Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Luonne- ja käyttäytymiskeskustelua, myös luonnetestaamiseen liittyvät aiheet.

Valvojat: Mia Möller, Kirsi Leppälammi

Avatar
Heidi Bechstein
Viestit: 242
Liittynyt: 25.04.2005 15:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja Heidi Bechstein » 24.02.2009 17:03

En minäkään Pauliina sinun viestillesi nauranut vaan omalle mielikuvalleni asiasta omien koirieni kanssa. Oli aika turha heitto, mun huumori on vähän outoa. :oops: Ikävää, jos pahoitit mielesi!

Avatar
Marika Sandell
Viestit: 367
Liittynyt: 06.09.2006 20:35
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja Marika Sandell » 24.02.2009 17:06

Marika Sandell kirjoitti:Mitä pitäisi tehdä kun toinen sanoo toista ja toinen taas toista, jossain lukee näin ja jossain noin sekä jossain telkussa tehdään noin ja toisessa ohjelmassa taas erilailla, käsitellään samaa asiaa mutta eri lailla tms.
Unohdin lisätä tekstiin sen että tällä ei ole tarkoitus haukkua ketään
Paras ystäväni tässä maailmassa on ehdottomasti oma rakas koirani

Avatar
Milla Tuominen
Viestit: 457
Liittynyt: 25.04.2005 09:25
Paikkakunta: Lempäälä

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja Milla Tuominen » 24.02.2009 17:11

Pauliina Purtilo kirjoitti:Onko colliemaailma oikeasti tälläinen, heti kun neuvoa kysyy saa kilon kakkaa niskaansa, ja kaikki mahdollinen kritisoidaan? Miten kukaan voi koskaan mitään oppia, kun ei uskalla kysyä, kun aina vaan naureskelallaan? Ja nyt en puhu vain tästä ketjusta, vaan tuntuu olevan tällä foorumilla melko yleistä...
En välttämättä yhdistäisi nettiviestinnän vaikeutta nimenomaan collienomistajiin, vaan nettiviestintään yleensä. Tällä palstalla jokainen keskustelee kuitenkin omalla nimellään ja joutuu seisomaan sanojensa takana, kun ei muokkaamaankaan pääse. ;) Joillakin palstoilla rekisteröintiä ei vaadita ja rekisteröityneet kirjoittajat pääsevät vaikka poistamaan viestinsä provoiltuaan tarpeeksi, jolloin ketjussa saatu palaute voi olla oikein harvinaisen tympeää.

Ikävää tosiaan, että pahoitit mielesi.
Kotona:
T. Limonero Lizzie "Reetta"
A. Godiva "Uma"
A. Brunhilde "MyRRtti"
Omissa kodeissaan:
A. Beowulf "Gösta"
A. Ishild "Tiia"
A. Rowena "Zorya"
A. Rigantona "Dooris"
Kauniissa muistoissa:
T. Joyboy Josh "Vallu"

Avatar
Marika Sandell
Viestit: 367
Liittynyt: 06.09.2006 20:35
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja Marika Sandell » 24.02.2009 17:17

Milla Tuominen kirjoitti:
Pauliina Purtilo kirjoitti:Onko colliemaailma oikeasti tälläinen, heti kun neuvoa kysyy saa kilon kakkaa niskaansa, ja kaikki mahdollinen kritisoidaan? Miten kukaan voi koskaan mitään oppia, kun ei uskalla kysyä, kun aina vaan naureskelallaan? Ja nyt en puhu vain tästä ketjusta, vaan tuntuu olevan tällä foorumilla melko yleistä...
En välttämättä yhdistäisi nettiviestinnän vaikeutta nimenomaan collienomistajiin, vaan nettiviestintään yleensä. Tällä palstalla jokainen keskustelee kuitenkin omalla nimellään ja joutuu seisomaan sanojensa takana, kun ei muokkaamaankaan pääse. ;) Joillakin palstoilla rekisteröintiä ei vaadita ja rekisteröityneet kirjoittajat pääsevät vaikka poistamaan viestinsä provoiltuaan tarpeeksi, jolloin ketjussa saatu palaute voi olla oikein harvinaisen tympeää.

Ikävää tosiaan, että pahoitit mielesi.

Eikös tälläisistä keskusteluista saada usein myös väärä kuva kirjoittajista? :smt009 :smt103
Anteeksi taas todella paljon kun meni ohi aiheen.
Paras ystäväni tässä maailmassa on ehdottomasti oma rakas koirani

Avatar
Marika Sandell
Viestit: 367
Liittynyt: 06.09.2006 20:35
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja Marika Sandell » 24.02.2009 17:52

Marika Sandell kirjoitti: Eikös tälläisistä keskusteluista saada usein myös väärä kuva kirjoittajista? :smt009 :smt103
Anteeksi taas todella paljon kun meni ohi aiheen.
Tarkoitan siis että eikös netissä kirjoittajista saada aika helposti väärä kuva, kirjoittivatpa he mitä tahansa tms.
Paras ystäväni tässä maailmassa on ehdottomasti oma rakas koirani

Lauri Latva-Äijö
Viestit: 629
Liittynyt: 08.05.2006 15:03

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja Lauri Latva-Äijö » 24.02.2009 19:04

...näistä aiheista on tosiaan hyvinkin erilaisia näkemyksiä ja neuvoja joka lähtöön. Muistaisin jostain lukeneeni ihan samaa mitä Pauliina tekstissään kirjoitti. Ilmeisesti liittyi siihen aikaan, kun koirien sosiaalistamiseen kiinnitettiin huomiota taajamien nopeasti lisääntyneen koirapopulaation vuoksi, ajatusten alkuperä lienee muualta Euroopasta (samahan se miten Suomen maaseudun rekut tulevat toimeen keskenään, hyvä kun joskus edes näkevät toisen koiran :-D ).

Ei näistä kannata mieltään pahoittaa, nettikirjoittaminen on hankalaa ja itsekin varmaan tulee loukattua jotakuta tahattomasti joskus :-)

Tuohon varsinaiseen problematiikkaan on minulla se näkemys, että koirat kestävät rajunkin näköistä leikkiä. Jos molemmilla on hauskaa eikä kumpikaan tahdo tilanteesta pois niin antaa leikkiä vaan. Ehkä huomiota on kuitenkin hyvä kiinnittää esim. ympäristöön tällaisissa tilanteissa (kivet, ojat, terävät risut tms.) ettei tule ikäviä yllätyksiä. Ja valvoa kuitenkin varoiksi tilannetta.

Anniinan viestiin voinee todeta, että niin se joillain herroilla vietit on korkealla (ps. Ilo=Antin veli :-D ). Meillä herra Antti on taas oikein tyttöjen riesa, ei usko edes tyttöjen komentelua. Urosten kanssa ei taida edes kannattaa yrittää antaa leikkiä...Mutta sen mukaan yritetään toimia, ojennetaan ja sanotaan, kyllä käytöstavat iän myötä ovat alkaneet mennä paremmin perille... :lol:

satu tolonen
Viestit: 42
Liittynyt: 06.05.2008 22:44

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja satu tolonen » 24.02.2009 21:22

Hei Pauliina!

Meillä on homma ratkaistu niin (collie&kleinspitz joka on vain 28 cm ja 4 kg) että Iirikselle annetaan aina keppi suuhun,keppi kun on suussa niin neiti ei painisekele pienen koiran kanssa vaan juoksee pikkukoiran ympärillä tuhatta ja sataa ja molemmilla on tosi hauskaa! Tietysti jos molemmat ovat keppihulluja niin tässä tavassa piilee tappelun vaara eli se on otettava huomioon!

Avatar
Sari Larmu
Viestit: 397
Liittynyt: 02.05.2005 23:19
Paikkakunta: Valkeakoski
Viesti:

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja Sari Larmu » 24.02.2009 22:40

Tähän soppaan sen verran laitan, että meillä ei ole kuin yksi sosiaalinen lassie, tuo nuorimmainen. Ei tulisi mieleenkään viedä mummoa tai tuota omasta-mielestään-koko-kylän-kingi-urosta muiden kanssa leikkimään. Ne eivät kuitenkaan ole remmirähjiä vaan hyvin omanarvontuntoisia. Meidän uros ei kyllä siedä, että sitä nuoremmat tulevat iholle, varsinkaan jos oman lauman nartut ovat vieressä.

Muut saavat tehdä mitä tykkäävät, mutta näin meillä.

Inari Karsh
Viestit: 78
Liittynyt: 17.09.2007 22:29

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja Inari Karsh » 24.02.2009 22:47

Hei,

Kertomasi tilanne ei ole mitenkään epätavallinen, varsinkin kun pentuiästä toiset rodut kasvavat isompiin raameihin, toiset taas jäävät pikkaraisemmiksi - ja nuoruuden intoa riitää yhdellä jos toisella...

En tiedä onko seuraavasta mitään apua, mutta koska kuulemma tepsii työkaverin spkn kanssa laitan tähän: osti pillin (tavallisen ja yliäänipillin, kertoi että jälkimmäinen tehokkaampi) ja aina kun riehunta yltyy liian hurjaksi, puhaltaa pilliin niin että tilanne saadaan poikki.

Menee vähän aiheen ohi: omilla uroksilla tapahtunut vuosien kertyessä muutoksia "riehunnassa" ja "kaveripiirissä", eikä vähiten ensimmäisen elinvuoden JÄLKEEN. Koska siinä missä ensimmäisen elinvuoden aikana on fyysinen kasvu ollut voimakasta, on toisena ikävuotena luonteen kehittyminen ollut silmiinpistävää: on tullut "aikuistuminen "ja "urostuminen"= koiramieheksi kasvu (vrt. nartun kohdalla tätä on tahdittanut juoksujen alkaminen) ja kaikki tämä on näkynyt myös leikkien muutoksena ja rauhoittumisena huomattavasti, reviirin ottamisena, kouluttamisessa, suhteessa toisiin uroksiin, nartuista puhumattakaan, ja tietty kun on useampia koiria, laumadynamiikassa. Uskollisuus omaa laumaa kohtaan jatkuvasti vaan syventynyt.

Eli vielä niistä koirakavereista meillä : toisia kavereita on tullut ja mennyt, toiset - aina silloin kun voidaan tavata - ovat edelleen tosi tärkeitä. Kaverin koolla ei väliä vaan sillä ollaanko vielä samalla aaltopituudella. :-D

Komealle Remulle hyvää kevättä! :smt041

Avatar
Pauliina Purtilo
Viestit: 230
Liittynyt: 05.05.2008 16:00
Paikkakunta: Huittinen
Viesti:

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja Pauliina Purtilo » 25.02.2009 10:11

Kiitos vastauksista!

Pitää kokeilla tuota pillikikkaa, siis jos leikit menevät liian rajuiksi (:
Meillä on kanssa tehty niin, että minä heittelen pojille lelua, niin ne noutavat sitä, eikä pompi toistensa päälle.
Varmaan Remukin joo kehittyy tässä vielä vuoden aikana, ja alkaa ehkä hieman rauhoittumaan leikeiltää. Jos vaikka ei enää niin innokkaasti pikkukaveria (uros tämäkin) törkittäisi :-D
Cpku Siniketun Musta Ruhtinas "Remu" synt. 08.02.2008
Cpkn Serasecret Moonshine Angel "Dara" synt. 08.08.2011
Cpkn Dark Dynasty's Ebony Empress synt. 07.03.2015

Bpgu Grimoire Ikaria Linos Talento "Körmy" synt. 18.02.2010

Avatar
Perttu Tuhkanen
Viestit: 397
Liittynyt: 26.12.2006 04:57
Paikkakunta: Kuopio

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja Perttu Tuhkanen » 25.02.2009 14:33

Tanja Ristolainen kirjoitti: Tärkeää lisäksi on se, että omistajat tuntevat koiransa hyvin ja tietävät mikä on turvallista ja mikä ei. Jos tarvii netissä kysyä neuvoa, niin silloin ei ehkä tilanne ole 100 varmasti selvillä itselle?
Härrenguud!

Miten kukaan voi olla satavarma oman koiransa korvienvälisestä liikenteestä koskaan?

Villieläimestä jalostettu olento, jonka toiminnasta ei satavarmasti kukaan voi olla aina selvillä .
Koira on eläin, jonka käyttäytymisestä ei koskaan voi olla varma! Pieniä aavistuksia voi olla, mutta eläimen käyttäytymisessä on aina yllätyksen riski. Olkoon kuinka Tokoiltu tai tehty mitä hippaleikkejä tahansa.

Ja parempi se, että kysyy sitä neuvoa, kun se, että jää ongelmansa kanssa yksin pyörimään rinkiä.
Ketränoron White Joke FIN 48170/04 - "Niki" (Blue Merle) Synt. 6.8.2004
(Karion) Tiinu FIN 43798/07 - "Tyty" (Soopeli) Synt. 27.7.2007
Stoorybook's Vicki Vale FIN 55864/06 - "Lola" (Tricolour) Synt. 25.11.2006

Avatar
Kaisa Leino
Viestit: 114
Liittynyt: 17.12.2008 18:20
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja Kaisa Leino » 25.02.2009 17:07

Muistelen yhden kasvattajan sanoneen koirastaan, joka oli käyttöpuolella kaksoisvalio, että olkoonpa miten kaksoisvalio hyvänsä, niin ei hän mene ennalta sanomaan varmasti miten koira reagoi lenkillä vastaan tuleviin. Perttua tässä komppaan!
fix-sheltti Väinö s. 29.10.2002
Kangasvuokon Waterloo "Minni" s.30.8.2008

Tekemisen meininkiä ja olemassaolon riemua

Tanja Ristolainen

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja Tanja Ristolainen » 25.02.2009 22:01

Perttu Tuhkanen kirjoitti:
Tanja Ristolainen kirjoitti: Tärkeää lisäksi on se, että omistajat tuntevat koiransa hyvin ja tietävät mikä on turvallista ja mikä ei. Jos tarvii netissä kysyä neuvoa, niin silloin ei ehkä tilanne ole 100 varmasti selvillä itselle?
Härrenguud!

Miten kukaan voi olla satavarma oman koiransa korvienvälisestä liikenteestä koskaan?

Villieläimestä jalostettu olento, jonka toiminnasta ei satavarmasti kukaan voi olla aina selvillä .
Koira on eläin, jonka käyttäytymisestä ei koskaan voi olla varma! Pieniä aavistuksia voi olla, mutta eläimen käyttäytymisessä on aina yllätyksen riski. Olkoon kuinka Tokoiltu tai tehty mitä hippaleikkejä tahansa.

Ja parempi se, että kysyy sitä neuvoa, kun se, että jää ongelmansa kanssa yksin pyörimään rinkiä.

Omg.
Öh, oliko tää härregyydi jotenkin mulle? Jos oli, ei nyt kyllä puhuta samasta asiasta varmaankaan. Lentää yli ja korkeelta. Toko ja hippaleikit, liittyy sitten tähän jotenkin? :shock:

Avatar
Perttu Tuhkanen
Viestit: 397
Liittynyt: 26.12.2006 04:57
Paikkakunta: Kuopio

Re: Koirani murjoo kaverinsa kuoliaaksi

Viesti Kirjoittaja Perttu Tuhkanen » 25.02.2009 22:56

Siis minä en voi mitenkään uskoa, enkä omassa mielessäni ymmärrä, että koiran omistaja voisi koskaan sanoa tuntevansa eläimensä hyvin.

Aina eläimen käyttäytymiseen on suhtauduttava yllätyksellisen,poikkeavan ja ennalta-arvaamattoman käytöksen riskin varalta. Olkoon jokin tilanne kuinka tuttu ja ennenkin koettu.

Otetaan nyt esim. yksinkertainen tapaus omista koiristani. Meillä on tyttöjen kanssa tietty ulkoilulenkki, joka tehdään ainankin 3 kertaa päivään, hyvin samoilla rutiineilla. Joka reissulla päästän koirat irti metsikössä jonne he tekevät tarpeensa ja saavat juosta ja rymytä sielunsa kyllyydestä.

Mutta joka kerta kun lasken koirat irti hihnasta, on se arvoitus minulle, että mitä tapahtuu. Koskaan en voi olla varma, että minne Niki tai Tyty säntää. Lasken ne mielestäni aina riskillä irti, toivoen vaan, että tälläkin kertaa lähdetään samaan suuntaan, jonne on menty aiemminkin. Usein tytöt ravaa 10 - 20 metrin säteellä minusta, mutta jos joku on pudottanut jonnekin lähistölle esim. mäkkärin käärepaperit, niin enhän minä niitä vainua samallatavalla kun koirat. Ja koira löytää sen hajun kuonollaan ja näinollen "normaali" käytös muuttuu ja sännätään tämän "saaliin" perään.

Tai vaikka sitten se toisten koirien kanssa leikkiminen.

Olkoon kuinka tuttu koirakaveri tahansa ja olkoon ennen ollut kuinka hyvät ja kivat leikit tahansa, niin en koskaan jätä sitä mahdollisuutta pois, että jompikumpi saattaisi rouhasta toisesta fileet irti. Ei keneltäkään koiranomistajalta voi vaatia, että hän tuntisi oman koiransa käytöksen 100%:sesti. Jos tuntisi, niin se ei olisi elävä olento, vaan kone. Tottakai siihen kuvitelmaan on helppo tuudittautua luulemaan tuntevansa oman koiransa, mutta aina koiran kanssa on niin negatiivisen, kuin positiivisenkin yllätyksen vaara olemassa.

Esim. tänään Niki yllätti minua, vaikka yli puolentoista vuoden yhteiselon jälkeen luulisikin koiransa jo tuntevan.

Käytiin pitkällä lenkillä ja takaisintullessa meitä tuli vastaan 4 kuukautta vanha dalmatialaistyttö. Pimulla häntä vispas ja tuttavuutta tehtiin mukavasti molemmin puolin, mutta sitten Niki keksi, että tätä tyttöä pitää ruveta astumaan :shock: .
Eikä Niki ole koskaan tehnyt sitä aikaisemmin - ja vielä leikattu narttu, joten luulisi ettei edes hormoonitkaan ohjaa tuommoiseen käytökseen.

Ja ne Tokot ja hippaleikit liittyi sillätavalla, että välttämättä koiran koulutustasollakaan ei ole merkitystä siihen yllätyksellisyyteen. Aivan yhtä hyvin todellakin jollain tottelevaisuusvaliorotukoiralla voi naksahtaa päässä ja repästä lapasesta luut esiin siinä kuin hermoraunioksi pieksetyllä seropillakin.
Ketränoron White Joke FIN 48170/04 - "Niki" (Blue Merle) Synt. 6.8.2004
(Karion) Tiinu FIN 43798/07 - "Tyty" (Soopeli) Synt. 27.7.2007
Stoorybook's Vicki Vale FIN 55864/06 - "Lola" (Tricolour) Synt. 25.11.2006

Vastaa Viestiin