon (tästä syy omistajien niskaan), ei missään nimessä positiivista mainosta koiramaailmalle. Maalaisjärki tuntuu olevan asiassa jos toisessa hukassa.

Ja jotta ei ihan otsikosta lipsuttaisi, niin jokainen ihminen päättää itse omat rajansa ja jaksamisensa ja niiden perusteella päättää, koska on aika luopua (tavalla tai toisella) koirasta. On käytösongelmia ja on "käytösongelmia". Toisille asioille voi tehdä jotain, toisille ei. Jos itse tuntee tehneensä kaikkensa, yrittäneensä tosissaan ratkoa ongelmia ja silti elämä on h****ttiä koiran kanssa, ei ole väärin puhaltaa peliä poikki ja luopua koirasta. Ihmisestä itsestä on kiinni, tuntuuko koiran ongelmat sellaisilta, että joku toinen voisi pärjätä niiden kanssa ja poistettua ne, vai onko ongelmat liian suuria, jotta koiran elämää olisi järkevä jatkaa. Jos ei ole elänyt ko. koiran kanssa arkea, ei voi ulkopuolisena mennä sanomaan suuria totuuksia, vain kertoa omat mielipiteensä.

(Pahoittelut mahdollisesta sekametelisopasta, mä selvennän sanomisiani ja tekstiäni kunhan on taar "normaalien" kirjoissa, ts. kirjoittelen päiväsaikaan pirteämpänä :-D )
Suvi Lod
 
Viestit: 98
Liittynyt: 25.04.2005 00:42
Paikkakunta: Vantaa

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Aila-Maija Kunnari » 18.08.2011 13:17

Mä olen Suvi hieman eri mieltä siitä, että jokainen ihminen päättää sitten itse mitä jaksaa ja mitä ei. Tai toki näin on, jos kirjaimellisesti luetaan, laillinen oikeus siis jokaisella, mutta ollaanko tällöin aina sitten oikeudenmukaisia eläintä kohtaan, sitä kyseenalaistaisin.
Puntaroin siis sitä - minkä Suvikin otti esiin - että koira on eläin ja sellaisena pysyy. Jos tätä ei ole sisäistetty ja "petytään" koiraan tästä syystä ja todetaan, että ei pärjätä tai jakseta, niin onko silloin koiranpitoedellytykset alunperinkään täyttyneet?
Vierastan täällä esitettyä näkemystä nollatoleranssista, voiko sellaista eläimeltä edellyttää?
Aila-Maija Kunnari
 
Viestit: 315
Liittynyt: 08.05.2005 13:10
Paikkakunta: Klaukkala

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Suvi Lod » 19.08.2011 18:14

Aina ei ole koiraa kohtaan reilua se, että ihminen päättää, kauanko jaksaa. Toisinaan se raja tulee liian nopeasti vastaan ja toisinaan taas liian myöhään. Vastasin siis vain Sarin esittämään kysymykseen ja valitettavan tottahan se on, että vain omistaja päättää, mitä koiralle tapahtuu.

Varmaan jokaisella kasvattajalla tulee se tilanne vastaan, ennemmin tai myöhemmin, että nuori koira on lopetettu "luonnevikaisena". Tänä päivänä netti on pullollaan kyselyitä, mitä tehdä, kun koira nappasi pentua / toista koiraa / naapuria / naapurin lasta / itseä. Vastauksia ja neuvoja tulee tuutin täydeltä, asiantuntijoilta ja "asiantuntijoilta" ja näiden keskellä omistaja-parka yrittää päättää, mitä pitäisi tehdä. Ensireaktio tietysti on shokki, jonka jälkeen vasta pystyy ajattelemaan asioita järkevästi ja oikeassa mittasuhteessa. Valitettavan usein kuitenkin käy niin, että se päätös tehdään samalla hetkellä, eikä siitä enää taivuta.

En yritä väittää, että naapurin / naapurin lapsen nappaaminen on oikeutettua ja "ihan ok", mutta tilanne itsessään kertoo jo hyvin paljon samaten voimakkuus, jolla nappaaminen on tapahtunut. Tapaus 1) koira makoilee omalla pihalla rauhassa, omistaja sisällä. Pihalle tulee naapuri, jonka koira on nähnyt pari kertaa aiemmin. Naapuri ei huomaa nukkuvaa koiraa ja astuu vahingossa sen hännän päälle, jolloin koira herätessään säikähtää ja vaistomaisesti nappaa. Tapaus 2) koira kävelee omistajansa kanssa kadulla. Vastaan tulee naapuri, jonka koira on nähnyt aiemminkin. Naapuria ohittaessa koira nappaa tätä kädestä ilman edeltävää provosointia.

Molemmissa tapauksissa koira on siis käynyt kiinni naapuriin. Ne eivät kuitenkaan ole verrattavissa toisiinsa, mutta hätääntynyt omistaja saattaisi päätyä samaan lopputulokseen koiran suhteen.

Mä luulen tietäväni, mitä Anu hakee noilla mietinnöillään. Jos ei ole sisäistänyt jo koiraa ottaessaan sitä, että se saattaa tuhota pentuna (paljonkin), siitä ei ehkä tulekaan BIS-voittajaa eikä tottelevaisuusvaliota (ilman koulutusta) tai siitä saattaa tulla hyvin aktiivinen ja riehakas aikuisena, törmää väistämättä pettymyksiin ja mahdollisesti ongelmiin. Netissä ainakin on kiertänyt "mistä tiedät, oletko valmis koiranomistajaksi"-ohjeistus. Siinä mm. täytyy kävellä 2-3 kertaa päivässä säässä kuin säässä n. puolen tunnin lenkki pelkkä remmi mukana, tuhota WC-paperirullia, sanomalehtiä, parit vaatteet ja kengät yms. asioita, joita oikeakin koira saattaisi tehdä. Mikäli kaikista kohdista (olisiko ollut 10-15) selviää hengissä ja on edelleen sitä mieltä, että koiran haluaa, on "valmis" koiranomistajaksi. Kieltämättä tuo ohjeistus olisi ihan hyvää treeniä ajatellen koiran omistamista. :-D

Ensi ajatuksella mä olin tietyissä asioissa nollatoleranssin puolella, mut sitten yritin ajatella tilanteita, joissa se toimisi enkä keksinyt yhtään. Tiettyyn rajaan asti ihmisen pureminen on ehdoton ei, mutta tausta ja tilanteet pitää ottaa huomioon. Mikäli koira toistuvasti "ilman syytä" purisi, mä en varmaan näkis muuta vaihtoehtoa kuin lopetus. Kaikkiin muihin ongelmiin löytyisi varmasti joku muuki ratkaisu, mutta mulle toi on ainoa asia, josta en lähtis hakemaan muuta ratkaisua.
Suvi Lod
 
Viestit: 98
Liittynyt: 25.04.2005 00:42
Paikkakunta: Vantaa

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Sari Saarenheimo » 19.08.2011 20:11

Ei kyllä tosiaan ole koiranpito turhan helppoa, mutta kuka toisaalta koskaan sanoikaan sen olevan. Nykyään varsinkin monille tietynlainen "helppous" kaikessa koiraan liittyvässä on trendi, se pitää olla helppo kouluttaa, sen turkin pitää olla helppohoitoinen, sen pitää oppia uusia asioita helposti, sen kanssa pitää olla helppoa tehdä erilaisia asioita, ja mitä vielä. Kaikki varmasti ymmärtää pointin. Koiran kanssa ei olla valmiita näkemään vaivaa, ja toisaalta koira, jonka eteen joutuu näkemään sitä vaivaa ja tekemään esimerkiksi koulutuksellisessa mielessä enemmän töitä, leimataan helposti "huonoksi koiraksi". Koiran vain pitäisi tuosta vain oppia kaikki asiat samalla tavalla, kuin oppikirja sen kertoo. Pulassa ollaan, jos näin ei käykään.

No, minulle ei ole kuitenkaan suuremmin tästä aiheesta enää uusia ajatuksia herännyt, ja paljon sain myös vastauksia mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, joten jotta ei mentäisi ihan sivupoluille, niin siirryn toistaiseksi vain seurailemaan tämän ketjun kulkua!
Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan - mutta aina pitää olla varasuunnitelma!
Avatar
Sari Saarenheimo
 
Viestit: 512
Liittynyt: 30.04.2005 19:32

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Nenna Halvari » 22.08.2011 11:03

Toisaalta, koiriahan otetaan lemmikeiksi ihan vapaaehtoisesti. Ne ovat ihmisille harrastus ja koiranpidon pitäisi tuoda elämään iloa. Parempi vain, jos valinta osuu helppoon ja helppohoitoiseen koiraan. Todennäköisesti helppouden perusteella valittujen koirien kanssa tulee vähemmän ongelmia kuin silloin, jos otetaan mahdollisimman haastava koira, eikä kuitenkaan olla valmiita tekemään sen kanssa töitä. Minusta siinä ei ole mitään väärää, jos joku haluaa helpon koiran. Niin halusin itsekin ja siksi otin collien. :mrgreen:
Nenna Halvari
 
Viestit: 101
Liittynyt: 18.10.2007 22:51
Paikkakunta: Rovaniemi

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Sari Saarenheimo » 22.08.2011 11:45

Ei kukaan voi kieltää ketään haluamasta helppoa koiraa, eikä kukaan sano, että siinä olisi jokin asia suoranaisesti väärin, mutta kysymys olikin siitä, että kun kaikesta halutaan päästä helpolla, ja kun niitä ongelmia sitten ilmeneekin, niin mitäpäs sitten tehdään. Tämänhän piti olla aivan helppoa.
Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan - mutta aina pitää olla varasuunnitelma!
Avatar
Sari Saarenheimo
 
Viestit: 512
Liittynyt: 30.04.2005 19:32

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Nenna Halvari » 22.08.2011 12:33

Niin, toisilla kaikki on helppoa ja toisilla ei. Toisilla on resursseja puuttua ongelmiin, jos niitä ilmenee ja toisilla ei. Sellaista elämä on, eikä sille mitään voi.
Nenna Halvari
 
Viestit: 101
Liittynyt: 18.10.2007 22:51
Paikkakunta: Rovaniemi

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Suvi Lod » 22.08.2011 14:09

Mikä on kellekin helppo koira? Collie on "helppo" verrattuna esim. dobermanniin / sakemanniin / belggariin (luonteen / kouluttamisen puolesta). Sen turkki (kumpikin karvanlaatu) on "helppohoitoinen" verrattuna yorkkiin / afgaaniin / maltankoiraan.

Kultainennoutaja tuntuu olevan "helppo" rotu, sopii lapsiperheisiin, turkki ei vaadi jokapäiväistä hoitoa ja peruskoulutuksella selvitään normielämästä. Joo ei. Ainakin meillä päin nämä "helpot" kultsut ovat kylän terroristeja, johtuen juurikin em. syistä. Koirat itsessään eivät ole (onneksi) aggressiivisia, mutta kun elopainoa on kertynyt sen 40+ kiloa, eikä ole pennusta asti vaivauduttu opettamaan remmissä kulkemista ja yleistä hallintaa, koirat säntäilevät ja ryntäilevät juuri sinne minne haluavat silloin kun haluavat ja remmin toinen pää tulee perässä miten taitaa. Arkielämästä kotona ei ole tietoa näiden yksilöiden kohdalla, toivottavasti edes siellä ovat kunnolla.

Collieta markkinoidaan "helppona" koirana; lapsiystävällisenä ja turkin hoitokaan ei vaadi paljoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että collie olisi ajatustenlukija, joka osaa ilman opettamista / kouluttamista käyttäytyä kunnolla. Jokainen koira, rotuun katsomatta, tarvitsee peruskoulutuksen, jotta siitä tulisi aikuisena ihmisen "kiva kaveri". Valitettavan monelta pennunostajalta tämä kuitenkin tuntuu unohtuvan / menevän yli ymmärryksen. Karu totuus iskee vasten kasvoja, kun reilun vuoden ikäinen murkku-uros kokeilee rajojaan ja omistaja pitää koiraa luonnevikaisena; "tämän piti olla helppo rotu". Ja niin lähti koira kiertoon / lopetukseen, kun se oli "luonnevikainen".

Siltikin olen sitä mieltä, että collie ON helppo rotu, mutta se vaatii rajat kuten kaikki muutkin rodut. Helpon colliesta tekee se, että se oppii nopeasti rajat, jos omistaja vain muistaa olla johdonmukainen ja sitkeä "vaikeat kaudet". Toki suuremman egon omistavia pitää muistuttaa aina silloin tällöin myös myöhemmin, mutta kun ne on kerran iskostettu koiran kalloon, eivät ne sieltä hetkessä häviä.
Suvi Lod
 
Viestit: 98
Liittynyt: 25.04.2005 00:42
Paikkakunta: Vantaa

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja satu tolonen » 23.08.2011 00:27

Koira joka ei hyväksy perheen omaa lasta, tuskin hyväksyy myöskään muita lapsia (poislukien jos lapsi saa repiä ja kiusata koiraa)
Itselläni on ollut erirotuisia koiria jotka ovat tulleet lasten kanssa aina hyvin toimeen, myös vieraiden lasten ja vaikka osa on ollut todella vietikkäitä palveluskoiria,niin silti ei ole ollut ongelmia lasten kanssa. Vietikäs + terävä koira ei ole yhtä kuin lapsia pureva pommi!

Tällä hetkellä kotona asuu kaksi nahkaa, toinen vähän ujompi ja herkempi, toinen rämäpää ja vahvasti saalisviettinen, ujo ja herkkä neitokainen suhtautuu lapsiin normaalisti, tuo saalispommi hyvinkin mieluusti yrittää tarrata ohiryntääviin lapsiin josta johtuen tuo koira muuttikin meille, kun meillä ei pieniä lapsia ole, mutta silti se ei ole vihainen lapsille, eli aivan eri asia hyökkäillä saalisvietin takia, kuin vihaisuuden/epäluuloisuuden/hermostuneisuuden takia.

*Lauseet, joissa on henkilön nimi on poistettu./MM*
satu tolonen
 
Viestit: 42
Liittynyt: 06.05.2008 23:44

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Mia Möller » 23.08.2011 11:43

Viitaten edelliseen viestiin, lukekaa koko ketju ennen vastaamista. Edelleenkin, tässä ketjussa ei enää kommentoida yksittäisiä tapauksia, ei positiivisesti eikä negatiivisesti.
Mia Möller
 
Viestit: 741
Liittynyt: 25.04.2005 00:06
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Milla Tuominen » 23.08.2011 12:13

Minun ei luultavasti pitäisi työntää lusikkaani tällaisiin soppiin ollenkaan, mutta en malta olla kommentoimatta tuota viettipommiasiaa. En näet itse hakisi voimakkaasta saalisvietistä oikeutusta hampaiden käytölle missään tilanteessa. Minullakin on koira, joka kiihtyy sekunnissa nollasta sataan ja jahtaa kiihkoissaan vaikka minkälaisia objekteja (silloinkin, kun ei saisi), mutta jonka purukynnys on äärimmäisen korkea, ja se kykenee kontrolloimaan sitä korkeassakin vietissä. Ihmisiin ja toisiin koiriin se ei ole hampaitaan käyttänyt (pitää kyllä meteliä ja naksuttaa ilmaa reagoidessaan esimerkiksi urosten tunkeiluun), myyrät sun muu helposti kiinni saatava pienriista ovat toki asia erikseen.

Olen myös hoitanut lämmöllä ja rakkaudella loppuun asti koiravanhuksen, jonka purukynnys oli erittäin matala, tosin omiin ihmisiin se ei yrittänytkään käyttää hampaitaan koskaan vaan oli päinvastoin kotona äärimmäisen kiltti ja nöyrä. Silmät selässä sen kanssa tuolla kuljettiin ja olosuhteet mahdollistivat sellaisen elämän, mutten tuomitse niitä ihmisiä, jotka eivät vastaavanlaisen tapauksen kanssa jaksa. Meillä elämää helpotti se, että pappa pystyi ottamaan eri tilanteissa tukea kahdesta täysipäisestä nartusta.
Kotona:
T. Limonero Lizzie "Reetta"
A. Godiva "Uma"
A. Brunhilde "MyRRtti"
Omissa kodeissaan:
A. Beowulf "Gösta"
A. Ishild "Tiia"
A. Rowena "Zorya"
A. Rigantona "Dooris"
Kauniissa muistoissa:
T. Joyboy Josh "Vallu"
Avatar
Milla Tuominen
 
Viestit: 457
Liittynyt: 25.04.2005 10:25
Paikkakunta: Lempäälä

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Petra-Paula Corsini-Rautalinna » 23.08.2011 13:25

Joillain saalisviettisillä se asia pitää opettaa. Yleensä vietikkäät pennut käyttävät hampaitaan aika ahkeraan joka paikkaan. Tämän vuoden aikana olen kuullut jo useammasta harrastuskoiran pennusta (ei collieissa tosin), joka on palautunut kasvattajalle KAHDEN viikon jälkeen, koska perhe ei ole tullut toimeen pennun puremisen kanssa. Sille pennulle pitää pystyä osoittamaan mihin hampaita on sallittua käyttää ja mihin ei. Meillä hampaita on sallittua käyttää myös ihmiseen, mutta hillitysti. Nuoruusajan jälkeen ei tämän kanssa ole ollut mitään ongelmia eikä silloin nuorempanakaan kyse ollut niinkään saaliskäyttäytymisestä, vaan dominanssista, joka sekin laitettiin (collie kun kyseessä) nopeasti ruotuun.

Niin ja noistakin palautuneista pennuista on tullut aivan normaaleja koiria. Eivät ne mitään sekopäisiä viettipommeja ole tai olleet, vaan normaaleja, aktiivisia, leukojaan käyttäviä pentuja.
cpkn TK1 BH Say Wuf Why Wait "Lula Mae" -07
appu Aurus "Boogie" -11


http://tursunpera.webs.com/
Avatar
Petra-Paula Corsini-Rautalinna
 
Viestit: 405
Liittynyt: 09.08.2006 19:11
Paikkakunta: Mynämäki

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Sinikka Alen » 23.08.2011 15:49

Aihe koskettaa kipeästi lähipiiriäni, joten en voi olla kirjoittamatta minulle hyvin läheisen Tervueren-uroksen tarinaa. Koira oli meidän Saran paras kaveri ja pomo.
Koira hankittiin lukiolaistytön ja äidin perheeseen ensimmäiseksi koiraksi. Vilkkaan pennun kanssa leikittiin paljon ja sille yritettiin järjestää monenlaisia virikkeitä. Koira rakasti etsiä piilotettua lelua. Istui malttamattomana paikallaan ja etsi-käskyn saatuaan ampaisi täysillä etsimään lelua. Palloleikkeihin se ei kyllästynyt koskaan. Ajattelin, että tuossa koirassa olisi ainesta mihin lajiin tahansa, kun sitä vaan osaisi oikein kouluttaa. Tyttö lähti mukaan rotuyhdistyksen tottelevaisuus- koulutuksiin, mutta luovutti pian nähdessään muiden tottelevan paremmin eikä hän saanut otetta omaan energiapakkaukseensa.
Puolitoistavuotiaana mentiin ensimmäiseen ja viimeiseen näyttelyyn. Kaikki meni hyvin, kunnes tuomari yritti katsoa hampaita, jolloin koira ärähti. Tuomari käski omistajan näyttää koiran hampaat, taas koira ärähti, mutta hampaat saatiin silti katsottua eikä ketään purtu. Tuomari sanoi tiukeesti tytölle: You are the boss, not the dog. Arvostelussa kaikki muu oli erinomaista paitsi luonne.
Koira oli yleensä ystävällinen ihmisille ja muille koirille, mutta jos se ei pitänyt esim. tassujen pyyhkimisestä tai harjaamisesta, se kyllä saattoi ärähtää ja jopa näykkästä eikä sen ruokakuppiin ollut koskemista, jos ruoka oli sille mieluista.
Muutaman vuoden kuluttua tyttö muutti koiran kanssa poikaystävänsä luokse. Nuoret opiskelivat ja aikaa oli rajoitetusti koiralle. Tytön äiti vei usein viikonloppuisin koiran kanssaan mökille, missä se pääsi metsälenkeille ja sai olla vapaana.
Kaikki oli melko hyvin, kunnes koiralla puhkesi epilepsia rajuine kohtauksineen. Lääkityksellä kohtaukset helpottuivat, silti piti koko ajan varoa rasittamasta ja stressaamasta koiraa liikaa eikä aina tiennyt, johtuiko jokin koiran outo käytös epilepsiasta vai jostain muusta. Myös eturauhastulehdukset vaivasivat usein, kunnes koira leikattiin, jonka jälkeen myös epilepsiaoireet vähenivät. Muutaman helpon vuoden jälkeen nivelrikko alkoi vaivata. Koira oli masentunut ja haluton liikkumaan. Perheeseen oli tulossa vauva. Kun viimeisillään odottava äiti oli koiransa kanssa eläinlääkärissä, koira puri omistajaansa sormeen eikä lääkäri voinut tutkia sitä ilman kuonokoppaa. Lääkäri ihmetteli, miten aiotte pärjätä tämän koiran ja vauvan kanssa ja suositteli lopettamista.
Kun vauva oli syntynyt, koira nukkui vauvan sängyn vieressä. Ulkona kävelyllä se vahti vauvan vaunuja ja rähisi jokaiselle vastaantulevalle koiralle. Koiraa ei enää voinut viedä kaupungissa yhtaikaa vauvan kanssa ulos.
Kun vauva rupesi ryömimään, se pääsi kerran makaavan koiran mahakarvoihin kiinni. Koira ulvoi ja vauva huusi. Kun äiti yritti irrottaa vauvan otetta koiran karvoista, koira puri omistajaansa, mutta vauvaan ei koskenut. Koiraa toruttiin, kun kävi kiinni, mutta onneksi ei käynyt pahasti. Tämän jälkeen koira eristettiin portilla vauvasta, etteivät vahingoittaisi toisiaan.
Viime keväänä koira oli ollut taas viikonloppuna mökillä vapaana ja kai rasittunut liikaa, kun ei pystynyt hyppäämään autoon. Autoon nostettaessa, se puri lapsen mummua. Kaikki olivat sitä mieltä, että nyt olisi viisainta päästää vanha ja sairas koira pois kärsimästä, ennen kuin se puree jotain pahasti, mutta omistaja ei pystynyt vieläkään luopumaan koirasta.
Koira vietiin taas lääkäriin, joka antoi kortisoni-piikin ja kipulääkettä. Lisäaikaa toivottiin kesän yli. Lääkitys auttoi, iloisuus palasi ja liikkuminen näytti vaivattomammalta. Heinäkuussa koko perhe oli lomalla maalla. Äiti ja vähän yli vuoden vanha lapsi olivat koiran kanssa terassilla, kun mummu lähestyi koiraa hihna kädessään aikoen viedä sitä vähän lenkille. Varoittamatta koira hyökkäsi ja puri mummua käteen niin pahasti, että piti lähteä saman tien lääkäriin. Seuraavana päivänä tilattiin viimeisen kerran aika eläinlääkärille. Koira oli kuollessaan 10v 8kk ja ehti tuottaa paljon iloa ja surua läheisilleen.
Oli virhe hankkia belgianpaimenkoira -uros ensimmäiseksi koiraksi, mutta hyvä virhe kuitenkin, sanoi komeaa koiraansa suunnattomasti kaipaava nuori äiti. Onneksi se ei ehtinyt purra lasta. Lopetuspäätös oli hänenkin mielestään oikea.
Sinikka Alen
 
Viestit: 132
Liittynyt: 03.11.2009 15:46

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja satu tolonen » 23.08.2011 23:48

Milla varmaankin vastasi minulle? Eli joo, en tarkoittanut että viettipommit saa purra lapsia, vaikka teksti siltä näyttää :) siitä kun on osa poistettu,kun olin laittanut "huomaamattani kiellettyä asiaa" vaan tarkoitin juuri, että lapsia vihaisuuttaan/epäluuloisuuttaan/pelokkuuttaan jne pureva koira on huomattavasti hankalampi saada ruotuun kuin viettipommi :)
Viettipommiakaan en haluaisi lapsiperheessä pitää, jos ei olisi mahdollista eristää koiraa/lapsia silloin kun ne silmät eivät tosiaankaan ole siellä selässäkin, arki elämä voi tuolloin olla aika haasteellista, kaikki vietikkäät koirathan eivät pura viettiään ryntäämällä esim, lapsiin kiinni,vaan osaavat valita kohteen,mutta jostain syystä sitten on myös näitä koiria mitkä nappaavat onnessaan kaikkeen liikkuvaan, jos vaan mahdollista.
Meillä tämä vietikkäämpi yksilö tulee lasten kanssa toimeen, mutta silmät on tosiaan oltava siellä selässäkin, siitä syystä tämä koira muutti meille, koska meillä ei asu pieniä lapsukaisia, ainoastaan välillä vierailevia tähtösiä.


Meillä on ollut sakemanni joka tuli meille 1,5 vuotiaana, meidän koti oli sille jo viides koti, enkä kyllä haluaisi yhdenkään koiran tuollaista kiertolaisenelämää kokevan, joten ikiuneen saattaminen on joskus kaikkein armeliainta.
satu tolonen
 
Viestit: 42
Liittynyt: 06.05.2008 23:44

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Noora Talvilinna » 24.08.2011 17:19

Sari Saarenheimo kirjoitti:Se, mitä koitin, selvästikin liian epäselvästi kun en ymmärtääkseni vastausta saanut, nostaa esiin oli, että missä menee se raja? Kuka voi määrittää tarkan rajan sille, mikä on liikaa tai vääränlaista? Kuka on se ihminen, joka määrittelee, että tuo koira on mielenvikainen ja tuo taas ei?


Mä olen tätä asiaa kelaillut myös useamman kerran, ja aina olen tullut yhteen ja saamaan tulokseen: ei kukaan.

Mulla on ollut kolme kodinvaihtaja koiraa (tipsu ja 2 pk collieta), ja mun lähi- ja tuttavapiirissä on erirotuisia koiria, jotka ovat vaihtaneet kotia erilaisten käytösongelmien vuoksi, remmirähjäystä, eroahdistusta, lasten suhteen ongelmia ja domianssista johtuvia ongelmia jne. Melkein yhtä paljon lähi- ja tuttavapiiristä löytyy koiria, jotka ovat päätyneet kuoppaan samanlaisten ongelmien vuoksi. Mä olen myös luopunut yhdestä koirasta aikanaan, meillä ilmenneiden ongelmien vuoksi.

Mä en ole, eikä useimmat näistä ihmisistä jotka ovat nämä kodinvaihtajat ottaneet, mitään sen ihmeellisempiä koiraguruja, mutta ovat kuitenkin pärjänneet koirien kanssa hienosti, osa loistavasti, lähestulkoon maalaisjärjellä. Osalta koirista, myös siltä joka meiltä lähti, loppui kaikki aiemmat käytöshäiriöt, stressit ja muut täysin, ja osalla oireet ovat selvästi helpottaneet kodin, ympäristön ja omistajan vaihdon myötä.
Niistä koirisra osa, joista on luovuttu kun perheeseen on syntynyt lapsi, eikä koira ole osannut olla lapsen kanssa tai on stressannut lapsesta tms. ei uudessa perheessä ole ongelmia lasten kanssa. Osalla koirista ei ole uudessa kodissa pieniä lapsia, mutta koirat sietävät vieraat lapset ulkona ja kotona niiden ei tarvitse sietää, ovat lasten kyläilyjen ajan toisessa tilassa.
Osa koirista ei osannut olla yksin, mutta uudessa kodissa osaavat tai eivät joudu olemaan yksin.
Osa koirista ei tullut toimeen siinä perheessä olevien samaa sukupuolta olevien koirien kanssa tai tietyn rotuisten kanssa, uudessa laumassa menee ihan jees, jopa sen tietyn vihatun rodun edustajan kanssa.

Meille tulleista koirista, toinen collie, oli tottunut lapsiin, samanikäisiin mitä mulla oli silloin, mutta koira ei selvästikään osannut olla lasten kanssa, eikä "luottanut" lapsiin. Koira varoitteli ja oli epävarma monen muunkin asian suhteen. Tämä koira oli myös suht kova rähisemään remmissä, ei antanut leikata kynsiä, harjata jne. Loppupeleissä tästä koirasta tuli aivan mahtava koira, itseasiassa aika vähällä vaivalla, niin lasten kanssa kuin muussakin elämässä.
Tipsu ei ollut tottunut ollenkaan. Sille kaikkein hankalimmat vaiheet oli lapsen liikkeelle lähdön eri vaiheet, mutta sen jälkeen ongelmia ei ollut.

Yllättävän usein näyttäis kyse olevan opituista käytösmalleista, eikä siitä että koirassa olisi varsinaisesti vikaa. Monesti myöskään omistajat eivät huomaa sitä mitä itse viestittävät koiralle tai sitä että he itse toistavat samaa kaavaa, stressaavat tai joskus jopa luovatkin koiralle tilanteita, joissa se sitten käyttäytyy ongelmallisesti.

Se että kuinka nuo lopetetut koirat olisivat mahdollisesti pärjänneet uusissa kodeissa, uusien omistajien kanssa ei voi kukaan tietää. Ei voi tietää sitä onko koirilla oikeasti ollut nupissa jotakin pahasti vinksallaan vai onko koirien elämässä ollut vain jotakin vinksallaan joka olisi ehkä ollut korjattavissa. Ehkä nämäkin koirat olisivat pärjänneet hienosti, jos vain olisivat saaneet siihen mahdollisuuden jossain muualla, ehkä joukossa on se 1% ihan oikeasti luonnevikaisia ehkä ei.
Mimosan Joyful News "Pipsa"
Asandzan Adelfina "Kerttu"
Final Fantasy's Do Thewildthing "Bruno"
Asandzan Celia "Aino"

Muistoissa
Trafuil My Fair Lady "Pami/Pampula"
Trafuil Patrizia " Sipi/Simpukka"
Avatar
Noora Talvilinna
 
Viestit: 197
Liittynyt: 25.04.2005 10:33
Paikkakunta: Hki

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Petra-Paula Corsini-Rautalinna » 24.08.2011 18:42

Noora Talvilinna kirjoitti: Yllättävän usein näyttäis kyse olevan opituista käytösmalleista, eikä siitä että koirassa olisi varsinaisesti vikaa.


Tässä tuli nyt sellaisia taikasanoja, että on pakko vielä ottaa kantaa. NIMENOMAAN! Usein huomaamattakin ihminen inhimillistää eläintä, ajattelemalla, että se teki "pahaa", sen on oltava "viallinen", "huono", "paha". Ei eroteta käyttäytymistä, jostain mystisestä koiran olemuksesta tmv. Käytös on vain käytöstä. Ja käytöstä pystytään muokkaamaan. Ja koiralle voidaan osoittaa milloin jokin käytös on toivottavaa ja milloin ei. Koira ei syntyjään tiedä, että on ok haukkua metsässä hakutreeneissä, mutta ei metsälenkillä kulman takaa singahtavaa lenkkeilijää. Se ei tiedä, että on ok puolustaa emäntää raiskaajaa vastaan, mutta ei naapurin Penan tullessa onnitteluhalaamaan syntymäpäivien kunniaksi. Se ei tiedä, että on ok ojentaa koiranpentua, jos se esim. riekkuu ylenmäärin, mutta ei ihmislasta.

Koiran kouluttaminen on tunnesiteiden takia haastavampaa kuin esim. kanan tai pöllön. Kanan tai pöllön kohdalla pystyy helposti tarkastelemaan vain käytöstä ja miettimään miten saisi koulutettua eläimelle tietynlaisen käytöksen jonkun ei-toivotun käytöksen tilalle tai muusta syystä. Koiran kanssa pakkaa sekoittaa ne tunteet sitä eläintä kohtaan, hyvässä ja pahassa. Itse ainakin törmään siihen aivan jatkuvasti, vaikka muka tiedostan asian. Kun koira tekee jotain epäsopivaa, oma temperamentti kiehahtaa ja sen ottaa helposti jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena "ettäs kehtaat" tai pelästyy, tulee surulliseksi tmv. Samaa tunnereaktiota ei saisi aikaan vaikkapa se kana, vaan asiaa lähestyisi analyyttisemmin.

Koira oppii jatkuvasti, ei vain silloin kuin me sitä koulutamme. Se kokeilee erilaisia käytösmalleja erilaisia ärsykkeitä kohtaan ja alkaa käyttää niitä, joista se itse saa suurinta tyydytystä. Se ei toimi niin pahuuttaan, vaan koska sillä tavalla koiraeläin toimii. Toki perintötekijöillä ja pentuajalla on osansa tässä sopassa, mutta suurta osaa näyttelee myös koiran oppimishistoria. Edelleenkin on toki olemassa koiria, joita ei ns. voida pelastaa. En kuitenkaan pysty uskomaan, että kaikki huonosti (ihmisen näkökulmasta) käyttäytyvät koirat olisivat menetettyjä tapauksia.
cpkn TK1 BH Say Wuf Why Wait "Lula Mae" -07
appu Aurus "Boogie" -11


http://tursunpera.webs.com/
Avatar
Petra-Paula Corsini-Rautalinna
 
Viestit: 405
Liittynyt: 09.08.2006 19:11
Paikkakunta: Mynämäki

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Petra-Paula Corsini-Rautalinna » 25.08.2011 11:46

Pitää vielä lisätä, että kun itsekin on stressaavien koirien kanssa joutunut pelaamaan (toinen kivun, toinen hankalan laumatilanteen takia), niin ei se mitään herkkua ole. Jos koiran käyttäytymisen syy johtuu stressistä ennemminkin kuin opistuista käytösmalleista, niin siihenkin voi yrittää vaikuttaa, koirasta riippuen, tiettyyn pisteeseen saakka. On olemassa dappeja ja serene-umeja, on olemassa stressiä lievittäviä "toimintaterapioita" (hieman juhlallisesti sanottu, heh) kuten jäljestys ja muu rauhallista keskittymistä vaativa työ. Mutta jos stressin syytä ei voida poistaa, ei se koiran elämä kovin kaksista ole. Parantumattomasti sairaan koiran kipua ei välttämättä voida viedä kokonaan pois, koko maailmaa stressaavaa koiraa ei voida sulkea komeroon loppuiäkseen. Tällaisten tapausten kohdalla on armeliaampaa koiralle päästää se pois. Joskus stressinaiheuttaja (toinen koira, lapset, väkivaltainen perheenjäsen, asunto ampumaradan vieressä jne.) pystytään poistamaan koiran elämästä joko siedättämällä tai koiran ympäristön vaihdoksella, jolloin koira pystyy jatkossa elämään normaalia elämää. Kukin miettii sitten ne omat voimavarat niin käytöksen muokkauksen kuin stressin kuriin saamisen suhteen. Ja kuten sanottua, joidenkin koirien kohdalla ei ole enää paljoakaan tehtävissä, näitäkin tapauksia olen seurannut ja vaikka asiantuntevakin uusi koti on tehnyt ns. kaikkensa, ei koiran käyttäytymistä olla pystytty korjaamaan.
cpkn TK1 BH Say Wuf Why Wait "Lula Mae" -07
appu Aurus "Boogie" -11


http://tursunpera.webs.com/
Avatar
Petra-Paula Corsini-Rautalinna
 
Viestit: 405
Liittynyt: 09.08.2006 19:11
Paikkakunta: Mynämäki

Edellinen

Paluu Luonneaiheet



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä

cron