Urosten käytösongelmat. (Kastraatioketjusta siirretyt viestit)

Luonne- ja käyttäytymiskeskustelua, myös luonnetestaamiseen liittyvät aiheet.

Valvojat: Mia Möller, Kirsi Leppälammi

Urosten käytösongelmat. (Kastraatioketjusta siirretyt viestit)

ViestiKirjoittaja Elisa Häkkinen » 19.06.2009 03:49

Hei,
mitä mieltä olette tälläisestä asiasta kun minulla on vähän yli 2-vuotias pk collie uros, joka on tunnetusti sählä, eikä hetkeäkään paikoillaan. Vaikka juoksisi tuntikausia vapaana metsässä toisten koirien kanssa niin energiaa silti riittää. ollaan kokeiltu myös eläinlääkärin suosittelemana jäljestystä, muttta ei sekään tunnu pojan energiaa vievän. yleensä vasta vkl reissun jälkeen voimat on puhki.

Toiseksi siskollani on 2 narttua ja heidän luokse emme voi mennä, kun on poika heti merkkailemassa sisällä, vaikka antaa ensiksi merkata ulos niin kauan kuin virtsaa riittänee. Ja vaikka puen merkkaushousut päälle, yrittää hän silti merkata eli housuthan siinä kastuu. ymmärrän kyllä sen että tyttöjen hajut on siellä vahvimmillaan.

Toisella vaan siis niin energiaa riittää, vaikka touhuttaisiin kuinka. Ei ole kyse siis tekemisen puutteesta. Tuntuu että kaikkea on kokeiltu. myös muutkin koiran omistajat ovat ihmetelleet energian määrää. Poika on siis luonteeltaansa kiltti, eikä murise tai hauku muille koirille. aggressiivisuutta ei ole siis ilmennyt.

Moni on siis ehdotellut kastraatiota, mutta mitä mieltä te olette asiasta vai olisiko teille jotain muita neuvoja joita voisin kokeilla? :D
Avatar
Elisa Häkkinen
 
Viestit: 5
Liittynyt: 27.08.2007 19:46
Paikkakunta: Kotka

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja anukumpu » 10.01.2010 14:42

Nyt tarvitaan kokemuksia 2 vuotiaan poikacollien ylienergisyyteen. Kontaktin kanssa ongelmia vaikka tanssisi säkkijärven polkkaa, mikään herkku tai lelu ei voita vastaantulevaa koiraa ja narttujen pissat on ehdottomasti nuoltava. Lisäksi on tullut uusi vaiva...poika rähissyt minulle muutaman kerran kun olen komentanut. :smt009

Olen lukenut näitä kastraatio juttuja ja edelleen epäileväinen oman koiran kohdalla. Kuka on jättänyt kastraation tekemättä? Rauhoittuiko poika ja missä iässä? Millä saisin rauhoitettua poikaa ulkosalla (koska sisällä näitä ongelmia ei ole)? Tähän asti on yrittetty kiertää kaikki koirat kauempaa (taajamassa vain hieman hankalaa).

Avut olis tarpeen. Ekaa kertaa aivan pihalla vaikka kuinka yrittää lukea kirjoja ja keskustelupalstoja. :(
anukumpu
 
Viestit: 6
Liittynyt: 18.01.2009 14:54

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Maria Salovaara » 19.01.2010 22:19

Mä siis itse suunnittelin nuoremman koirani kastrointia mutta olen nyt laittanut homman jäihin (kun on köyhä, ei voi kovin nopeita liikkeitä tehdä) :-D

Toisten koirien ohitusongelmiin olen löytänyt ainakin jonkinmoisen avun kuonopannasta. Sillä olen saanut sen mitä halusin eli päästään ohi ja saan koiran nopeasti hallintaan. Yrittää kyllä vieläkin mölistä vastaantuleville mutta huomattavaa parannusta on asiassa jo tapahtunut. Ja tottakai rauhallisesta ohituksesta palkitaan! Jossain vaiheessa uskon, että kuonopannan saa laittaa varaston hyllylle. Se on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi opettaa koiralle, miten haluan sen toimivan ohitustilanteissa

Kuonopannan käyttöä pitää vaan itse hiukan opetella ja koira myös totuttaa siihen. Panta tai valjaat pitää olla aina, pelkällä kuonopannalla ei kannata lähteä lenkittämään.

Mulla on siis joko panta tai valjaat ja remmi, jossa molemmissa päissä lukot. Toinen kuonopantaan ja toinen pantaan/valjaisiin.
Nainen on aina normaalilla tuulella.
Maria Salovaara
 
Viestit: 323
Liittynyt: 23.07.2005 20:09
Paikkakunta: Kangasala

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Anne Linsuri » 21.01.2010 11:54

Hei teille, joilla ylienerginen nuori uros.

Sellainen oli minullakin, varsinainen ADHD tapaus. Energiaa riitti vaikka muille jakaa, mikään toiminta ei riittänyt. Käytiin kaikki mahdolliset kurssitkin, pentukurssi, flyball, toko, agility... Vuoden iässä oli tosi vaikea saada kontaktia (ja sitä ennen), namit ja lelut ei kiinnostaneet, ainoastaan muut koirat ja ihmiset.... Koira ei ole ahne ja taistelutahto pieni, joten siinäpä olikin miettimistä, millä minusta saisi mielenkiintoisen. Vuoden iässä tokokurssilla rakastui ja sittenhän me ei pystytty tekemään yhtään mitään, jos ko. narttu oli näköpiirissä. Kerran agin alkeiskurssilla sitten karkasivat yhdessä, onneksi vain lyhyen matkan päähän, ja tulihan se nuoripari takaisin. Eikä ollut juoksua tietenkään, joten ei siellä mitään astumista tapahtunut.

Koira on luonteeltaan myös dominoiva ja lisäksi omaa puolustushalua omaa laumaa kohtaan, joten murrosiässä ja sen jälkeen tuli vähän ohitusongelmia, jos kohdattiin leikkaamaton uros. Muista ei ongelmia ollut, nartut ja leikatut uroksethan on ihania!

Kahden vuoden iässä saatiin luonnetestissä tulokseksi erittäin vilkas. Niinpä :-D Jossain vaiheessa kävin koiraterapeutin luona, joka kertoi, että hänellä on ollut erittäin vilkas koira ja 15 vuoden iässä se vasta ymmärsi, että elämän voi ottaa rauhallisesti. Huoh.

Kastroida en halunnut, vaikka se olisi voinut elämää helpottaa. Kahden vuoden iässä koira alkoi olla harrastuskoirana niin ihana! Mahtava tekemisen tahto, vilkkaus on varmaan myös nopeuden salaisuus jne. Jossain vaiheessa alkoi namitkin jo vähän maistumaan, joten nykyään ne on koirankin mielestä ihan palkkaa. Mutta paras palkka on kutenkin se, kun pääsee mun kanssa tekemään jotain. Pelkäsin, että kastrointi olisi voinut muuttaa koiraa.

Ja kas kummaa; tuossa 5 vuoden iässä rauhoittui kuin taikaiskusta. Edelleenkin on toki energinen ja haluaa tehdä töitä, mutta se liika ADHD-maisuus kotona jäi pois, samoin lenkeiltä. Harrastuksissa on edelleen täynnä tulta ja tappuraa kumminkin. Nyt malttaa levätä kotona tuntitolkulla eikä kerjää mua tekemään jotain. En tiedä, vaikuttiko asiaan enemmän ikä vai se, että perheeseemme tuli toinen koira ja pennun touhujen seuranta kävi voimille :D

Eli kyllä se rauhoittuminen jossain vaiheessa tulee. Mutta ennen sitä saa erittäin vilkkaan koiran kanssa emäntäkin kyllä toimintaa ja liikuntaa :wink:
Anne Linsuri
 
Viestit: 200
Liittynyt: 03.05.2005 11:44

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja anukumpu » 21.01.2010 13:10

Hei ja kiitoksia vastauksista!

Lainaan ystävältä sen kuonopannan ja harjoitellaan sillä niitä onnistuneita ohituksia. Olen edelleen sitä mieltä, etten ala kastroimaan poikaa. Uskon siihen, että rauhoittuu jossain vaiheessa niin, ettei ohitukset ole enää niin haasteellisia. Ja toisaalta kyllähän maailmaan ääntä mahtuu. :D
anukumpu
 
Viestit: 6
Liittynyt: 18.01.2009 14:54

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Maria Salovaara » 21.01.2010 23:27

Tismalleen samaa mieltä Johannan kanssa: ei kannata lyödä päätään seinään missään treenikentällä jos koira ei kerta kaikkiaan keskity. Silloin on parempi pitää tauko. Nimimerkillä Been there, done that.

Ja ohjeita tulee varmasti: joku suosittelee kieltämään, toinen pyöräyttämään ojassa, yksi ehdottaa nameja ja kolmas jotain muuta. Kaikki ei toimi kaikilla, niin se vain on. Mä olen kokeillut kaikkea mahdollista ja nyt tuo kuonopanta on osoittautunut meille parhaaksi vaihtoehdoksi.

Ja ammattiapu on hyvä idea, omasta mahdollisesta treeniseurastakin saattaa löytyä joku joka osaa auttaa. Mutta pitää muistaa, että oman koiran kanssa pitää toimia just niinku tuntuu hyvältä ja toimivalta.

Ja sitten on vaan asioita joille pitää antaa periksi: hyvä on, koirani ei siedä naapurin pystykorvaa ja niin se nyt vain on. Ne vihaa toisiaan, vihatkoon. En minäkään pidä kaikista ihmisistä :-)

Onnea matkaan! Sekin jo helpottaa kun tietää, ettei ole ongelmansa kanssa yksin. Meitä on monia :-D
Nainen on aina normaalilla tuulella.
Maria Salovaara
 
Viestit: 323
Liittynyt: 23.07.2005 20:09
Paikkakunta: Kangasala

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 01.02.2010 12:53

Meilläkin tämä kastraatio-asia pohdituttaa, täällä se tosin on enää ajan kysymys, milloin aika varataan.

Taloudessa on uros ja narttu, ja koska urosta, Davea, ei varmuudella tulla käyttämään jalostukseen, olisi näistä kahdesta Dave se, joka jossain kohtaa leikataan. Alkuun ajattelin, että vielä ensi kesänä kävisimme parit näyttelyt ja ehtisimme myös luonnetestiin ennen kastraatiota (voi toki mennä sen jälkeenkin, mutta mietin onko tulos jotenkin "todellisempi", jos on pallit tallella?), mutta mahdollista on, että Dave leikataan jo ennen Magdan seuraavia juoksuja.

Meillä on myös ollut rähinäongelmaa, mutta siihen en sen enempää apua tältä odota - lähinnä toivon, ettei menisi pahemmaksi (sellaisestakin olen kuullut, aiemmin sosiaalinen koira muuttunut epävarmaksi ja aggressiiviseksi toisille uroksille, ja ongelmia tullut toisaalta esim. siinä, että muut urokset pyrkivät astumaan). Tietysti on paljon enemmän kuulunut niitä hyviä kokemuksia, että koira on rennompi jne.

Meillä on sikäli jännä tilanne, että treeneissä pysyy hyvin kontaktissa ja käyttäytyy, vaikka paikalla on Daven mielestä jänniäkin uroksia. Kun sitten vaikka treenin jälkeen kohtaamme maantiellä jonkun tällaisen treenikaverikoirakon ja tulee ohitustilanne, on Davella taipumusta kytätä ja rähjätäkin. Tosin rähistelyä on saatu aisoihin, kun otettiin taas kauko-ohjattava sitruunapanta käyttöön. Välissä oli pitkä ihan mukavasti mennyt kausi ilman pantaa ja isompia rähinöitä, mutta kun rähinä alkoi taas palata, otettiin panta muistuttamaan asiasta. Sikäli toimii hyvin, että pystyn myös palkkaamaan hyvin menneistä ohituksista, kun niitä tuolla pannalla saa aikaiseksi - eivätkö kohoa omat kierrokset riehuvan koiran pitelyssä. Kaikki neljä jalkaa pysyvät koiralla maassa ja suukin supussa, harja kyllä nousee, eli ei se tunnelma siellä koiralla ihan leppoisa ole. Kuonopantaakin on käytetty toisinaan liukkailla, minusta ihan hyvä apu sekin.

Magdan juoksut ovat Davelle entistä stressaavampaa aikaa, kun pitää paitsi jännätä niitä uroksia myös vahtia sitä omaa tyttökaveria. Se, mitä tulevalta kastroinnilta oikeastaan toivoisin on, että koira voisi ottaa rennommin. Aika näyttää miten käy. Eipä ainakaan pitäisi eturauhasvaivan sitten enää toistua, sellainen oli noin vuosi sitten harminamme (reilut puoli vuotta ennen Magdan ekoja juoksuja, joten ei liittynyt niihin).

Marian kirjoituksessa tuossa edellä oli minusta hyvää pointti myös siitä, että joskus joitain asioita pitä vaan hyväksyä. Minulle on ollut kova paikka, etten kaikesta treenaamisesta huolimatta voi tuohon ruutitynnyriin luottaa, mutta asian tuskittelu ja murehtiminen ei sitä poista. Treenaaminen jatkuu, ja vaikka esim. tokon yhteisharkoissa koirani on hyvin keskittynyt minuun ja varmasti sitä tuntemattomalle näyttää kiltiltä ja tyyneltä varoitan uusia ryhmäläisiä aina päästämästä koiriaan lähelle, koska rähäyksen vaara on olemassa. Tämä ei silti tarkoita, ettenkö olisi vakuuttunut ns. voittavani Daven tässä asiassa sanotaanko vaikka viiden vuoden kuluessa :-D

Nämä on toisinaan omistajallekin aika rassaavia juttuja: esim. meillä muutti taloon uusi iso uroskoira, ja nyt saan todella olla skarppina rapussa, mitä siellä on vastassa, kun hissin ovet aukeavat. Ko. koira on vielä nuori ja suhtautunut Daven riehuntaan tyynesti, ja omistajansa ovat ymmärtävväisiä ja yksissä tuumin väistelemme toisiamme, mutta ahdas rappu nyt vaan ei ole kovin kiva paikka yrittää siistejä "ohituksia" liukkaalla hissin edustalla rähisevän (ja liukastelevan) koiran kanssa.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Maria Salovaara » 09.02.2010 11:53

Pieni varoituksen sana kuonopannasta.

Eilen aloin katsoa Rockyn kuonoa: kuonopanta on hangannut kuonon molemmilta puolilta mustelmille ja lisäksi toisella puolella on rupea joten on hangannut ihonkin rikki. Äh, miten en ole huomannut aikaisemmin! Meillä siis pehmeä, nahkainen kuonopanta ja silti on käynyt näin. Eli tultiin tien päähän tässä kokeilussa. En missään tapauksessa halua satuttaa koiraa enkä tietenkään käytä pantaa enää, koska se ilmeisesti sattuu ihan saakelisti (varsinkin nyt).

Eli nyt ollaan taas nollapisteessä vetämisen ja rähjäämisen kanssa. :smt009
Nainen on aina normaalilla tuulella.
Maria Salovaara
 
Viestit: 323
Liittynyt: 23.07.2005 20:09
Paikkakunta: Kangasala

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 09.02.2010 12:45

Hyvä pointti Marialta. Samaa olen kuullut esim. vedonestovaljaista.
Meillä on käytössä (silloin kun kuonpantaa käytän, eli ei aina) sellainen kankainen, jossa on vielä pehmeä fleece kuonon puolella. Ei ole aiheuttanut ongelmia, mutta ei tosiaan ole säännöllisessä käytössä.

Oletteko te kokeilleet sitruunapantaa? Tokihan se ei sitä syytä poista, miksi koira melskaa. Mutta kun oireet lähtevät - tai näin ainakin meillä on käynyt, ohittaa rähisemättä - pääsee koiraa myös palkkaamaan onnistuneista ohituksista. Ja kun koira on kaiken kaikkiaan rauhallisempi, eikä melskaa, on itsekin helpompi ottaa iisisti, mikä taas tukee koiraa ja sen on helpompi ottaa rauhassa.

Meillä siis kauko-ohjattava malli, noin satasen maksoi kun tilasin internetin kautta jenkeistä suoraan (Amazonista), Suomessa ne on jälleenmyyjiltä ostettuna noin tuplasti kalliimpia.
Otin käyttöön ihan niin, että kun koira rähäytti, kielsin tiukasti "ei", ja jos jatkoi, suihkautin sitruunaa. Ja on siis mietoa sitronellaöljyä (vaihtoehtoisesti voi käyttää ihan tuoksutontakin versiota, se suihkauskin voi sinällään jo havahduttaa), ei mitään myrkkyä. Hyvin harvoin tarvitsee käyttää, mutta on koirakohtaista. Jos koira menisi panta kaulassa ihan lukkoon, en sitä käyttäisi, mutta meidän tapauksessa se saa aikaan hännän heilumista :-) Se kun on eka merkki ulos menemisestä! Toisille taas ei tehoa juuri ollenkaan, mutta meidän semipehmolle on justiinsa sopiva muistutus. Noita kai saa lainaksikin eläinkaupoista, kannattaa ainakin kysyä.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Maria Salovaara » 09.02.2010 14:31

Vedonestovaljaat hankaa hyvin monilla koirilla kainalot aivan verille ja on muutenkin sen verran rajun kuuloinen laite, etten edes kokeile. No, nyt kyllä tuo kuonopantakin tuntuu siltä, jäljistä päätellen :cry: Voi Rocky-parkaa, on mahtanut olla ihan kamalia lenkkejä kun kuono on mustelmilla ja siihen vielä panta hankaamaan lisää. Olen myös nähny tuollaisia fleecevirityksiä pannoissa, pitää katsella, mutta en kyllä nyt hetkeen käytä pantaa vaikka siihen löytyisi ilmatyynyt.

sitruunapanta voisi toimia, tosin mulle sanottiin ettei ne sovellu ulkokäyttöön ellei ole kuiva kesäkeli? Sama ongelma ultraäänipannassa.

Mies kun ulkoiluttaa koiria niin eihän silloin rähistä :evil: Eli kai meillä jonkinsortin johtajuusongelmakin on. Tosin mua lohdutettiin treeneissä, että ainahan ne puolison kanssa erilailla käyttäytyy. Tiedä sitten.

Mutta olkaa tosiaan melko varovaisia tuon kuonopannan kanssa ja tarkkailkaa tilannetta.
Nainen on aina normaalilla tuulella.
Maria Salovaara
 
Viestit: 323
Liittynyt: 23.07.2005 20:09
Paikkakunta: Kangasala

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 09.02.2010 15:18

Tarkennukseksi vielä, että en siis missään nimessä tarkoittanut niitä valjaita sinulle tai muillekaan suositella, juuri noista ja muistakaan syistä (esim. kipu, kuka haluaa sitä koiralleen aiheuttaa? Ja jos koiraan sattuu, se hyvin todennäköisesti rähisee vain enemmän.).
Enkä käyttäisi myöskään pehmustamatonta kuonopantaa - tai ylipäänsä en käyttäisi kuonopantaa jos koira esim. alkaisi vetämään se päässä, kuten osa onnistuu tekemään. Siinä voisi pehmeäkin panta jo hiertää.

Meillä on sitruunapanta toiminut ihan hyvin, ainoa ongelma on ollut, että patterit ovat välillä loppuneet.
Syksyllä tuon hankin ja silloin sekä näin talvella sitä on epäsäännöllisesti käytetty, mutta eivät ole sateet tai ainakaan pikkupakkaset haitanneet.
Uimista eivät kyllä kestä.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Maria Salovaara » 09.02.2010 16:36

Joo, ei, en mä ajatellutkaan että suosittelit :-D

Ehkä tämä nyt oli vain tarkoitettu näin: pitää löytyä jonkin toinen keino ongelmiin. Muutoinkin olen kokeillut ihan vaan siedätystä toisiin koiriin eli treeneissä olemme saaneet luvan pyöriä tokokoirien joukossa, en vaadi siellä muuta kuin hyvää käytöstä. Alku-uhittelun jälkeen alkoi jo sujua.

Eilen lenkillä tutustuimme Topi-koiraan ja jälleen huomasin sen, ettei ongelma ole siinä etteikö Rocky tulisi juttuun toisten urosten kanssa. Sen ongema on uhoaminen. Se on epävarma ja kai pelkääkin vähän. Kipu on omiaan lisäämään tuota käytöstä joten siitäkin syystä kuonopanta hyllylle.
Nainen on aina normaalilla tuulella.
Maria Salovaara
 
Viestit: 323
Liittynyt: 23.07.2005 20:09
Paikkakunta: Kangasala

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 09.02.2010 16:44

Luulen, että tuo siedättäminen olisi ihan paras ratkaisu koko ongelmaan - varsinkin, jos sen voisi tehdä ihan koko arjessa. Siis aina lähestyä vieraita koiria niin, ettei oman koiran sietokynnys vielä ylity, ja sitä voisi palkita hyvästä käytöksestä. Saisi rauhassa katsella, että mitään pahaa ei tapahdu jne.
Johonkin mittaan asti se onnistuukin, mutta sitten jostain tulee se äkkinäinen ohitus tai irtokoira iholle rähisemään, ja siinä sitä taas ollaan :?
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Maria Salovaara » 10.02.2010 00:24

Tuo kenttätreeni on nyt tällaista ensiapua ongelmaan, ollaan myös puhuttu tuosta arjessa tapahtuvasta siedätyksestä eli järjestetään varmojen koirien kanssa ne kohtaamiset tuonne meidän perus lenkkipoluille.

Mä en tiedä vaadinko liikaa, mutta vaadin tai vaatisin myös sen, että toisen rähjäämiseen ei tarvitse mennä mukaan. Voiko sellaista edes vaatia? Vai pitäiskö vaan antaa paukuttaa jos se on molemminpuoleista? Tosin mä inhoan tuollaista käytöstä yli kaiken. Tuon aikaisemmin mainitsemani pystykorvan kanssa olen jo luovuttanut, tullaan kohdakkain sen verran usein että räjähdys on aina satavarma.


Kun joku mulle kertoisi, että miksi mun toinen koira ei ole ikinä reagoinut yhteenkään rähjäävään koiraan, ei mitenkään. Paavon kimppuun on sentään käyty, pahasti. Mutta sille on silti yhdentekevää, rähjääkö sille joku vai ei.

Ja miksi tämä toinen niin tekee? Sen kimppuun ei ole kukaan hyökännyt enkä mielestäni ole sen kanssa tehnyt mitään erilailla. Sosiaalistettukin sitä on. Onko se vaan yksilö ja luonnekysymys?

Ja anteeksi kaikki, tämä on nyt ihan ot tästä varsinaisesta aiheesta :-D
Nainen on aina normaalilla tuulella.
Maria Salovaara
 
Viestit: 323
Liittynyt: 23.07.2005 20:09
Paikkakunta: Kangasala

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 10.02.2010 00:57

Kuule, ihan samoja mietin! Minulla on ollut neljä omaa koiraa (lisäksi yksi lapsuudenkodissa), ja osa on rähistellyt, osa ei. Nykyisistä toinen rähisee, toinen ei, vaikka on kyllä saanut ns. oppia toiselta, vanhemmaltaan, ihan "riittävästi", että olisi voinut saman mallin omaksua. Eikä Magda silti anna palautetta niillekään, jotka rähjäävät sille, on päinvastoin hyvin rohkea kaikkia koiria kohtaan - sellaisiakin, jotka herättävät Davessa kauhistusta (dobberit, rotikat, isot mustat ylipäänsä ja vietikkäät).

Minulla ovat tavoitteet korkealla myös, toivon tyyniä, hiljaisia ohituksia. Onhan meillä koko ikä aikaa treenata :)
Ihana oli huomata, että esim. tänään mentiin kahdella eri kerralla rähisijän ohi hiljaa. Toki, oli sitruunapanta mukana, mutta ei sekään mikään oikotie onneen ole, on me treenattu, eikä alkuun Dave olisi pannankaan kanssa tähän pystynyt. Molemmat ohitettavat olivat pieniä naapurin koiria, toinen uros ja toinen narttu, ja yleensä aina rähjäävät kun meidät näkevät. Vaikeusastetta lisäsi tänään se, että minulla olivat molemmat koirat mukana ja että tosiaan nämä ohitettavat rähjäsivät jo kauempaa ja kaikki tapahtui vielä kotikadun liepeillä.
Daven kannalta tilannetta helpotti, että rähjääjät olivat pikkukoiria, sellaisia n. 10-kiloisia, ja olivat hihnassa - sellaisia ei selvästi koe niin uhkaaviksi, vaikka olisivat käytöksen perusteella tulossa karmit kaulassa. Sen sijaan yksi iso, nuori ja vietikäs jonkin sortin arktinen pystykorva sai aina, poikkeuksetta, ihan hullun riehunnan aikaan, vaikka se taas itse oli hyvin ystävällisen oloinen kehonkieleltään eikä rähjännyt ikinä meille. Toisen koiran tuijotuksen olen huomannut olevan paha, se haaste, se saa Davella jo karvat pystyyn.

Monesti saa kuulla ja lukea, että koiran rähjäysongelmat ovat omistajan väärän toiminnan seurausta: koira on sosiaalistettu huonosti, varjeltu liikaa tai viety liikaa pelottaviin tilanteisiin, on itse toimittu väärin ohituksissa jne. Voin sanoa, että jos minulla olisi vain tuo tässä mielessä maailman helpoin Magda, niin voisin olla samaa mieltä ja kuvitella, että Magdan helppous tässä suhteessa olisi jotenkin oman taitavuuteni ansiota.. Mutta pitkälti samoin on tehty kaikki, ja koirien raektiot ovat silti ihan eri maailmasta samoissa tilanteissa.

Ja taatusti olisi asioita, joita voisi tehdä toisin, mutta kyllä koirien taipumuksissa on minusta selviä eroja. Osalla ei vaan ole sitä tarvettakaan rähjätä, jos ei esim ei pelota. Meillä Dave on muutenkin sellainen hiukan huolestunut, vaikka paljon on kulkenut mukana pienestä asti erilaisissa tilanteissa eikä mitään isoa pahaa ole tapahtunut.
Oman käytöksen parantamisessa on sitruunapanta auttanut kyllä sikäli, että rähjäävän ja hyökkivän koiran kanssa on kovin vaikeata olla kiristämättä hihnaa, jos tulee ahtaan oloinen ohitus - en vaan voi ottaa sitä riskiä, että koira ylettyisi hyökkäämään ohitettavaa päin. Hihnan kiristyminen on koiralle tosi huono signaali, ja sitruunapannan avulla olen voinut välttää antamasta sitä, koska tiedän koiran mahdollisen rähistelyn katkeavan jos ei ei-sanaan niin viimeistään sitruunan suihkaukseen.
Toisaalta, Magdan hihnaa on ohituksissa kiristetty toisinaan siksi, ettei innoissaan änkeä vastaantulijoita moikkaamaan, eikä se silti ole siitä lukenut suurta uhkaa ja ryhtynyt rähisemään - ja todella, todella hyvä niin :-)
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Lauri Latva-Äijö » 10.02.2010 03:18

Samoja näkemyksiä edellisten kanssa. Kolmas nahkauros ja yksi ollut aika tyyni, toinen rähähtänyt uhattuna ja nykyinen rähähtelee useille uroksille. Kyllähän sen poikki saa, mutta vaatii tasajalkaa hyppimistä ja volyymia, ei mukavaa :-D Voisi arvella, että sillä lienee vaikutusta jos pentuna on on ollut paljon uroskoirakontakteja, näin ensimmäisellä nahkallamme. Nykyisellä ei ole ollut yhtään poikakaveria, lienee sillä ehkä vaikutusta.

Koko kuviohan on tuttu - mennään hajujen perässä, käydään kierroksilla ja kun ollaan virittyneessä tilassa niin jokin äijämäisyys pitää tehdä. Tosin meilläkin pari kertaa on otettu yhteen muiden koirien kanssa ja näyttää että kova meteli sekä toisen alistaminen on pääasia, ei mitään vakavampaa.

Kaiken hupuksi hihnaohitukset ovat noita hankalia, vapaana uskotaan käskyjä. Kaikki tämä viittaa kuitenkin lievään epävarmuuteen, mutta mitähän asialle tekisi. Tokoilussa on oltu melkein fiksusti...

Oli minulla joskus vedonestovaljaat, teho häviää 34-kiloisella nahkalla nopeasti - mutta selvät jäljet tulivat parissa viikossa, valjaat heitin roskiin.

Ei tuo kastrointi mielestäni ole mikään hyvä ratkaisu, tai sanotaan ettei sentään ongelmat niin pahoja ole. Tuskin se välttämättä edes auttaa.

No 3 - 4 vuotta niin herra alkaa olla papparainen, eiköhän se sitten pikku hiljaa rauhoitu. Sitten tulee sekin päivä nopeasti, kun ajattelee että vetäisi tai voisi jossain tilanteessa vähän rähähtää, mutta ei... :-)
Lauri Latva-Äijö
 
Viestit: 629
Liittynyt: 08.05.2006 16:03

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 10.02.2010 11:01

Niin, kastroinnin kohdalla varmaan kannattaa olla realisti siinä, mitä sillä hakee. Jos haaveena on, että koira muuttuu yhdessä yössä toiset urokset kauniisti ohittavaksi, niin taitaapi monessa tapauksessa tulla pettymys. Tällaisiakin tarinoita olen kuullut, mutta ainakaan Davelle viimekeväinen kemiallinen kastraatio ei tällaista vaikutusta tuonut - ei kyllä mennyt millään tavoin huonommaksikaan käytös tai muu toimeliaisuus.

Meillä syyt ovat hiukan toiset (kuten edellä 1.2. kirjoitetussa viestissä kuvasin), ja tilannekin tietysti, kun koira asuu samassa taloudessa nartun kanssa ja on myös sellaista hiukan stressaavampaa sorttia.

Mitä Lauri kirjoitti uroskavereista, siinä voi hyvinkin olla pointtia.
Toisaalta Davellakin niitä oli, ja esim. siskoni uroskoira on edelleen säilynyt kaverina.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Maria Salovaara » 10.02.2010 12:21

Rockylla on myös ollut poikakavereita ja pentuna paljonkin. Kaverin noutajan kanssa (uros) on käyty metsälenkilläkin, meille eivät voi tulla koska siitä tulee tappelu. Ei Paavo mitään mutta Rocky ei halua uroksia meille. Ja tulee toimeen kyllä urosten kanssa mutta EI omalla reviirillä. Paavolle sekin asia on yhdentekevä. Kaikki saa tulla :D

Rocky on tulisielu, ja se on juuri sellainen "joka paikassa valppaana" tyyppi. Ja mörköikäkin sillä raukalla on (1,5v) säikähti aamulla suksia kantavaa pikkupoikaa. Huhhuh.

Asiaa, tätä rähjäämistä, pahentaa kyllä mun mielestä sekin että kulmakunnan koiranulkoiluttajat usein kääntyy meidät nähdesssään, tuolloinhan Rocky saa palkan siitä uhittelustaan. Eli mun varmaan pitäis kääntyä ennen niitä. Tai en mä tiedä. Tää koiranomistaminen ei oo aina kovin helppoa :roll:
Nainen on aina normaalilla tuulella.
Maria Salovaara
 
Viestit: 323
Liittynyt: 23.07.2005 20:09
Paikkakunta: Kangasala

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 10.02.2010 14:22

Tosi hyvä huomio, ihan varmasti kokee, että rähinä palkitaan, kun saa niin muut häädettyä.
Meitä ei kukaan väistä, tai en ole sellaista huomannut, mutta itse koitan ottaa väljiä ohituksia, siis ohittaa reilusti kaartaen, että olisi koiralla mahdollisuus ohittaa hiljaa. Mitä lähempää toisia mennään, sitä kuumempana käy. Yllätykset ovat pahinta, siis jostain puskasta pukkaava koirakko, jota ehtii säikähtämään.
Äsken pihalla alakerran uroksen kohtaaminen sujui kauniisti, kun jäin juttelemaan omistajansa kanssa - hän lähesty koirineen rauhassa ja jäi usean metrin päähän meistä. Vähän Dave näytti kulmuria ja nosti harjaa, mutta neljä jalkaa pysyivät maassa eikä ääntäkään päässyt.
Dave on juuri samanlainen valpastelija. Jossain kohtaa syyskesällä se meni jo ihan yli, kun reagoi suurin piirtein kaikkeen. Siitä onneksi päästiin, mutta se kyllä koetteli.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Maria Salovaara » 11.02.2010 11:55

Miten Mari toimit jos on kapea tie eikä pysty muutakuin menemään suoraan kohti? Jos on kapea ränni, mitä täältä Kangasallakin löytyy, yleensä istutan koirat ja odotan toisten ohitusta.

Mä olen yhden kerran saanut toteutettua tuon kaartamisen ja se kyllä toimi. Toinen mitä ajattelin kokeilla on se, että käännytään (katkaistaan kontakti) ja käännytään sitten takaisin. Joku ehdotti, että palkkaa ennen rähinää = tehdään koiran näkemisestä miellyttävä juttu. Tuossa vaan palkkaus pitää tapahtua just oikealla hetkellä eikä nanosekuntiakaan myöhemmin.

Ja sitten olen miettinyt ehdollistamista pilliin, eli kontaktista vihellys+nami. naksutin toimi kyllä, mutta se on kahden koirian kanssa kulkiessa ihan inansa hankalaa. Pilli vois olla se juttu, se roikkuis kätevästi kaulassa eikä tartte talvipakkasellakaan ottaa hanskoja pois :mrgreen:

Kun kaikkea on kokeiltu, melkoisen huonolla menestyksellä. Ja toki, ikä on aika hankala :? Minä, Rocky, Kangasalan kuningas - ja siitä se ajatus aina lähtee :smt005
Nainen on aina normaalilla tuulella.
Maria Salovaara
 
Viestit: 323
Liittynyt: 23.07.2005 20:09
Paikkakunta: Kangasala

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 11.02.2010 16:58

Meillä on tavoitteena nollatoleranssi rähinään, eli vältän rähinätilanteita kaikin keinoin. Tähän on syynä se, että uskon koiran rähinäkynnyksen madaltuvan sitä mukaa, mitä enemmän pääsee rähisemään - siinähän koira lietsoo itseään entisestään ja samalla stressitaso nousee. Lisäksi ajattelen niin, että jos koira voi luottaa, etten vie sitä liian vaikeisiin tilanteisiin, esim. nyt taluta sitä hihnassa suoraan minun koiraani pelottavan toisen koiran luo (siltä se voi koirasta näyttää), sen on helpompi luottaa minuun ja kykyyni klaarata nuo tilanteet noin ylipäänsä. Pyrin siihen, että koiran lähtökohtaoletus lenkillä olisi se, ettei kukaan tule meidän luo eikä me mennä kenenkään luo. Koiria, niitä joita tavataan, tavataan irti ollessa esim. puistosssa.
Ohitustilanteissa pyrin pitämään katseen menosuuntaan (en siis itse katsele vastaantulevaa tai edes koiraani), rintamalinjan pois ohitettavasta. Tälläkin yritän viestiä koiralle, että emme ole ottamassa kontaktia vastaantulijoihin.

Ja mitä sitten teen, jos joku vaan puskee vastaan - no käännyn vaikka toiseen suuntaan, siis ihan täyskäännös.
Siinä yritän olla kyllä tosi rauhallinen, etten anna sitä kuvaa, että vastaantulija on vaarallinen ja lähdemme ns. pakoon. Ihanteellisimpana pidänkin siksi kaartaen ohittamista, joka kuulemma on myös se tapa, jonka koiratkin valitsisivat, jos eivät olisi kytkettyinä - siis tilanteissa, joissa haluavat rauhanomaisesti ohi. Suoraan kohti lähestyminen voidaan kokea molemmin puolin uhkaavaksi, koska siinä joudutaan sitten ottamaan toiseen ns. kantaa, että milläs mielellä ollaan.

Tuo palkkaaminen ennen rähinää, siitä oli tosi hyvä juttu jossain, olisiko ollut Canis-lehdessä. Ideana juuri tavallaan se siedättäminen ja samalla vastaehdollistaminen: oma koira palkitaan siitä, kun se katsoo vierasta koiraa ja on hiljaa. Siis saa katsoa ja huomata sen, ja sitten vaan palkkaa siitä, että koira tästä havainnosta huolimatta on hiljaa. Näin se taisi mennä, ihan tarkakan en muista. Mutta näissä on juuri se hankaluus, että harjoitusvaiheessa ei saisi tulla niitä toisenlaisia kohtaamisia, hallitsemattomia iholle puskijoita..

Ihan taatusti ikä on yksi iso tekijä tässä hommassa, aika moni rauhoittuu jonkin verran iän myötä, kun itsevarmuuskin ehkä vähän kohenee.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 11.02.2010 17:00

Niin ja se pointti vielä, että koska tiedän aika hyvin koirani sietokynnyksen, yritän pitää tilanteet sellaisina, että sen on aina mahdollista onnistua = ohittaa hiljaa.
Sen mukaan sitten mietin, käännynkö, vaihdammeko kadun puolta vai kaarrammeko penkassa kahlaten :-D
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Maria Salovaara » 13.02.2010 20:42

Nyt ihan aiheestakin pieni kirjoitus nimittäin satuin törmäämään tuohon pystykorvan omistajaan ja jäätiin jutulle. Hän oli siis ilman koiraa tällä kertaa ja kertoi, että se on leikattu vuosi sitten, toiveena että rähinä loppuu. Eipä loppunut. Mikään asia ei kuulemma muuttunut. Jotenki ehkä helpompi nyt kohdata tuo pari tuolla lenkillä, rähinä varmasti jatkuu mutta minkäs sille voi.

Todettiin, että kun molemmat koirat on sitä mieltä että minä omistan nämä kadunkulmat niin sepä on sitte siinä :-D
Nainen on aina normaalilla tuulella.
Maria Salovaara
 
Viestit: 323
Liittynyt: 23.07.2005 20:09
Paikkakunta: Kangasala

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 14.02.2010 12:54

Luin jostain, että noin reilulla 50 prosentilla kastrointi vaikuttaisi siten, että rähinät vähenevät tai poistuvat.
Ainakaan niihin uroksiin ei varmaan juurikaan vaikuta, jotka ovat jääneet sosiaalistamatta tai joilla ylipäänsä on toisista koirista tosi huonot kokemukset, eli pelkäävät ihan kaikkia koiria.
Tiedätkö, minkä ikäinen se pystis oli, kun leikattiin? Aika usein kai se alkaa olla jo tapakin, eli mitä pidempään koira on ehtinyt rähjätä sitä epätodennäköisempää on, että kastrointi auttaisi asiaa.

Lähikulmathan ne meilläkin pahimmat on, meillä kyllä Dave on näemmä oppinut ohittamaan ainakin nuo pienet rähisijät hiljaa - vaikealta se kyllä alkuun vaikutti, taisi melkein vuosi mennä sitä treenatessa. Ne edelleen rähjäävät mutta Dave on nyt hiljaa.

Ja mikä mielenkiintoisinta, Dave on käynyt aika paljon näyttelyissäkin, eikä siellä ole rähjännyt tai muutenkaan reagoinut muihin uroksiin edes kehässä, jossa ollaan tosi lähekkäin. Yhden kerran sille joku toinen uros vähän tuhahti, mutta siihenkään ei vastannut. Ja sama tosiaan treeneissä, siellä kunhan vaan on työn touhussa, niin ei rähistele. Yllätykset ovat olleet se kompastuskivi, ja tosiaan ne tietyt "viholliset", joista tosin pikkukoirat on ilmeisesti luokiteltu nyt, pitkän seurannan tuloksena kategoriaan "vaarattomat mutta kovaääniset" :lol:
Ja koska yksi iso koira, Davea pelottanut mutta ystävällinen, muutti pois, on naapuruston kanssa tällä hetkellä varsin kiva tilanne. Suurin osa koirista kun on tuttuja, ja muutama tuttu iso vinttikoira saa vähän vaikka haukahtaakin ilman, että niille tarvitsee mitään sanoa.

Dave kastroitiin perjantaina, ja on toipunut leikkauksesta erittäin hyvin. Yhtään ei ole itkeskellyt eikä pyri haavaakaan hoitamaan (pari itsestään sulavaa tikkiä vatsan puolella) - valvonnan alla annan olla ilman sitä kauluria. Lääkäristä haettaessa kulki jo omin jaloin, pissasi pihalla ja oli kapuamassa auton takapenkille. Eka ilta ja yö menivät nukkuessa, mutta seuraavana päivänä oli leikkisä, nälkäinen ja kaikin puolin hyvävointisen oloinen.

Minä en odota, että Daven terävyys tai rähinä olisi sillä ohi, koiralla on oma luonteensa ja omat ominaisuutensa, joihin kastrointi sitten vaikuttaa tai ei vaikuta. Harjoittelu jatkuu, mutta siinä on nyt enemmän mieltä, kun ei tarvitse nartun juoksujen takia laittaa koiraa viikkokausiksi hoitoon - ja aloittaa sitten niitä ohitustreenejä taas alusta..
(Meillä oli juoksujen ajaksi hoitopaikka nimenomaan Davelle, koska se tulee hoitopaikan pienen kääpiökoiran kanssa toimeen erinomaisesti; Magdan sinänsä ystävälliset leikit ovat toisinaan sille hiukan liian rajuja.)
Daven itsensä kannalta toivon, että se voisi nyt ottaa elon ehkä hivenen rennommin, kun ei ehkä ihan entiseen tapaan tarvitse vahtia, että perheessä asuva narttukoira pysyy vain omana "omaisuutena".

Ja vielä, Dave ei ollut millään tavoin yliseksuaalinen, en kokenut haistelun tms. haitanneen treenaamista tai ulkoilua, Dave ei pyrkinyt astumaan Magdaa tai muitakaan narttuja juoksuaikojen ulkopuolella jne., vaan oli kyllä hyvin herrasmiesmäinen, ja meillä oli ja on paljon narttuja kavereina. Kastrointiin päädyimme edellä kuvaamistani syistä ja myös siksi, että taloudessa on uros ja narttu - jatkossa ei tarvitse sitten pelätä myöskään ei-toivottuja astumisia.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: uroksen kastrointi

ViestiKirjoittaja Maria Salovaara » 22.02.2010 12:21

Miten Mari on mennyt? Mitään havaittavaa muutosta missään? Tietty aika aikaista ehkä kysyä mutta kysynpä silti :-)

Mä en ihan varma tuon pystärin iästä ole, mutta arvioni on, että noin 3 vuotias. Ja toisaalta, pystäri nyt on kova haukkumaan muutenkin. Tai en ainakaan ole yhtään hiljaista yksilöä koskaan tavannut.

Katsotaan nyt, miten meillä jatkossa asia etenee. Tuossa eilen lenkillä mietin, että koirahan oppii nimenomaan tekemällä oikein. Harmi vaan, että palkattavia ohituksia tulee tosi vähän. Eilen myös käännyin kun havaitsin toisen koiran tulevan meitä vastaan. En oikein tykkää tästäkään että pitää reittiä vaihtaa koiran takia mutta olin väsynyt ja pahalla tuulella enkä olis jaksanu yhtään huonoa käytöstä :?

Perjantaina aamulenkillä olis tehny mieli työntää pää lumihankeen kun Rocky sai vastaantulevan pikkukoiran paskahalvauksen partaalle. Se jäykistyi (narttu) paikoilleen eikä enää uskaltanut liikkua kun meidän taula vähän pelotteli. Varmaan mahtava palkka Rockylle, että sai toisen aivan paniikkiin. Juu ei, ei ratkaise mitään mutta siinä tilanteessa kyllä nappasin korvasta (ensin toki yritin sanallista kieltoa). Paavo onneksi tottelee tuota pysähtymiskieltoa nimittäin sen remmi lipesi mun käsistä kun Rocky alkoi riehua. Siinä Paavo sitten tönötti paikoillaan ja mä taistelin Rockyn kanssa. Voi huokaus noita tilanteita.
Nainen on aina normaalilla tuulella.
Maria Salovaara
 
Viestit: 323
Liittynyt: 23.07.2005 20:09
Paikkakunta: Kangasala

Seuraava

Paluu Luonneaiheet



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä