Käytösongelmainen koira ja lopetus

Luonne- ja käyttäytymiskeskustelua, myös luonnetestaamiseen liittyvät aiheet.

Valvojat: Mia Möller, Kirsi Leppälammi

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Aila-Maija Kunnari » 11.08.2011 17:56

Kiitos Petra-Paulalle lapsien ja koirien yhteiseloa valaisevista kirjoituksista, asiallista tekstiä kokemuksen tuomalla painoarvolla. Kirjoituksista paistaa läpi niin koiran kuin lapsenkin "sielunelämän" ymmärrys ja huomioonottaminen, jolloin yhteipeli myös sujuu.

Lisäksi kommentti aiheen aloittaneeseen tapaukseen, vaikka tämä yleiskeskusteluna nyt jatkuukin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos koira _väistää_ tilannetta, jossa se joutuisi seurustelemaan lapsen kanssa, se ei ole luonnevikaisuuden merkki. Mielestäni se on melkoisen täysipäistä käytöstä koiralta tilanteessa, jonka se kokee jollakin tavoin epämiellyttäväksi.
Aila-Maija Kunnari
 
Viestit: 315
Liittynyt: 08.05.2005 13:10
Paikkakunta: Klaukkala

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Saidi Nikkanen » 11.08.2011 18:20

Eipä tämäkovin yleiskeskusteluna tunnu jatkuvan. Nyt tuolla jo uskotaan tietävän millä perusteilla olen pennun hakenut ja tuohon edelliseen viestiin vielä että luitko ihan oikein että olisi ollut kyse lapsen ja koiran seurustelutilanteesta, juu ei ollut milloinkaan kyse siitä, joten älkää vääristeltö asioita ja puhuko kuin tietäisitte miten asiat ovat!
Saidi Nikkanen
 
Viestit: 78
Liittynyt: 22.09.2006 10:04
Paikkakunta: Kuusankoski

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Aila-Maija Kunnari » 11.08.2011 18:26

Joo, käytin sanaa "seurustelemaan", kun tekstissä luki, että koira poistui lapsen lähestyessä. Ehkä huono sanavalinta, mutta ei muuta ajatuksen perussisältöä. Vastenmielisestä tilanteesta/tilasta poistuminen on mielestäni koiralta järkevää toimintaa.
Aila-Maija Kunnari
 
Viestit: 315
Liittynyt: 08.05.2005 13:10
Paikkakunta: Klaukkala

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Mia Möller » 11.08.2011 23:00

Tässä ketjussa ei keskustella enää yhdestäkään nimetystä yksittäistapauksesta. Otsikon aiheesta yleisesti sopii jatkaa.
Mia Möller
 
Viestit: 741
Liittynyt: 25.04.2005 00:06
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Sari Larmu » 12.08.2011 23:15

Meillä on ollut jokunen koira lapsien ollessa pieniä. Siljan kanssa ei koskaan ollut ongelmaa koirien kanssa; Silja käyttäytyi aina hyvin sopivasti koirien kanssa. Samaa ei voi sanoa kaksi vuotta nuoremmasta Jussista. Aina sai olla terottamassa kuinka koirien kanssa ollaan ja vieläkään Jussi ei osaa vaikka on jo lähes aikamies (17). Tekee aina perusvirheet: menee silittämään nukkuvaa koiraa yms. En ymmärrä. Ja meillä koirat käyttäytyvät sen mukaan; usein tulee töksyjä ja muistutuksia vieläkin. Koirat eivät myöskään väistä eikä tottele, että näin. Saan usein kyllä kuulla Jussilta, että miksi pidät noita rakkeja.

Usein meillä onkin ollut Jussi ja koirat eri tiloissa, edelleenkin. :-D
Avatar
Sari Larmu
 
Viestit: 397
Liittynyt: 03.05.2005 00:19
Paikkakunta: Valkeakoski

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Tanja Mäennenä » 13.08.2011 00:42

Meillä on väärän rotuinen pentu (hollanninpaimenkoira), mutta ajattelin lapset & koira -asiaa omasta kokemuksesta kommentoida. Tämä pentu on ollut alunalkaen arka vieraita ihmisiä kohtaan ja lapset ovat kaikkien pahimpia, koska liikkuvat niin oudosti/jäävät paikalleen nököttämään ja tuijottamaan. Vastaehdollistamistamalla ollaan tehty aivan hirveästi töitä ja nyt ollaankin jo siinä pisteessä että useimmiten edes yllättäen vastaantulevia vieraita ihmisiä ei haukuta, murista eikä edes karvat nouse pystyyn, ohitetaan vaan tyynesti.

Lapsia meillä ei tuttavapiirissä ole juuri ollenkaan, mutta yhden perheen lasten kanssa ollaan päästy reenaamaan koiran ja lapsien yhteiseloa. Samalla tavalla vastaehdollistaen ollaan edetty ja päästy siihen pisteeseen että pentu seurailee pihalla lapsia kiinnostuneena, eikä pelkää, mutta säikähtää nopeita ja yllättäviä liikkeitä, jotka suuntautuvat koiran kannalta uhkaavasti kohti. Sisällä en päästä koiraa ja lapsia hetkeksikään silmistäni ja lapsille on neuvottu etteivät he saa koskea koiraan. Sillä en voi mennä takuuseen etteikö pentu lapsia saattaisi purra säikähtäessään tai tuntiessaan itsensä uhatuksi. Mutta jännittävä kysymys onkin, kuinka moni ajattelee pentuni olevan päästään vialla, koska se saattaisi purra lapsia? Olen sitä mieltä, että koirani toimii täysin normaalisti. Koirani pelkää ja reagoi riittävän pitkälle uhkausta vietässä puremalla. Kohde voi olla mikä vain, mikä uhan aiheuttaa. Se voi olla esimerkiksi toinen koira tai sitten lapsi. En koe että koiran purressa ihmistä, oli se sitten aikuinen tai lapsi, mitään peruuttamatonta naksahdusta koiran päässä tapahtuisi. Koira vain reagoi uhkaan kuin uhkaan itselleen ominaisella tavalla.

Olen kylläkin sitä mieltä että tällainen tilanne pitäisi kaikin keinoin ennakoida ja ennaltaehkäistä sekä lisäksi tehdä päivittäistä kouluttamista asian helpottamiseksi. En pääse kokeilemaan kuinka pitkälle vastaehdollistaminen lasten kanssa voisi pentua viedä, koska meillä ei ole muita lapsiperhetuttavia ja nämä nykyisetkin muuttavat toiselle paikkakunnalle. Lapset ovat kylläkin hirvittävän hankalia koiran kannalta, etenkin pienet lapset. Heidän liikkeitään ei voi aina ennakoida ja vaikka kuinka ohjeistaisit lapselle toimintatapoja koiran kanssa, sattavat ne joskus unohtua/eivät mene perille lapsen nuoren iän takia.

Toivottavasti osasin nyt kirjoittaa aiheesta ymmärrettävästi. Jutun punaisena lankana oli ihmisten suhtautuminen, kun koira puree ihmistä, erityisesti lasta. Tuntuu että tällaisen tilanteen käytyä ajatellaan koiran tehneen jotakin todella isoa ja peruuttamatonta, että koiran päässä on "naksahtanut". Eikä osata nähdä sitä että koira toimii samalla kaavalla kaikissa uhkaavalta tuntuvissa tilanteissa.
Tanja Mäennenä
 
Viestit: 183
Liittynyt: 06.06.2007 22:08
Paikkakunta: Hollola

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Tiina Hasu » 16.08.2011 11:24

Minulla on 11 ja 8-vuotiaat lapset ja koskaan ei ole ollut ongelmia lasten ja koirien suhteen. Omat koirani ovat sm-tasolla kisaavia agikoiria, joten virtaa ja viettejä riittää. Mutta niin riittää hermoja ainakin lasten kanssa. Usein kun meillä on lasten kavereita...juostaan ja riehutaan niin tällöin koirat valitsevat rauhallisen nukkumapaikan jossa eivät jää jalkoihin ja katsovat rauhassa. Vieraat lapset saavat paijata koiria, mutta en halua että ne leikkivät koirieni kanssa esim. heittävät palloa yms.. se on ehdottomasti kielletty.

Koiria ja lapsia minulla on ollut viimeiset 11-vuotta ja aina useita koiria. Lapset ovat opetelleet kävelemään koirista tukea pitäen ja mitään uhkaa koirani eivät ole koskaan lapsia kohtaan osoittaneet. Jopa sellaisessa tilanteessa kun lapsi on kaatunut vahingossa koiran päälle niin koirani on vaan antanut pusun.

On hermoja raastavaa elää omistajan ja koiran jatkuvassa stressissä! Se on jo hermoja raastavaa kun koira käy toisten koirien päälle.. jatkuvasti joutuu olemaan varpaillaan! Ja sellaista elämää en soisi kenellekkään.
En usko sellaiseen raadollisuuteen, että ihmiset kävisivät lopettamassa koiria ilman todellista syytä! Ja aina kannattaa muistaa se, että vain koiran omistaja yksin tuntee ja tietää koiransa parhaiten. Meidän on täällä palstalla turha esittää tietäväisiä, ja kertoa kuinka hyvin me olisimme hoitaneet asian. Jokainen omistaa itse koiransa ja tekee myös itse koiraansa koskevat päätökset.

Minulla on hyvin paljon kokemusta lapsista ja koirista, olen myynyt hyvin monta pentua lapsiperheeseen ja olen vahvasti sitä mieltä että silloin kun koira käy ensin muiden koirien päälle ja sitten lapsen päälle, kyseessä on hyvin vakava asia!
Ja omistaja vain itse on kykenevä päättämään onko koira jatkosijoituskelpoinen vai ei! Omistaja asuu ja elää koiransa kanssa koko ajan ja tuntee sen parhaiten!

Kasvattajana en näe mitään syytä miksi en voisi myydä pentua lapsiperheeseen. Minulla on pelkästään positiivisia kokemuksia lapsiperheistä jotka ovat olleet ostamassa koiraa.

*Viestistä poistettu viittauksen henkilöihin/MM*
You only get one shot, do not miss your chance to blow
This opportunity comes once in a lifetime
Avatar
Tiina Hasu
 
Viestit: 465
Liittynyt: 29.05.2005 23:48
Paikkakunta: Mäntsälä

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Tiina Hasu » 16.08.2011 11:35

Ai niin pakko mainita että kokemusta minulla on pk.collien lisäksi, malista ja bortsuista.

Meidän malinois on koira joka ei tule muiden koirien kanssa toimeen. Se tulee toimeen yhden collien ja bortsun kanssa. Muita collieitamme se ei siedä. Sen signaalit ovat erikoiset, se näyttää ensin alistuvan ja sitten iskee päälle. Ja se tappelee niin kuin tiedätte työlinjaisen malin tappelevan.
Pärjäämme kyseisen koiran kanssa hyvin koska se pidetään näistä collieista erillään. Rauha on maassa ja mali on niin hyvin peruskoulutettu että lenkillä yms.. pysyy hyvin hallinnassa.
Tämä koira on miellettömän ihana ja luotettava ihmisten kanssa. Se 9-vuoden ajan aina ollut eri-ikästen lasten kanssa vauvoista teini-ikäisiin ja ikinä ei ole tullut mitään läheltäpiti tilannettakaan. Mutta koska kyseessä on työlinjainen mali, se ei ole koskaan lasten kanssa ilman että aikuinen on läsnä.

Mutta sen voin kertoa että jos se purisi lasta niin joutuisimme oikeasti miettimään onko järkeä pitää sitä elossa?? Eli sen että se ei tule kaikkien koirien toimeen, ymmärtää ja sen asian pystyy järjestelemään. Mutta se että sitä ei voisi pitää turvallisesti ihmisten/lapsienkaan kanssa olisi mahdotonta. Koira joutuisi tällöin elämään niin eristyksissä että se ei ole koiran elämää.

Kaikki asiat eivät ole mustavalkoisia, vaan on myös harmaan erisävyjä!

*Viestistä poistettu viittaukset henkilöihin/MM*
You only get one shot, do not miss your chance to blow
This opportunity comes once in a lifetime
Avatar
Tiina Hasu
 
Viestit: 465
Liittynyt: 29.05.2005 23:48
Paikkakunta: Mäntsälä

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Sari Saarenheimo » 16.08.2011 14:05

Tiina Alatalo kirjoitti:Rauha on maassa ja mali on niin hyvin peruskoulutettu että lenkillä yms.. pysyy hyvin hallinnassa.
Tämä koira on miellettömän ihana ja luotettava ihmisten kanssa. Se 9-vuoden ajan aina ollut eri-ikästen lasten kanssa vauvoista teini-ikäisiin ja ikinä ei ole tullut mitään läheltäpiti tilannettakaan. Mutta koska kyseessä on työlinjainen mali, se ei ole koskaan lasten kanssa ilman että aikuinen on läsnä.

Mutta sen voin kertoa että jos se purisi lasta niin joutuisimme oikeasti miettimään onko järkeä pitää sitä elossa??


Oletko, Tiina, siis sitä mieltä, että vaikka malikkasi on kertomasti mukaan loistava ja aivan erinomainen koirayksilö, mutta jos se kerran nappaisi lasta, niin alkaisit harkita koiran viemistä eutanasiaan? Mainitsit, että kyseessä on kaiken lisäksi työlinjainen malikka, jolla voi käsittääkseni nousta vietit helpostikin todella korkealle. Ei varmaan tarvittaisi kuin koira leikkimässä vaikkapa pallolla, ja joku lapsi sattuisi ihan vahingossa paikalle ja liian lähelle koiraa, jolloin korkeassa vireessä oleva koira reagoisi ärsykkeeseen nopealla täkkäisyllä. Ei tietenkään tarkoittaisi pahaa, mutta voisi saada aikaan pahaakin jälkeä. Olisitko silti sitä mieltä, että koska koira on näykännyt lasta, ei ole välttämättä "järkeä pitää sitä elossa" ?

Jos koet tilanteen itsellesi liian riskialttiiksi, niin eikö olisi kuitenkin reilua tarjota muuten erinomaiselta kuulostavalle koiralle tilaisuus esimerkiksi lapsettomassa perheessä, joissa lapsien läsnäolo on satunnaista, esimerkiki vain ystäväperheiden vieraillessa? Yksi näykkäisy (vaikka osuisi ikävästikin) ei minusta automaatisesti kerro, että koira on vietävä piikille.

Itselläni ei ole lapsia, mutta veljelläni on neljä, 11, 9, 7, ja 1,5 -vuotiaat. Toiseksi vanhin koiristamme ei ole erityisen mieltynyt lapsiin, tai lähinnä siihen juoksemiseen, nopeisiin liikkeisiin ja äkkinäisiin koviin ääniin mitä niistä pääsee. Misty on koira, joka rakastaa omaa rauhaa ja hiljaisuutta ja sitä, että tietää täsmälleen, miten asiat kulkevat. Lasten kanssa tilanne ei ole tällainen. Joskus varsinkin kaksi vanhempaa lasta voivat mennä sen viereen istumaan ja silittelemään sitä, ja se on sille hyvä, voi jopa kellistyä selälleen ja näyttää, että vatsasta voisi rapsuttaa. Lapsille on kuitenkin sanottu, että Misty pitää jättää rauhaa, ja siihen ei saa mennä koskemaan, ja se vetäytyykin aina omasta vapaasta tahdostaan yhteen, rauhalliseen huoneennurkkaan, ja pysyy siellä lasten vierailun ajan ihan mielellään. Tälle nyt seitsenvuotiaalle sanottiin myös, että Mistyyn ei saa omin luvin koskea, ja asiaa teroitettiin moneen kertaan. Kerran koira kuitenkin hipsi ohi ja kiusaus oli liian suuri, ja jo valmiiksi hermostunut koira kääntyi ja nappasi nopeasti tyttöä käsivarresta. Ei tullut verta, mutta pieni nirhauma, mutta koira poistui itse saman tien paikalta valoa nopeammin. Sanoin silloin tytölle, että sinulle kyllä sanottiin, että siihen ei kosketa, joko uskot - ja tyttö uskoi, on sen koommin antanut koiran olla rauhassa, ja koira tytön yhtä lailla.

Aina ei ole meillä ollut tilanne näin selvä. Tässä en sitä nyt sen enempää pui, mutta kiinnostuneet ovat vapaita kysymään kyllä.

Tiinan kanssa olen samaa mieltä siitä kyllä, että asiat eivät ole aina aivan mustavalkoisia.
Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan - mutta aina pitää olla varasuunnitelma!
Avatar
Sari Saarenheimo
 
Viestit: 512
Liittynyt: 30.04.2005 19:32

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Mia Möller » 16.08.2011 15:27

Kuten jo sanoin pari viestiä aiemmin, tätä keskustelua jatketaan vain sillä ehdolla, että jatko pysyy yleisellä tasolla. Tästä syystä Tiinan viesteistä on muokattu pois viittaukset henkilöihin poistamalla lauseet joissa on henkilön nimi.
Mia Möller
 
Viestit: 741
Liittynyt: 25.04.2005 00:06
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Sari Saarenheimo » 16.08.2011 16:21

Lisäyksenä vielä omaan viestiini, että Tiina kirjoitti koiran olleen mukana kuvioissa yhdeksän vuoden ajan, eli kyseessä on siis huomattavasti vanhempi koira, jonka kohdalla toki aina on mietittävä tarkkaan, on sijoittaminen uuteen kotiin järkevää, mutta oletetaan nyt, että kyseessä olisi nuori koira. Ainahan joku syy on toki koiran lopetuttamiselle, mutta jonkun "syy" voi olla yksinkertaisesti se, että ei enää huvita pitää koiraa. Aivan liian monesta tällaisesta tapauksesta olen kuullut, tai vaihtoehtoisesti niistä, että kun koira kasvaa isoksi, mutta käyttäytyy edelleen kuin pentu, ei koiraa viitsitä/jakseta kouluttaa, ja se viedään lopetettavaksi sen sijaan, että sille edes koitettaisiin etsiä uusi koti. Tällaisia en ole koskaan pystynyt ymmärtämään, en niin sitten millään tavalla, ja silloin kyllä tuntuu, että nuoren koiran lopettamiselle ei ole mitään oikeaa syytä.
Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan - mutta aina pitää olla varasuunnitelma!
Avatar
Sari Saarenheimo
 
Viestit: 512
Liittynyt: 30.04.2005 19:32

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Tiina Hasu » 16.08.2011 18:06

On kaksi eri asiaa, iskeekö koira kiinni toiseen koiraan vai lapseen.
Koen että itselläni ja miehelläni on valtava kokemus koirista. Koiria minulla on ollut 30-vuoden ajan ja miehelläni vielä kauemmin. Hänellä on ollut useita työlinjaisia maleja ja groedendaleja. Ja olemme sitä mieltä että on eriasia pureeko koira toista koiraa vai ihmistä. Ihmisen pureminen on aina hyvin, hyvin vakava asia. Ja varsinkin silloin jos koiralla on muitakin käytöshäiriöitä. Silloin se kertoo mielestäni että asiat on pahasti viallaan, koira on todella kipeä tai muuten yksilö joka ei ole ns. perhekoira.
Tietysti jos joku haluaa pitää ihmisiä purevaa koiraa, sillein että koira ei ole ihmiskosketuksissa niin on eriasia. Mutta se että onko se mahdollista ja ottaako myyjä vastuun, myydä koira eteenpäin, jolloin hyvässä lykyssä ongelmat vaan kertaantuu ja sitten käy todella pahasti. Ja on kaksi eriasiaa myös se, että jos sinulla on mali joka puree tai perhoskoira joka puree. Mali voi purra tappakseen, mutta tuskin perhoskoira ketään tappaa.


Mutta kuten sanoin jo aikaisemmin asiat eivät ole mustavalkoisia, se tarkoittaa sitä että meidän pitäisi kunnioittaa omistajan päätöstä tällaisissa asioissa, sillä sivullisen on hyvin vaikea sanoa mikä on ollut tilanne oikeasti ja millaista on ollut elämä koiran kanssa joka on purrut!

Tosin on eriasia pureeko koira tarkoituksella vai leikillään. Esim. jos koira osuu vahingossa sormeen kun pitäisi osua patukkaan tai leikkivä pentu leikin ohella nappasee..on ihan eri asia kun koira tarkoituksella puree. Ja sen tietää milloin näin käy! leikkiä ja tahallista puremista ei sekoita helposti.

Joskus nuori 1-vuotias koira voi kokeilla rajojaan, mutta kokeilukin on eriasia kuin tosissaan pureminen. Ja tiedän sen, että kun koira puree kerran se puree toistekkin. Ja onko eroa siinä onko kyseessä lapsi vai ei, mielestäni ei ole. Koska koiran täytyy tietää että ihminen on aina yläpuolella ja hampaita ei koskaan käytetä muuhun kuin syömiseen ja leikkimiseen.

No voin kertoa että 9-vuoden aikana mali, joka ei siedä vieraita koiria ei ole koskaa edes viettitason noustessa käynyt kehenkään kiinni. Ei ole edes yrittänyt! Sille on ollut aina selvää että ihminen on koiran yläpuolella. Eli kun koiralle sanoo pois niin se väistää välittömästi ( opetettu jo pentuna) yms.. sata asia millä on tehty selväksi että ihmistä kunnioitetaan.
Se ei haittaa ettei muita koiria siedä, koska kykenee kulkemaan ohi ilman että käy kiinni, tai edes haukkuu. Eli se sietää koiria jos ne eivät tule ns. iholle. Sekin on opetettu. Mutta jos tämä mali olisi ollut huonohermoinen yms.. olisi tilanne ihan eri.
You only get one shot, do not miss your chance to blow
This opportunity comes once in a lifetime
Avatar
Tiina Hasu
 
Viestit: 465
Liittynyt: 29.05.2005 23:48
Paikkakunta: Mäntsälä

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Taina Mäki » 16.08.2011 19:18

Tiina kiteytti asiaa.
Taina ja Rape
Taina Mäki
 
Viestit: 216
Liittynyt: 25.04.2005 12:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Seija Nurmi » 16.08.2011 19:38

Todellakin Tiina Alatalolle iso komp.
Avatar
Seija Nurmi
 
Viestit: 172
Liittynyt: 25.04.2005 00:12
Paikkakunta: Urjala

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Sari Saarenheimo » 16.08.2011 21:31

Olen myös samaa mieltä siitä, että koiran pitää ymmärtää ihmisen olevan koiran yläpuolella, eikä ihmiselle aleta uhittelemaan (toisaalta itse en sietäisi puremista edes koiralta, joka on niin pieni, ettei voisi kovin suurta vahinkoa tehdä puremalla). Tuota juuri vähän hain takaa, että mitä jos kyseessä on tuollainen nuorempien vuosien kokeilu, että missä ne rajat menee. No, minä nyt kuitenkin olisin huono koiranomistaja, enkä heti ensimmäisestä näykkäisystä passitaisi (varsinkaan nuorta koiraa) eutanasiapiikille, jos kyseessä olisi siis nimenomaan näykkäisy, eikä suoranainen kimppuunkäyminen. Siinäkin tilanteessa kyllä käyttäisin samaa "Kaikki ei ole mustavalkoista" -periaateetta ja koittaisin tulkita tilannetta. Itse olen tosiaan lapseton, ja lapselliset ihmiset usein tuppaavat lapsettomille sanomaan, että he eivät voi ymmärtää tilannetta. Ehkä sitten niin, mutta siinä tapauksessa tämä keskustelu on tältä osin turha.
Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan - mutta aina pitää olla varasuunnitelma!
Avatar
Sari Saarenheimo
 
Viestit: 512
Liittynyt: 30.04.2005 19:32

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Tiina Hasu » 16.08.2011 21:49

Kommentoin vielä sen verran että viittaukseni ihmisiin eivät olleet asiattomia, vaan pikemminkin empaattisia :-)
You only get one shot, do not miss your chance to blow
This opportunity comes once in a lifetime
Avatar
Tiina Hasu
 
Viestit: 465
Liittynyt: 29.05.2005 23:48
Paikkakunta: Mäntsälä

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Aila-Maija Kunnari » 16.08.2011 22:14

Aivan, asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia. Niinpä myöskin aggressiivisen purijan ja satunnaisen "vahinkonapsaisijan" välimaastoon jää suunnaton määrä erilaisia koiria ja erilaisia käyttäytymismalleja/tapoja/tilanteita.
Esimerkiksi joskus sikeästi nukkuva koira saattaa yllätetyksi tullessaan vaistomaisesti naksauttaa hampaillaan, ennen kuin edes on ehtinyt tarkistaa mikä häiriön aiheutti. Tällainen "erehdys" saattaa käydä koiralle kuin koiralle, ilman että sitä muutoin voitaisiin pitää aggressiivisuuteen taipuvaisena. Koiraroduissa puolestaan on isot erot, jonkun rodun näykkäisy voi aiheuttaa jo todellista vahinkoa, toisella se jää hampaiden kalisteluksi. Kaikissa asioissa tosiaan on ne moninaiset harmaan sävyt ääripäiden välillä.
Aila-Maija Kunnari
 
Viestit: 315
Liittynyt: 08.05.2005 13:10
Paikkakunta: Klaukkala

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Mia Möller » 16.08.2011 22:25

Tiina Alatalo kirjoitti:Kommentoin vielä sen verran että viittaukseni ihmisiin eivät olleet asiattomia, vaan pikemminkin empaattisia :-)


Kyse ei ole siitä ovatko viittaukset myönteisiä vai kielteisiä. Jos joku sanoo jotain myönteistä asiasta X, joku on eri mieltä ja sanoo jotakin kielteistä asiasta X ja sitten mylly pyöriikin jo täysillä, siksi nollatoleranssi.

Jatkakaa.
Mia Möller
 
Viestit: 741
Liittynyt: 25.04.2005 00:06
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Petra-Paula Corsini-Rautalinna » 17.08.2011 00:51

Mua kyllä ihmetyttää kovasti se, jos koiran käytöksessä niputetaan samaan laariin ilmanapsaisut, tokkaisut, näykkäisyt ja puremat. Jos koira puree, siis todella puree, niin silloin ei tosiaan enää leikitä. Tietysti ei pidä myöskään jäädä odottamaan sitä, että jospa se vaikka lakkaa varottelemasta ja ihan oikeasti puree. Sitä ennen pitää joko muuttaa koiran käytöstä, muuttaa koiran ympäristöä tai saattaa koira lepoon. Todella purevan koiran kanssa en lähtisi lasten kanssa kikkailemaan ja koittelemaan, että saanko sen käytöstä korjattua. Siinä vaiheessa menee lapsen etu edelle.
cpkn TK1 BH Say Wuf Why Wait "Lula Mae" -07
appu Aurus "Boogie" -11


http://tursunpera.webs.com/
Avatar
Petra-Paula Corsini-Rautalinna
 
Viestit: 405
Liittynyt: 09.08.2006 19:11
Paikkakunta: Mynämäki

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Sari Saarenheimo » 17.08.2011 01:23

Nimenomaan se, että mikä on kenelle mitäkin. Minulle purema on sitä, että koira tarttuu hampaillaan kiinni ja saa hampaansa selvästi läpi nahasta. Näykkäisy ja ilmanapsaisu voisivat mennä samaan kategoriaan, eli lähinnä napsautetaan hampaita sen kummemmin tarkoittamatta asua, vaan enemmänkin varoittaa, ja jos osuu, niin ei ainakaan pahaa jälkeä saa aikaan. Tokkaisusta tulee minulle tietty mielikuva, mutta en ole varma, mitä se tarkoittaa. Tulee lähinnä mieleen nopeasti terävällä esineellä tökkääminen.

Usein kun esimerkiksi mediassa on juttuja joissa "koira raateli lenkkeilijän", niin minulle raatelusta tulee mieleen, että koira on todella tarttunut kiinni ja elonsa vimmalla repinyt, riuhtonut ja ravistellut, ja mahdollisesti raapinut. Usein nämä "raatelut" menisivät minun kategoriassani puremiksi. Oikeaan puremiseen liittyy minusta joka tapauksessa aina jonkinlainen isompi vahinko, avohaava tms.

Tietenkään lasta ei voi panna alttiiksi tilanteessa, jossa tunnetaan riski selvästi (ja vaikka siitä olisi vain aavistus, ei sitä "satavarmaa" koiraa ja lastakaan minusta pitäisi koskaan jättää hetkeksikään vahtimatta, vaikka olen itse tästä kyllä poikkeus, eli lapsena leikittiin kaverin ja heidän koiransa kanssa metsässä ilman, että näköetäisyydellä oli aikuisia), mutta minusta näissä tilanteissa usein myös reagoidaan melko aggressivisesti ennen, kuin tilannetta on kunnolla punnittu ja annettu omien tunteiden laantua. Joskus oikea ratkaisu on päästää koira pois, joskus se voi olla löytää koiralle uusi koti. Tosiasia on myös se, että aina on koiria, jotka eivät ole esimerkiksi pennusta asti tottuneet lapsiin tms., eivätkä halua niitä lähelleen. Pureminen ei tietenkään ole sallittua, mutta siinä ei voi pitää vastuussa pelkästään koiranomistajaa, jos yhtäkkiä jostain ryntää lapsi varoittamatta suoraan oman koiran päähän ja vanhemmat seisoskelevat muutaman metrin päässä, eivätkä tee asialle mitään. Jos oma koirani (mitä se kyllä, mainittakoon vielä, todennäköisesti ei tekisi) siinä kohtaa näykkäisi lasta, ja minua vaadittaisiin lopettamaan koira, voisi olla, että poistuisin vain hiljaa paikalta, ja kirjoittaisin paikallislehteen huonosti kasvatetuista vanhemmista.

Sekin pitää vielä lisätä, että luonnollisestikaan en myöskään altistaisi koiraa, joka tiettävästi ei pidä lapsista tilanteille, joissa se voi joutua ylättäenkin heidän kanssaan tekemisiin, mutta koska eläin on eläin, eikä koskaan "satavarma", niin yllättävä tilanne voisi aiheuttaa normaalisti varmassakin koirassa sen, että se napsauttaa ja osuu. Jos tilanne olisi se, että oma koirani oli minulla makoilemassa jalkani vieressä, hihnassa ja aivan omissa puuhissaan, ja pieni lapsi ryntäisi ilman valvontaa jostain väkijoukon seasta koirani häntään ja koira kääntyisi, ja louhauttaisi lasta silkkaa säikähdystään, niin vaatisitteko te silloin minua viemään koirani piikille?
Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan - mutta aina pitää olla varasuunnitelma!
Avatar
Sari Saarenheimo
 
Viestit: 512
Liittynyt: 30.04.2005 19:32

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Sari Saarenheimo » 17.08.2011 01:31

Aila-Maija Kunnari kirjoitti:Koiraroduissa puolestaan on isot erot, jonkun rodun näykkäisy voi aiheuttaa jo todellista vahinkoa, toisella se jää hampaiden kalisteluksi. Kaikissa asioissa tosiaan on ne moninaiset harmaan sävyt ääripäiden välillä.


Anteeksi, nyt tulee sarjapostausta, mutta tämä on minusta myös mielenkiintoista, että vaikka koirat käyttäytyvät pohjimmiltaan samalla tavalla, niin niiden käytökseen vaikuttaa nimenomaan paljon koiran koko ja rotu. Jos perheessä asuu samperin äkäinen terroristi-toyvillakoira, joka voi jopa aika ajoin näykkäillä, esimerkiksi vahtii lelujaan, ruokaansa, sohvaa tms., niin yleensä koira saa elää vanhaksi, ja vieraille sanotaan, että "Kannattaa sitten vähän varoa sitä, se on vähän tommonen, ne on sen omia juttuja, niin se vähän vahtii niitä..."
Jos sakemanni käyttäytyy aivan samalla tavalla, niin siinäpä onkin sitten jo vähän isompi ongelma, ja harvoinpa sen annetaan vain "olla vähän tommonen". Asia, joka minua jaksaa suuresti rassata.

Itseäni on purrut aikuinen saksanseisojauros niin, että koko käsivarteni oli suurilla mustelmilla. Avohaavoja ei tullut, koska koiran hampaat jäivät pehmeiden huulien alle, mutta se koira oli kyllä harvinaisen tosissaan. Tämä koira sai aika monta kertaa vielä purra ihmisiä, ennen kuin asialle tehtiin jotain, mutta tarina ei kerro, päättyikö koiran matka eläinlääkärin pöydälle.
Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan - mutta aina pitää olla varasuunnitelma!
Avatar
Sari Saarenheimo
 
Viestit: 512
Liittynyt: 30.04.2005 19:32

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Tiina Hasu » 17.08.2011 10:04

Olen Petra-Paulan kanssa samaa mieltä.
Lapsi menee aina koira edelle. Koirat ovat koiria ja lapset ovat lapsia, ikävä kyllä , mutta nykyään ihmiset saattavat inhimillistää koiran ( esim. koira on lapsen korvikkeena). Ajatellaan että koira tuntee mustasukkaisuutta, kateutta yms.. ihmimillisiä tunteita.
Minulle koirani ovat rakkaita ja äärettömän tärkeitä, ja niiden hyvinvointi on tärkeää. Mutta koen että tärkeintä niiden on saada lajityypillistä toimintaa, en koe tärkeäksi, mitä hoitoainetta niille käytän, minkä värinen niiden sänky on tai mihin aikaan ne tykkää syödä lempiruokaansa yms..
Niin kauan kun kohtelemme koiriamme koirina ja eläiminä ja ymmärrämme niiden käyttäytymisen, asiat yleensä sujuu hyvin, mutta kun inhimillistämme eläimen ja nostamme sen jalustalle asiat saattavat mennä hyvin hyvin pieleen.

Tosin sitten on se ryhmä, missä koirat on koiria, mutta heikkojen hermojen ja käytösongelmien takia elämä kyseisen koiran kanssa yrityksistä huolimatta vaikeaa, saati mahdotonta. Ja tällöin vain omistaja on mielestäni kykenevä arvioimaan tilanteen.

Onneksi suurin osa koiranomistajista on järkeviä koiran omistajia ja kasvattajia :D
You only get one shot, do not miss your chance to blow
This opportunity comes once in a lifetime
Avatar
Tiina Hasu
 
Viestit: 465
Liittynyt: 29.05.2005 23:48
Paikkakunta: Mäntsälä

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Pia Veikkolainen » 17.08.2011 13:28

^ komp
Pia Veikkolainen
 
Viestit: 730
Liittynyt: 02.05.2005 03:51
Paikkakunta: Hyvinkää

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Sari Saarenheimo » 17.08.2011 14:27

Hmm. Käsittääkseni ilmaisin jo yhtenevän mielipiteeni sille, että lapsi (varsinkin se oma) menee lemmikin "edelle", jos asia näin ilmaistaan, ja luonnollisestikaan ongelmatilanteessa kukaan ei luovu lapsesta, tietenkään, senhän nyt ymmärtää jokainen. Lemmikistä luovutaan tavalla tai toisella, jos ongelmia ei pystytä ratkaisemaan.

Se, mitä koitin, selvästikin liian epäselvästi kun en ymmärtääkseni vastausta saanut, nostaa esiin oli, että missä menee se raja? Kuka voi määrittää tarkan rajan sille, mikä on liikaa tai vääränlaista? Kuka on se ihminen, joka määrittelee, että tuo koira on mielenvikainen ja tuo taas ei? En tiedä, kiertääkö tämä keskustelu nyt vain ympyrää, kun tässäkin on jo useampia osapuolia kuultu, vai enkö nyt itse sitten ymmärrä jotain tärkeää pointtia, mutta... No. Ei kai siinä.

Punainen lanka nyt lienee ilmeisen selvästi se, että jokaisen koira on jokaisen omaa omaisuutta, ja jokainen näin ollen saa itse päättää mitä sille tekee niin pitkään, kun se tapahtuu sallittujen lakien sisällä. Tästä ei nyt kai ole kysymys. Kysymys oli käsitykseni mukaan nimenomaan siitä, että mikä kenenkin mielestä on sellaista käytöstä ja mikä on sellainen tilanne, jossa lopetus olisi niin sanotusti moraalisesti oikein, tai mitä muuta voisi olla tehtävissä, voi olisiko mitään. Ainahan sitä voi jonkun cesarmillanin kutsua konsultoimaan tilannetta ja "korjaamaan" koiran (vaikka usein se onkin omistaja, jota tarvitsee säätää). Se, onko siihen itse kullakin resursseja tai onko siitä sitten apua, on toinen tarina, josta voi ehkä kertoa joku toinen.

Viestin otsikko on kuitenkin edelleen "Käytöshäiriöinen koira ja lopetus".
Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan - mutta aina pitää olla varasuunnitelma!
Avatar
Sari Saarenheimo
 
Viestit: 512
Liittynyt: 30.04.2005 19:32

Re: Käytösongelmainen koira ja lopetus

ViestiKirjoittaja Suvi Lod » 17.08.2011 23:17

Sari Saarenheimo kirjoitti:Se, mitä koitin, selvästikin liian epäselvästi kun en ymmärtääkseni vastausta saanut, nostaa esiin oli, että missä menee se raja? Kuka voi määrittää tarkan rajan sille, mikä on liikaa tai vääränlaista? Kuka on se ihminen, joka määrittelee, että tuo koira on mielenvikainen ja tuo taas ei? En tiedä, kiertääkö tämä keskustelu nyt vain ympyrää, kun tässäkin on jo useampia osapuolia kuultu, vai enkö nyt itse sitten ymmärrä jotain tärkeää pointtia, mutta... No. Ei kai siinä.
Omistaja määrittää omat rajansa loppukädessä, koska joutuu elämään koiran kanssa. Termien käyttö taas on katsojan silmästä kiinni, toisen mielestä koira on luonnevikainen, toisen mielestä vain haastava. Mulla on takaraivoon jäänyt jostain, että todellisuudessa vain 1 % koko koirakannasta (mukaan lukien kaikki rodut) on "oikeasti" luonnevikaisia, loput ovat omistajan "pilaamia". Tähän prosenttiin siis sisältyy sellaiset koirat, jotka eivät perimässään ole saaneet oikeita palikoita oikeita määrää kyetäkseen elämään normaalielämää (kukin päättäköön itse, mitä on "normaalielämä").

Monelta kirjoittajalta on jo tullut esille se, että vaikka koira ei pärjäisi alkuperäisessä ympäristössään, johon se on pentuna otettu, ei tarkoita sitä, etteikö se pärjäisi ihanana lemmikkinä jossain toisessa. Omistajasta on kiinni, haluaako / viitsiikö / jaksaako / uskaltaako etsiä uutta kotia koiralle, joka ei sopeudu elämään juuri tämän omistajan kanssa.

Keneenkään yksilöimättä, mä jaksan sinisilmäisesti uskoa, että suurin osa ihmisistä, jotka ovat ostaneet koiran sitä oikeasti haluten ja ovat ottaneet sen ensisijaisesti lemmikiksi, yrittävät kaikkensa taatakseen koiralle hyvän elämän ja mikäli se ei syystä tai toisesta onnistu, tekevät ratkaisun koiran parasta ajatellen. Mä henkilökohtaisesti mieluummin lopetan ongelmallisen koiran, kuin laitan sen uuteen (vieraaseen) kotiin, peläten sen joutuvan kiertolaiseksi.

Tää on toisaalta hieman puolueellinen näkemys asiasta, koska oon joutunut lopettamaan nuoren, fyysisesti terveen koiran, jonka pää ei vain kestänyt "normaalielämää". Silti ei kulu päivääkään, ettenkö miettisi, oisinko voinut tehdä jotain toisin tai oisinko voinut jatkaa vielä vähän kauemmin, jos asiat oiski aikaa myöten selvinneet. Kunnes muistan, miten paljon koira kärsi, miten vaikeaa sen oli vain olla. Niinä hetkinä mä muistan, että päätös oli kuitenkin oikea.
Suvi Lod
 
Viestit: 98
Liittynyt: 25.04.2005 00:42
Paikkakunta: Vantaa

EdellinenSeuraava

Paluu Luonneaiheet



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot]