Kirjoittaja Petra-Paula Corsini-Rautalinna » 10.08.2011 02:18
Tätä kyseistä tapausta en halua, enkä koiraa tai perhettä tuntematta edes voi kommentoida, mutta voin kertoa meidän perheen tarinaa. Lula on täpäkkä ja teräväkin narttu. Se pyrki nuoruuden huumassaan (1v.) komentamaan silloin 3-vuotiasta keskimmäistä lastamme. Tokkasi varoittavasti, muutaman kerran tuli pieni jälki, ei ihoa rikki kuitenkaan. Koiraa ei pidetty lapsen kanssa valvomatta ja pääsinkin näinä parina kertana heti väliin. Nopeasti koira uskoi, ettei ole hänen tehtävänsä tuota lasta kasvattaa. Samoihin aikoihin meille syntyi uusi vauva. Niin kauan kuin vauva ei liikkunut, Lula oli mitä suojelevin ja hoivaavin vauvaa kohtaan. Kun vauva sitten alkoi liikkumaan, Lula mietti taas, että olisi hänen kasvatusvastuunsa aika. Se lykkäsi itsensä aivan vauvan viereen ja kun vauva sitten potki sitä tai tarttui turkista, alkoi pörräämään. Jälleen kerran koiraa ei koskaan jätetty vauvan kanssa ilman valvontaa, vaan seurasin vierestä mitä tapahtuu ja puutuin. Ja nopeasti tuostakin yli päästiin. Samaa koittivat myös Lulan sisko ja emä meidän lapsille. Ja sama juttu pari toistoa ja koirat ymmärsivät yskän. Lapsille ei traumaa jäänyt koirien tokkaisuista, tuskin niitä edes huomasivat. Kyllä colliellakin on hampaat, että jos ne purra haluavat, niin siitä purureijät jää lapsen käteen.
Pentuajan olin myös opettanut Lulalle puruvoiman säätelyä: ihmisen kanssa saa leikkiä suullaan ja hampaillaan, mutta leikki loppuu, jos satuttaa. Näin ollen meillä on satavarma lasten koira, joka painii, leikkii hippaa, kutitusta (kirputtaa lapsia hampaillaan) jne. loputtomasti eikä ole sen koomin yrittänyt omia muksuja komentaa. Huom. omia. Jos meille esim. synttäreiden aikaan tulee iso lauma lapsia riekkumaan, niin suljen koiran pois, ihan varmuuden vuoksi.
Yleisesti ottaen koirat ei ns. ilman syytä tokkaa (ellei se ole sairas, ja silloinkin syy löytyy siitä sairaudesta). Uskon, että hyvin monissa tapauksissa koira yksinkertaisesti kokee asiakseen kouluttaa näitä pentuja. Samaahan koirat tekevät koiranpennuille: alussa pennut saavat tehdä ihan mitä tahansa, sitten jossain vaiheessa alkaa koulutus ja pentuja aletaan laittaa ruotuun. Koiralle pitää vain kertoa, että ihmisperheen pentujen kasvattamisesta vastaavat ihmiset, ei koira.
Hyvin usein näitä konflikteja lapsiperheissä tulee. Vaikka koira olisi otettu lapsiperheeseen, niin koira ei sisäsyntyisesti tiedä miten sen tulisi käyttäytyä lasten kanssa. Se on meidän aikuisten tehtävä kertoa sille koiralle minkälainen käytös on sallittua ja minkälainen ei. Koira ja lapsi on mitä parhain yhdistelmä kun asiat ovat molemmille selvät. Kiusata ei saa kumpikaan kumpaakaan ja sen opettaminen on aikuisten harteilla.
Tämä kirjoitus ihan nyt siitä syystä, että aika ajoin kuulee kasvattajilta juttua, etteivät enää myy lapsiperheisiin pentuja, koska kuoppaan on mennyt yksi tai useampi kasvatti ko. konfliktien takia. Kasvattajatkin voivat ottaa asiaa puheeksi pennun hieman kasvettua, että kuinka menee ja mitä tehdä, JOS koira tämänsuuntaista käytöstä ilmentää. Ja perheen vanhemmat voivat moisia piirteitä koirassaan huomatessaan ottaa yhteyttä kasvattajaan tai muuhun tahoon neuvojen perässä. Ihan vain siksi, että vältyttäisiin ongelmilta ja kenties ns. turhilta lopetuksilta. Toki jos koira on kaikenkaikkiaan hyvin stressaantunut ja hermostunut arkipäivän asioista, sillä ei ehkä ole parhaat eväät elämään noin ylipäätään. Puhuin vain nyt ns. normaaleista konfliktitilanteista. Ja kuten Johannakin mainitsi, että jos halutaan koiria, joilla on draivia ja potkua harrastuksiin, niin samassa paketissa tulee monesti myös enemmän haastetta arkeen kuin sillä kuuluisalla vietittömällä lapasella.