Arka vai mikä? (Rappus/liukkauskammo)

Luonne- ja käyttäytymiskeskustelua, myös luonnetestaamiseen liittyvät aiheet.

Valvojat: Mia Möller, Kirsi Leppälammi

Re: Arka vai mikä?

ViestiKirjoittaja Kaisa Leino » 21.02.2010 23:41

Herkkä koira löytyy täältäkin. Kamalan pelottavista asioista selvitään siten, että ryhdyn juttusille esimerkiksi erittäin uhkaavan kukkaruukun kanssa, ja ääneen kehun innostuneesti, että onpas mahdottoman komia kukkaruukku, ikkään oo mitään näin hienoa nähnyt. Kauaa ei mene, kun Minni uteliaana likkana tulee katsomaan, mikä nyt on niin käsittämättömän hienoa että emäntä sille noin paljon huomiota antaa. Ihan pentuna pelkästi ovia. Jos huomasi, että ollaan lähdössä lenkille, meni sängyn alle piiloon. Rappukäytävän alaovi oli mörkö myöskin. Pelkää paljon ja kaikkea, välillä vetää koko eläin lukkoon. Rappukäytävässä osaa kulkea nätisti, mutta Minnillä menee pasmat sekaisin jos vastaan tuleekin ihminen. Onhan tässä haastetta välillä vähän liikaakin noiden pelkojen ja yltiöpäisen herkkyyden takia, mutta kaikesta selvitään. Juuri näitä keskustelussa aiemmin mainittuja kikkoja ollaan käytetty. Tiedä sitten miten hulluna ohikulkijat pitävät, kun tämä istuu halaamassa kukkaruukkua ja innoissaan selittämässä pelakuulle miten uskomattoman hieno kukkaruukku siinä onkaan :-D Mutta mainittakoon, että tuo on oikeasti kaikkein toimivin tapa karkottaa Minnin mielestä möröt!
fix-sheltti Väinö s. 29.10.2002
Kangasvuokon Waterloo "Minni" s.30.8.2008

Tekemisen meininkiä ja olemassaolon riemua
Avatar
Kaisa Leino
 
Viestit: 114
Liittynyt: 17.12.2008 20:20
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Arka vai mikä?

ViestiKirjoittaja Sari Ulvinen » 22.02.2010 11:24

meillä kumpikaan koira ei ole koskaan pelännyt pintoja, mutta nyt kun yhteen huoneeseen laitettiin vaalea laminaattilattia tuli sekin nähtyä. koirat tulivat innoissaan huoneeseen peräperää ja yhtäkkiä toinen alkoi huojua paikoillaan. ensin en tajunnut, mikä sille tuli ja sitten ymmärsin, että kiiltävä, vaalea ja liukas lattia huimasi. pari kertaa harjoiteltiin huoneeseen tuloa, eikä siinä sitten enää mitään. sama koira ei myöskään mene portaita kuin pakottamalla, se putosi lapsuudenkotini 'tappajaportaita' pentuna ja siitä jäi niin suuri kammo, että niitä portaita se ei kulje. nuo portaat ovat kyllä kamalat, jyrkät, kierteiset ja liukas maalipinta. varmaan joka mukula tuli joskus niitä kolinkolia alas.
koiraenkeli pkcu Maple Yard Ancora 'Nemo' 26.12.2005 - 20.1.2012
pkcu Mopberweiler Peter 'Niki' s. 03.02.2008
Sari Ulvinen
 
Viestit: 153
Liittynyt: 21.05.2008 13:25

Re: Arka vai mikä?

ViestiKirjoittaja Maria Salovaara » 22.02.2010 12:49

Mun on pakko puuttua tuohon pakotukseen esim. portaiden kulkemisessa. olen samaa mieltä siinä, että pieni pakote saattaa ja usein auttaakin asiaan (meillä esim auton takaluukkuun hyppääminen oli sellainen), toisin sanoen ei anneta muuta vaihtoehtoa. Päästiin siis siitä. Mutta rappusasia onkin tarina erikseen..

Meillä vanhempi koira kulkee rappuset ylös. Alas ei tarvitse mennä, enkä ole sitä enää "vaatinut" sen jälkeen kun tehtiin yksi todella paha mahalasku. Siis meillä on puiset kierreportaat jotka on todella liukkaat, erittäin hankalat koiralle. Alakertaan kuljetaan terassin kautta jos pitää päästä pesulle. Eli ylösmeno vain noissa tilanteissa.

Nuoremman kanssa tästä saatiin todellinen episodi aikaiseksi. yritin kaikki mahdolliset keinot, mm. jätin alakertaan yksinään ajatuksena, että kyllä se sieltä tulee kun kaikki muut on ylhäällä ja kävin vielä ruokakippoakin näyttämässä, että saat tämän jos tulet. Ja kyllä, se oli siellä pitkälti yli toista tuntia.

no eihän sitä huutoa voinut kuunnella (seinänaapuritkaan). sitten otin koiran syliin ja menin istumaan rappusille siten, että sen olisi pitänyt noin kolme rappusta kulkea ja olisi päässyt yläkertaan..Ylätasanteella kipollinen makkaraa. Siinä sitten istuin paniikkinen koira sylissä, itse aivan mustelmilla ja naarmuilla. kahden tunnin taistelun jälkeen en katsonut mistään olevan mitään hyötyä ja luovutin. Koira aivan tuhannen stressissä joten pieleen meni.

Tuloksena tästä koira pelkää koko alakertaa ja joudun sen aina metsästämään takapihalta ja viemään väkisin sisälle. Se sai kammon tuosta tilanteesta ja ilmeisesti kokee että alakerta on jonkinlainen rangaistus. Homma siis kääntyi päälaelleen enkä ole sen jälkeen edes yrittänyt. Koira metsästetään takapihalta, viedään pesulle ja kannetaan ylös. Mulla on muutakin elämää ja tekemistä kuin yhden rappuskammoisen kanssa taistelu.

No nyt ei ole tarvinnut pesulle mennäkään joten asiaa ei ikäänkuin ole edes olemassa. Yksi keino, mitä vielä ajattelin yrittää on se, että koira valjaisiin (meillä hyvät y-valjaat joista se ei saa itseään kammettua pois), ja valjaista kiinnipitäen ja ohjaten koira vähitellen ylös. Itse menen taakse varmistamaan.

Joten asia ei aina ihan niin yksinkertainen ole, sen haluan tässä sanoa ja kertoa. Ja siis yritetty on kaikkea, juuri tuota "nyt mennään ilman vastalauseita" sillä seuraamuksella että koira vetää puujalat alleen, liukastelee ja huutaa kuin hullu. sellaista koiraa on hiukan hankala enää rauhoittaa ja saada kulkemaan normaalisti.

Haluaisin myös huomauttaa, että yksikään kylässä käynyt koira ei ole noita rappuja suostunut kulkemaan. Paavo on siis ainoa, rappuset alasmennyt koira. Ja huom! se on nyt se pintoja pelkäävä paskahousu, tosin iän myötä tuo kammo on lieventynyt huomattavasti. Kulkee varovasti, mutta kulkee silti.
Nainen on aina normaalilla tuulella.
Maria Salovaara
 
Viestit: 323
Liittynyt: 23.07.2005 20:09
Paikkakunta: Kangasala

Re: Arka vai mikä?

ViestiKirjoittaja Saara Vainioranta » 22.02.2010 13:44

Moi!

Täälläkin pelätään liukkaita pintoja, varsinkin jos joku sisätila (esim. halli ym. jossa vähänkin liukkaampi alusta)
Neiti on nyt 1,5v ja ollaan harjoiteltu jääkiekkokaukalossa sillälailla että aluksi mentiin silloin kun tiedettiin että siellä oli vähän lunta (n1-2cm) ja sitten kun kulkeminen sujui niin pikku hiljaa siirryttiin täysin kirkkaalle jäälle. Kulkee nyt siis jäällä ulkona, vähän matalana, mutta kuitenkin.. :-) Sisätiloissa tulee edelleen pakokauhu, ja siksi talvinäyttelyt sisätiloissa ei oikeen onnistukkaan..
Tarkoitus kuitenkin olisi saada tämäkin mörkö pois, mutta katotaan nyt kuinka käy..

Samoin oli juuri autoon menemisessä, hirvitti aluksi, mutta nyt jo sujuu aivan kunnolla... :D
Saara Vainioranta
 
Viestit: 56
Liittynyt: 01.05.2009 19:16

Re: Arka vai mikä?

ViestiKirjoittaja Sinikka Alen » 22.02.2010 19:18

Meidän Sara haluaa kulkea kerrostalon rapuissa aina vasenta puolta, kaiteen puolelta alaspäin ja seinän puolelta ylöspäin. Jos joku tulee rapussa vastaan, tyttö ei suostu väistämään mihinkään suuntaan, menee kuin jyrä omaa puoltaan. Ihmisen pitää aina väistää. Tuntuu joskus ihan nololta, kun koira ei suostu antamaan tietä vastaantulevalle ihmiselle. Joissain oudoissa rapuissa kiipeemistä se saattaa epäröidä, mutta kun sanon innostavasti agilitystä tutun käskyn: kiipee, se yleensä menee raput kuin raput. Jotkut ritilät ja peltisillat ovat joskus myös pelottavia. Hihnasta kiskomista ei kannata yrittääkään, mutta kun menee itse reippaasti ja kannustaa koiraa hyppäämään ritilän yli tai seuraamaan hihna löysällä, ylitys yleensaä onnistuu.
Nyt vanhemmiten (lähes 7 vuotta) on alkanut ilmetä lisääntyvästi uusia mörköjä, varsinkin hämärän aikaan. Korapuistoon ilmestynyt lumiukko piti haukkua, samoin pihalle ilmestyneet uudet lumikasat ja kadun reunassa seissyt lumiaura. Liikkuvasta lumiaurasta se ei ollut moksiskaan kauheesta metelistä huolimatta. Pihalla lumipyryssä vastaan tullut muovikasseja kantanut huppupäinen naapurin rouva oli myös kauheen rähinän kohde, kunnes Sara kuuli naisen tutun äänen ja alkoi vähän nolona heiluttaa häntäänsä. Jos Sara näkee jossain kauempana ruskean tai mustan koiran, se saa kauhean hepulin, haukkuu ja murisee hullun lailla, mutta jos päästään haisteluetäisyydelle, rähinä loppuu ja häntä alkaa taas heilua. Oliskohan kaukonäkö heikentynyt ja pitää ruveta varmuuden vuoksi rähjäämään, kun ei oikein tiedä, olisko siellä vaikka kettu tai peura. Niitä Sara ajoi pois pihapiiristä, kun olimme maalla. Nuorempana Sara ei rähissyt kellekään koiralle, mutta nyt jos joku alkaa rähinän, Sara saattaa rähistä takaisin. Jos sen komentaa maahan, se kyllä yleensä tottelee, mutta pitää kauheeta mornotusta, kun en anna sen mennä rähjäämään. Koirapuistossa se on ruvennut haukkumaan ohikulkevia hiihtäjiä, mutta tottelee yleensä ja lopetta, jos sitä komentaa.
Sinikka Alen
 
Viestit: 132
Liittynyt: 03.11.2009 15:46

Re: Arka vai mikä?

ViestiKirjoittaja Tiina Hasu » 23.02.2010 13:29

Harrastuskoiralle alusta arkuus ei ole todellakaan toivottava ominaisuus ja jos itselläni olisi alusta arka koira en edes harkitsisi sitä jalostukseen. Toki asioissa on monta eri puolta ja aina joutuu tekemään kompromiseja koska täydellistä koiraa ei ole olemassakaan, mutta kysymys onkin se että myönämmekö me kasvattajat jalostukseen käyttämiemme koirien huonot puolet vai selittelemmekö me niitä?
Usein monia asioita mm. heikkouksia huomataan koirilla kun kilpaillaan vaativissa ylemmissä luokissa ei tule edes esiin näyttely/kotikoiralta. Ja tietysti näin ollen kasvattaja ei voi edes olla tietoinen joistakin koulutuksellisista puutteista. Puutteita joita huomaa kun kisaa ja kouluttaa paljon voisin mainita esimerkiksi liiallisen pehmeyden, huonon toimintakyvyn, heikon saalisvietin ja taistelutahdon, paineistumisen, rauhallisuuden/flegmaattisuuden, mielyttämisenhalun puutteen, kyvyttömyys sopeutua uusiin erilaisiin tilanteisiin, epävarmuuden, pidättyväisyyden yms.. listaa voisi jatkaa loputtomiin . Lisäksi on koiria jotka toimivat treeneissä mutta eivät kisoissa, ja on omasta mielestäni myös tärkeä huomioitava seikka. Ainoa keino saada selville toimiiko koira kisoissa yhtä hyvin kuin treeneissä on mennä kisaamaan. Kisoissa koiralle tulee ylimääräistä stressiä ohjaajalta, koiran tulee kyetä pysymään korkeassa vietissä pidemmän aikaa ja koiran tulee sietää palkattomuutta ja painetta.

Minä en tuomitse muiden jalostusvalintoja, koska jokainen tekee omat päätökset ja vastaa niistä kasvattajana. Kuitenkin kaikki me kaikki kasvattajat haluamme saada hyviä,terveitä ja yhteiskuntakelpoisia koiria. Toinen vaan pitää toista asiaa tärkeämpänä kuin toinen. Minun nro1 on luonne ja harrastusominaisuudet!
Jokatapauksessa kukaan kasvattaja ei tahallaan käytä jalostukseen alustarkoja yms.. koiria vaan luulen että syynä on usein tiedon puute. Moni ei ajattele että se voisi perityä tai vastaavasti stressaava emä voisi siirtää stressin pennuilleen yms.. Eli tarvittaisiin paljon tietoa lisää..

Arkan koiran kanssa elämä on yhtä helvettiä, yhden sellaisen olen omistanut ja toista en halua enää koskaan. Tällöin minäkin luulin, että on ihan normaalia että pelätään asioita, ei uskalleta mennä rappusia, autossa pelätään eikä sinne uskalleta mennä, rappukäytävät ovat kauheita. Keksin lukuisia ja lukuisia selityksiä yms.. mutta tulevien koirien myötä tajusin että normaali reipas pentu ei pelkää tällaisia asioita. Normaali pentu saattaa olla aluksi hieman epävarma, mutta pääsee epämielyttävien asioiden yli. Mielestäni normaalipentu pääsee myös kaatumisten yms.. traumoja aiheuttavien ongelmien yli eikä loppuikäänsä pelkää jonkun huonon tapahtuman jälkeen samaa tilannetta. Toki ns mörköiässä voi esiintyä epävarmuutta yms.. mutta en laittaisi kaikkea kuitenkaan tämän iän piikkiin.

Nyt luulette että haluan karsia jalostuksesta pois kaikki koirat joilla ei ole kisatuloksia yms.. mutta asia ei ole näin. Populaation kannalta ei ole hyvä karsia liikaa, vaan peräänkuulutan sitä, että ihmiset/kasvattajat myöntäisivät nämä ongelmat, ja pelkästään tällä pääsisi jo pitkälle. Voisimme ottaa saman systeemin kun ainakin osa ruotsalaisista uroksen omistajista on ottanut: eli ensin mainitaan kaikki koiran huonot puolet ja virheet nartun omistajalle ja sitten lähdetään miettimään sopiiko uros kaikesta huolimatta nartulle. Ei silleen kun minulle on mainostettu muutamia uroksia: minun koira olisi KVA/TVA/AVA yms... jos olisin vaan jaksanut kouluttaa ja viedä kisoihin!!!!-> eihän noin voi sanoa jos koira ei osaa edes istua käskystä!!

Edelleen ei herneitä neniin (pyydän näin, vaikka tiedän että osa ottaa herneen nenään sanoin mitä tahansa!)...tällä kirjoituksella haluan tuoda esille sellaisen asian että täydellisiä koiria ei ole olemassakaan, ja niin kauan kun emmen myönnä puutteita rodussamme niin ne tulevat olemaan ja olemaan, eli ei niistä koskaan päästä eroonkaan. Toki arkoja koiria tulee aina olemaan koskaan ei niistä eroon päästä mutta syntyykö nittä vuosittäin 100, 200, 300 vai 400 on asia mihin me voimme vaikuttaa!
You only get one shot, do not miss your chance to blow
This opportunity comes once in a lifetime
Avatar
Tiina Hasu
 
Viestit: 465
Liittynyt: 29.05.2005 23:48
Paikkakunta: Mäntsälä

Re: Arka vai mikä?

ViestiKirjoittaja satu tolonen » 24.02.2010 00:28

Hyvä kirjoitus,Tiina! Koiran kouluttaminen kisakuntoon on tarpeeksi vaikeata muutenkin :) joten jos siihen lisätään alusta arkuudet sun muut kammot,tuleekin kouluttamisesta todella hikistä :)

Kasvattanut en ole koskaan,enkä koskaan kasvatattajaksi rupea,joten muuten en ota tuohon asiaan kantaa :)
satu tolonen
 
Viestit: 42
Liittynyt: 06.05.2008 23:44

Re: Arka vai mikä?

ViestiKirjoittaja Lauri Latva-Äijö » 24.02.2010 02:24

^ Tiinan ja Sadun kommentit ovat tietysti han totta. Nyt kuitenkaan ei tässä ketjussa ollut alunperin kysymys aran koiran käytöstä jalostustarkastuksiin, vaan aloittelevan koiraharrastajan vakava kysymys onko hänen koiransa arka ja mitä asialle voisi tehdä ?
Sanoisin siihen vielä kertauksena, ettei mitään ihmelääkkeitä ole. Mutta oma rauhallisuus ja johdonmukaisuus on tärkeää aran koiran kohdalla. Niitä myönteisiä asioita kannattaa kerätä ja vahvistaa.
Meillä kyllä muutaman vuoden (olisiko 3 tai 4) prosessi muutti koiraa pikku hiljaa parempaan suuntaan, eipä niitä alkuajan arkuusasioita edes kukaan tahtonut todeksi uskoa. Toisaalta ei tullut mieleen lähteä testaamaan eikä riskeeraamaan miten olisi käynyt esim. luonnetestissä. Toimiva ja hyvä kotikoira - se riittää näissä tapauksissa.
Lauri Latva-Äijö
 
Viestit: 629
Liittynyt: 08.05.2006 16:03

Re: Arka vai mikä?

ViestiKirjoittaja Vesa Kääriäinen » 25.02.2010 14:19

Tähän on tullutkin hyviä ja avartavia kommentteja, kiitos niistä!

Mitä tulee tuohon "lattia-pelkoon", ajattelin tehdä niin että olkoon asia toistaiseksi, tilanteen voisi antaa vähän nollautua ensin. Kertasin noita tapauksia jolloin koira on lattioilla liukastellut ja niille on yhteistä paikan uutuus, portaat sisälle mentäessä ja tietenkin liukkaat lattiat joten tilannetta voisi purkaa "palikka kerrallaan". Meillä ei ole juuri nyt pakottavaa tarvetta mennä yhdessä sellaisiin (koiralle uusiin joissa ei mahdollisesti toiste käydäkään) paikkoihin joissa tiedän olevan liukkaita lattioita. Yhdessä paikassa jossa säännöllisesti vieraillaan on laminaatti-lattia missä koira ei kuitenkaan näytä enemmälti lattiaa arastelevan, ilmeisesti paikan tuttuus vaikuttaa ja kun koiraa ei jännitä muut asiat liukkaalla kulkeminen onnistuu. Liukkaalla liikkumista voidaan myös ohimennen harjoitella tuossa lähistöllä sijaitsevalla luistinradalla. Ajan kanssa saadaan toivottavasti varmuutta tähän.
Kerrostalo-portaikkoihin ei meillä myöskään ole tarvetta mennä joten tässä tavoitteena toistaiseksi voisi olla että koira kulkisi epäröimättä ulkona olevia portaikoita ja tämä siksi kun tuolla joillakin ulkoilureiteillä ja kaupungilla on niitä. Uskon tämän korjaantuvan jatkossa harjoituksen myötä, talven takia näitä ei olekaan päästy harjoittelemaan kuin joitakin kertoja.

Jumittamisen syystä nyt viimeaikaisten havaintojen perusteella en saa tolkkua ts. siinä ei tunnu olevan mitään kaavaa. Jotenkin luulisin että koira stoppailisi herkemmin "vieraalla maalla" kuin tutussa ympäristössä, esimerkiksi kotipihalla. Pohdiskelin tuossa sitäkin mahdollisuutta että onko tuossa kyseessä jotain opittua, koira yhdistää jonkun minun tahattoman eleen tai äänenpainon tms. johonkin aikaisemmin tapahtuneeseen ikävään asiaan seurauksena jumitus. Tuota on nyt kuitenkin viime päivinä tapahtunut harvemmin ja kehoitus saa koiran liikkeelle.

Aloituksen otsikko oli siinä mielessä väärin valittu että ehkäpä koiran luonteen arviointi keskustelupalstan kautta on mahdotonta musta-valkoisesti araksi, ei-araksi tai joksikin muuksi, toki niitäkin saa esittää. Mikäli tätä lattia-asiaa ei olisi tullut eteen, en todennäköisesti itse olisi edes tullut ajatelleeksi arkuus-asioita, koira ei kuitenkaan pelkää niitä sellaisia yleensä esille tuotuja pelon aiheita kuten toiset koirat, ihmiset jne. Myös mahdollisen mörköilyn tulkinta on minulle vaikeaa meidän tapauksessa, muovipusseja ei ole pelätty, ehkä jollekin pimeässä häämöttävälle liikennemerkille on muutama haukahdus päästetty.

Kuitenkin tässä ketjussa on jo tullut monia seikkoja esille jotka auttavat toimimaan koiran kanssa jatkossa paremmin.
Vesa Kääriäinen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 18.02.2010 22:00

Re: Arka vai mikä?

ViestiKirjoittaja Maria Salovaara » 25.02.2010 16:23

Kaikki ajallaan ja ajan kanssa. Mä oon vähänniinku lakannu stressaamasta asioista. Niinkuin sanottua, mulla on muutakin elämää kuin yhden rappuskammoisen kanssa taistelu. Saattaahan olla, että kurakelien palatessa on kammokin unohtunut. Tämä nuorempi, rappuskammoinen (tämä siis liittyy vain kotirappusiin, muut mennään rytinällä ylös ja alas) ei pelkää liukkaita pintoja ja kirkkaalla jäälläkin liirailee niin, että itsellä pahaa tekee :-D

Paavo taas on varovainen, se pohtii hetken ja lähtee sitten hiljalleen kulkemaan. Jokainen tyylillään.

Anoppilassa Rocky teki stopin parketilla kun siihen paistoi aurinko :shock: Ei millään, ei mihinkään, kauhea piipitys alkoi että en voi mennä. No, sanoin sitte Paavolle että mene. Paavo meni ja Rocky perässä. Eli joskus sekin auttaa kun joku näyttää esimerkkiä :)

Ja Tiinan kirjoituksesta sen verran, että totta, puuttuu paljon tietoa ja ei uskalleta niitä heikkouksia tuoda riittävästi esille. Ja kyllä jalostus on sellainen asia missä pitää puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Jos minulta tullaan kysymään uroksistani, niin kyllä mä ihan rehellisesti sanon mikä on meininki enkä ala selitellä mitään joutavanpäiväisiä. On sitten nartun omistajan asia, haluaako jalostukseen käyttää vai ei. Vai pitäiskö selittää, että "tää olis siis FI MVA ja Voittaja vuosimallia sitä ja tätä - jos olisin jaksanu riittävästi veivata näyttelyissä" :smt005
Nainen on aina normaalilla tuulella.
Maria Salovaara
 
Viestit: 323
Liittynyt: 23.07.2005 20:09
Paikkakunta: Kangasala

Re: Arka vai mikä?

ViestiKirjoittaja päivi ahola » 26.02.2010 17:24

arka vai mikä.. höpötän taas pitkästä aikaa
arkuus mitä se on .. se kannattaa itselleen selvittää ensin.

Erityyppiset koirat saalis/puolustus reagoivat moniin asioihin hyvin eritavoin. Puolustuspuolen koirasta saa helpommin kaikkea väistävän tai kaikelle rähjäävän ja kaikkeen negatiivisesti reagoivan. Puolustuspuoli on hyvä tunnistaa koirassaan koska se vaatii hieman ohjaajalta enemmän - varsinkin jos koira on vielä terävä..

Saalispuolen koira taas on helpompi varsinkin vähemmän kokeneen koirana siinä mielessä ettei se yleensä turhiin mörköihin niin reagoi on ne sitten lattioita tai ihmisiä tai mitä vaan..... se vaan menee... no ongelmansa on siinäkin.. kun se vaan menee...

Pelkistettynä sana Arka; ihminenhän tarkoittaa sillä että pelkää on pelkuri ja se on sitten siinä:)..

Toimintakyky... miksi se on niin tärkeä ja miksi sitä halutaan koiraan.. siksi että jos sinulla on vaikka enempi puolustuspuolen koira se tarvitsee sitä jotta se kykenee toimimaan silloin kun maailma huomauttaa koirallesi. Toimintakyky sitten vie sitä koiraa ja toimintakyky näyttää ja ohjaa sen tien sille koiralle kun se vanhenee kokemuksiltaan että kaikkeen ei tarvitse reagoida senkuin menee vaan aluksi vähän epäröiden ja kun ei kuollut niin sitten vaan mennään.. Toimintakyky tuo ajastaan sen rohkeuden:)..

Ihminen: kun koiralla on ongelmia asioiden kera niin ne ongelmat tulee usein vahvistettua.. kun yritetään korjata pelkoa.. arkuutta houkutellaan namilla, lelulla , sanoin , pakoittein.. mutta toimitaan väärään aikaan väärässä paikassa. Usein alkuun on parempi kun epävarman koiran käytös ei muuta ohjaajan käytöksessä muutosta - on vaikeaa on tosi vaikeaa.. Ohjaaja vaan jatkaa sitä mitä oli tekemässä .. ja annetaan koiran toimia ja vahvistetaan sitten vasta kun se toimi oikein.. tai mitä nyt haluamme siinä kohtaa vahvistaa koiran toiminnassa. Ihminen yleensä reagoi pennun käytökseen sanoen hui.. tai taputtaen rauhoittavasti kun se pelkää, työntäen , vetäen , hidastaen omaa vauhtiaan , pysähtyen , vältellen ongelmia , peläten että koiralle sattuu tuossa kohtaa jotain ja tukien sitä väärässä kohtaa - alkaen totuttaa koiraa siinä kohtaa kun koira tarvitsisi vain omaa aikaa selvittää tuo asia..

Alusta arkuus.. se on ikävä asia ja teettää kovasti työtä.. onko se rakennettu koiraan vai ei mene ja tiedä.. minulla on ollut monenlaisia sekä että.. en tiedä vieläkään - mutta ehkä jos jalostaisin niin punnitsisin tosi tarkkaan ne ominaisuudet mitä siinä alusta-arassa on..

Tiina ja satu.. aivan samaa mieltä .. siinä kohtaa että maailma on täynnä koiria mitkä ovat vain "koulutusaikaa vaille valioita", "huippuja luonteeltaan" mutta kukana ei ole koskaan kokeillut että mitä tapahtuu kun se elukka koville laitetaan:) kestäisikö edes pienintä koulutusrumbaa.... ja yleensä asiaa vannoo henkilöt joilla ei ole sen tason kokemusta itsellään lainkaan:).. koiran treenaamisesta.

Ketjun aloittajalle : anna koiralle aikaa mutta ole tarkkana mitä teet miten toimit koska kaikki tekosi noissa ongelma kohdissa vahvistavat koiran toimintaa eli suunnittele ja mieti ja etene pienin askelin ja ole tarkka että väärä käytös (tarkoitan ei toivottu) ei johda siihen että koira pääsee tilanteesta ja juuri siksi sinun on suunniteltava nuo pahat paikat kuinka toimit.. Tarkista myös ettei sillä ole kipuja selänalueella - usein tekee koirasta alusta-aran.. kun on vaikea hallita vartaloaan.. se tekee kipeää..
päxä
päivi ahola
 
Viestit: 49
Liittynyt: 11.06.2005 00:51
Paikkakunta: lappeenranta

Porraspelko

ViestiKirjoittaja Mari Niemenoja » 01.09.2010 18:52

Meidän 19 viikkoinen ukkeli on alkanut pelätä portaissa kulkemista kauheasti, eikä tietääkseni mitään ole kuitenkaan portaissa käynyt. Koira ei edes pääse portaisiin meidän poissaollessamme, sillä pidämme aina portin kiinni.

Aiemmin pentu kulki yläkertaan itse, muttei alas. Nyt ei halua kulkea enää ylöskään, vaan jännittyy kovasti, jos sen laskee portaisiin.

Minkä ikäisinä omat koiranne ovat oppineet kulkemaan portaissa ja onko kellään muulla ollut tällaista ongelmaa?
Iki-ihana Bermudan Kolmio, "Leevi"
Avatar
Mari Niemenoja
 
Viestit: 8
Liittynyt: 05.07.2010 12:18

Re: Porraspelko

ViestiKirjoittaja Toni Lunden » 01.09.2010 21:20

Meillä oli ihan sama juttu yhessä vaiheessa.. ensin meni normaalisti ja jonkun ajan kuluttua ei sitten millään.. kamala uikutus vain kuului..
tämä pelkästään talojen rapuissa.. ulkona taas rappuset mentiin häntä pystyssä.. :)

nykyisin ei mitään ongelmia eikä asialle silloinkaan tehty mitään.. meni itsellään ohitse :)
Avatar
Toni Lunden
 
Viestit: 18
Liittynyt: 28.09.2009 19:23
Paikkakunta: Vantaa

Re: Porraskammo

ViestiKirjoittaja Mari Niemenoja » 02.09.2010 16:12

Meillä vaan kun on ikävä, että koiran pitäisi tulla yläkertaan syömään, kun keittiö on siellä. Yhtenä aamuna jo jäi ruoka saamatta, kun ei suostunut menemään yläkertaan. Kun lähdin kouluun, jätin portaikon portin poikkeuksellisesti auki ja ruuan lattialle keittiöön. Kotiin tullessa koira oli alakerrassa ja ruoka kupissaan yläkerrassa. Eikä seuraavallekaan ruualle suostunut tulemaan, vaikka kuinka koitti ruualla ja makupaloilla houkutella. Sitten jos koiran nostaa portaisiin toivomuksena, että se itse kiipeäisi loput, se vaan jää paikalleen ja alkaa piipittää. Ja jaksaa kyllä piipittää pitkään.. Pidempään kuin itse jaksaa kuunnella... :?
Iki-ihana Bermudan Kolmio, "Leevi"
Avatar
Mari Niemenoja
 
Viestit: 8
Liittynyt: 05.07.2010 12:18

Re: Arka vai mikä? (Rappuskammo)

ViestiKirjoittaja Anni Saarela » 02.09.2010 17:21

Mä kyllä tuossa tilanteessa laittaisin vaan pennulle pannan kaulaan ja siitä kiinni pitäen ja itse edellä/vierellä kävellen hellästi ja täysin ilmeettömästi ja eleettömästi pakottaisin sen menemään portaita. Aluksi varmaan protestoi mutta kun ei anna periksi eikä mitenkään reagoi protestointiin vaan jatkaa vaan matkaa portaita ylöspäin pitäen pannasta kiinni niin luulisi pennun jossain vaiheessa antavan periksi, sitten kehuja ja makupaloja kun alkaa sujumaan. Ja toistoja lisää ylös ja alas portaita kunnes tuntuu siltä että alkaa mennä jo ilman että tarvii pitää pannasta kiinni ja sitten tietysti vielä toistoja pelkkien makupalojen kanssa.

Näin meillä opetettiin a-este korkeita paikkoja kammoavalle Hessulle. Nykyään este on niin kiva että sitä mennään ihan vapaaehtoisesti ees taas. :)
HK1 BH Linnanneidon Jet Settery "Hessu" synt. 11.6.2007
HK2 BH Nuuskakairan Pirtti-Hirmu "Piina" synt. 2.5.2010
Nuuskakairan Pappa Betalar "Pontus" synt. 19.8.2014

http://piinattua.blogspot.com/
Avatar
Anni Saarela
 
Viestit: 247
Liittynyt: 09.08.2007 12:53
Paikkakunta: Laihia

Re: Arka vai mikä? (Rappuskammo)

ViestiKirjoittaja Petra-Paula Corsini-Rautalinna » 07.09.2010 17:07

Ihan OT:nä, mut mun tekis nyt mieli suudella Päxää :smt007
Oli niin osuvasti kirjoitettu!

nimim. mun ekan selkeesti puolustuspainotteisen koiran 3,5-vuotiaaksi saanut ja kantapään kautta ollaan monesti menty, mut opittu ollaan ja PALJON!
cpkn TK1 BH Say Wuf Why Wait "Lula Mae" -07
appu Aurus "Boogie" -11


http://tursunpera.webs.com/
Avatar
Petra-Paula Corsini-Rautalinna
 
Viestit: 405
Liittynyt: 09.08.2006 19:11
Paikkakunta: Mynämäki

Re: Porraskammo

ViestiKirjoittaja Kirsi Auranen » 09.09.2010 09:31

Mari Niemenoja kirjoitti:Meillä vaan kun on ikävä, että koiran pitäisi tulla yläkertaan syömään, kun keittiö on siellä. :?


Mitäs jos antaisit ruuan alhaalla? Ei kai sen ole pakko keittiössä syödä. :wink:
Älä tee portaista mitään numeroa. Laita joskus ohimennen joku namin pala portaalle ja anna koiran huomata se itse ja ottaa nami. Sitten laittelet niitä ylemmäs ja ylemmäs ajan kanssa. Ilman että sen täytyy tulla niitä syömään houkuttelemalla. Koira voi näin itse huomata, että portaat onkin ihan jees ja niiltä saa välillä jopa herkkuja. Ilman että omistaja painostaa.

Monesti sitä vahingossa tekee koiralleen jostain asiasta ylipääsemättömän kamalan. Toki ongelma on olemassa kun koira ei niitä portaita mene. Mutta asiaa usein pahentaa se, että omistajan mielestä koiran on pakko tulla ylös ja kun ei tule, siitä aletaan tehdä tilanne ja ärsyynnytään. Herkkä koira reagoi jo siihen omistajan ärtymiseen.

Ei ole mitään syytä miksei koiran voisi syöttää myös alakerrassa. Se että se ei nyt kulje niitä portaita, ei tarkoita etteikö se ajan kanssa oppisi niitä kulkemaan. Kärsivällisyyttä! :smt006
Avatar
Kirsi Auranen
 
Viestit: 898
Liittynyt: 01.05.2005 20:45
Paikkakunta: Espoo

Re: Arka vai mikä? (Rappuskammo)

ViestiKirjoittaja Sanna Laakso » 09.09.2010 12:38

Kirsin kanssa samaa mieltä!!

mä en edes koskaan päästä koiria rappusiin kasvuiässä. toki jossain kun kävellään ulkona voi olla rappuja ja ne mennään mut kotona yläkertaan ei ole asiaa ennenkuin on kasvut kasvettu ja osaa mennä rauhallisesti raput.

sulla on ihan vauvakoira siellä vielä, ei pidä vaatia siltä liikaa ja ainakaan ruokaan vedoten.
Sanna Laakso
 
Viestit: 769
Liittynyt: 25.04.2005 11:52
Paikkakunta: Paimio

Re: Arka vai mikä? (Rappuskammo)

ViestiKirjoittaja Petra-Paula Corsini-Rautalinna » 10.09.2010 00:34

Mäkin parhaani yritin, ettei meidän hoitokoira pentu pentunen (Say Wuf Hidden Hayday) 8-9 -viikkoisena ravaisi meidän jyrkissä rapuissa, mutta pahkana sitkeä sissi löysi aina jonkun raon jostain ja kipotti onnellisena perään, sekä ylös että alas. Osasi kyllä tulla hienosti maltilla, ettei mitään rallia niissä vedellyt kumminkaan. No, ei se kyllä ois ylettynyt vielä noin pienenä rallaamaankaan, rappunen kerrallaan yletti pomppimaan :lol:

Lula kanssa aikoinaan veteli kotona raput kuin vettä vaan, sitten jossain ulkona äkkiä keksi, että nuo kellariraput on varmasti kamalat. Ja minä siinä huolestumaan, että kuis se nyt noin ja voivoivoi, niin arvatkaapa tuliko niitä rappuja? Sitten kasvis-Kirsi otti ohjaajaa kädestä ja sanoi, että sinähän menet nuo raput ja sinun koirasi tulee tietty sinun kanssa kun se on sinun koirasi. No kun ite sitten päätin ne portaat mennä, niin kas kun ei ollutkaan koiralapselle enää juttu eikä mikään...
cpkn TK1 BH Say Wuf Why Wait "Lula Mae" -07
appu Aurus "Boogie" -11


http://tursunpera.webs.com/
Avatar
Petra-Paula Corsini-Rautalinna
 
Viestit: 405
Liittynyt: 09.08.2006 19:11
Paikkakunta: Mynämäki

Re: Arka vai mikä? (Rappuskammo)

ViestiKirjoittaja Lauri Latva-Äijö » 11.09.2010 00:50

Petra-Paula Corsini-Rautalinna kirjoitti:Mäkin parhaani yritin, ettei meidän hoitokoira pentu pentunen (Say Wuf Hidden Hayday) 8-9 -viikkoisena ravaisi meidän jyrkissä rapuissa, mutta pahkana sitkeä sissi löysi aina jonkun raon jostain ja kipotti onnellisena perään, sekä ylös että alas. Osasi kyllä tulla hienosti maltilla, ettei mitään rallia niissä vedellyt kumminkaan. No, ei se kyllä ois ylettynyt vielä noin pienenä rallaamaankaan, rappunen kerrallaan yletti pomppimaan :lol:

Lula kanssa aikoinaan veteli kotona raput kuin vettä vaan, sitten jossain ulkona äkkiä keksi, että nuo kellariraput on varmasti kamalat. Ja minä siinä huolestumaan, että kuis se nyt noin ja voivoivoi, niin arvatkaapa tuliko niitä rappuja? Sitten kasvis-Kirsi otti ohjaajaa kädestä ja sanoi, että sinähän menet nuo raput ja sinun koirasi tulee tietty sinun kanssa kun se on sinun koirasi. No kun ite sitten päätin ne portaat mennä, niin kas kun ei ollutkaan koiralapselle enää juttu eikä mikään...


Jotenkin tekisi mieli yleistää jälleen kerran. Mielestäni collie (kuin collie) lukee noin keskimäärin eri koirarotuihin verrattuna enemmän omistajaansa kuin kuvitellaan. Aivan riippumatta luonneominaisuuksista.

Varmin tapa aiheuttaa ongelmia on olla itse epävarma ja lisätä koiran ongelmia tätä kautta. Jos omistaja on varma ja suhde toimii, niin sen seurauksena olen nähnyt aivan erinomaisia tuloksia.

Kuten tuossa aiemmin totesin, niin ongelmissa - oli raput tai mitä vaan - niin ei ole mitään ihmelääkkeitä. Mutta kuinka paljon koiran ongelmista johtuu omistajan tuskastumisesta, hermoilusta ja negatiivisista reaktioista. Asian ohittaminen (kts. Mari ja Kirsi) saattaa tuota kautta poistaa ongelman (joka ei ollut se rappus- vaan omistajan lukemisjuttu).

No tietysti jokaisen pitää saada toimia temperamentillaan ja kun koira tottuu siihen, niin yleensä ongelmia ei tule. "Turhaa pinnan venytystä" ei tarvitse harrastaa ja johan collie senkin hyödyntää ja voi miten loukkaannutaan jostain :D :-D
Lauri Latva-Äijö
 
Viestit: 629
Liittynyt: 08.05.2006 16:03

Re: Arka vai mikä? (Rappuskammo)

ViestiKirjoittaja Margit Koivumaa » 24.09.2010 06:33

Itselläni on 2 collieurosta ja ovat kuin yö ja päivä, toinen stressaa joka asiasta ja kun ei osaa ratkaista ongelmaa alkaa haukkuminen, piipitys tai joku muu sijaistoiminto. Paljon on pitänyt tehdä töitä sen kanssa. Toinen ratkaisee ongelmat itsenäisesti ilman sijaistoimintoja eli kyse on koiran pehmeydestä, toimintakyvystä
Margit Koivumaa
 
Viestit: 35
Liittynyt: 21.08.2006 21:50

Re: Arka vai mikä? (Rappuskammo)

ViestiKirjoittaja Mari Niemenoja » 29.09.2010 20:39

Nyt jo uskaltaa Leevi taas kulkea rappuja ylös, mutta kokee varmaan portaat liian liukkaiksi, ettei uskalla kulkea niitä alas. Kohta alkaa poika painaa jo niin paljon, että tulee keittiöstä ja olohuoneesta koiralle kiellettyä aluetta, kun ei jaksa kaveria enää hiissata alakertaan. Kenties harjoittelu helpommilla portailla (matalampi askelma, karheampi pinta) voisi tuottaa tulosta, että ukkeli hoksaa mistä on kyse.
Iki-ihana Bermudan Kolmio, "Leevi"
Avatar
Mari Niemenoja
 
Viestit: 8
Liittynyt: 05.07.2010 12:18

collie pentu pelkää liukkaita lattioita

ViestiKirjoittaja Sini Tertsonen » 24.06.2013 01:40

Eli meillä on ilmennyt meidän 5kk vanhalla nahkacolliella liukkaiden pintojen pelko. onko kellään muulla ollut vastaavalaisia ongelmia? kuinka pelosta pääsisi eroon? Olen yrittänyt viettää aikaa lattialla pennun kanssa ja houkutella sitä luokseni. Tnään kävimme rappukäytässä äitini luona jossa koira meni aivan hysteeriseksi.
Kellään muulla kokemuksia tai ideoita?
Nita, Honey Melon Guidecca Esm'e
Sini Tertsonen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 22.06.2013 19:00

Re: collie pentu pelkää liukkaita lattioita

ViestiKirjoittaja Rebecca Saleh » 24.06.2013 13:33

Jotkut koirat ahdistuvat tietyillä alustoilla, eikä siitä oikeen muuten pääse yli tai ympäri muuta kuin totuttelemalla. Ei parista kerrasta koira totu, vaan se tottumasoperaatio kestää. Tärkeintä on näyttää koiralle, ettei lattiassa ole mitään pelkäämisen arvoista.

Oletko yrittänyt leikkiä pennun kanssa lattialla? Vai millä tavalla vietät aikaa sen kanssa lattialla ja houkuttelet?
Kotona
cpku Will to Win Fantazija "Sagur" 25.10.2004
cpku Black Sara's I Will Follow "William" 11.11.2010
cpkn Honey Melon Pinas Anthea "Cecil" 25.4.2012

http://cpkusagur.blogspot.com
Avatar
Rebecca Saleh
 
Viestit: 180
Liittynyt: 05.03.2008 18:48
Paikkakunta: Helsinki

Re: Arka vai mikä? (Rappus/liukkauskammo)

ViestiKirjoittaja Sini Tertsonen » 24.06.2013 22:11

Kiitos vastauksestasi! :) Ollaan tosiaan leikitty lattialla sekä muuten vain istuskeltu keskellä lattiaa. Herkkujen kanssa ollaan myös houkuteltu lattialle. Ruuan oon myös joskus antanut keskellä lattiaa. En tiedä kuvittelenko vai onko pelko jo nyt ruvennut hellittää..
Nita, Honey Melon Guidecca Esm'e
Sini Tertsonen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 22.06.2013 19:00

EdellinenSeuraava

Paluu Luonneaiheet



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä

cron