Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

Luonne- ja käyttäytymiskeskustelua, myös luonnetestaamiseen liittyvät aiheet.

Valvojat: Mia Möller, Kirsi Leppälammi

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Kirsi Leppälammi » 06.02.2009 21:20

Ihan vain sen verran, että itse en ole enää jaksanut murehtia sisäsiisteyden kanssa pätkän vertaa. En ole sisällä koskaan maininnut vahingoista mitenkään, enkä ulkonakaan tehnyt hommasta numeroa.

Weea tuli täysin sisäsiistiksi 7kk:n ikäisenä. Siis ihan tällä metodilla, etten mitään "opettanut". Tuota ennenkin kyllä oli toooosi pitkiä aikoja sisäsiisti, mutta vahinkoja siis sattui harvakseltaan johonkin tuohon ikään asti.

Ehkä olisi oppinut aavistuksen nopeammin, mikäli olisin ollut itse aktiivisempi. Tiedä sitä. Näiden "kotipentujen" kanssa vielä on vähän vaikeampaa siksi, että ovat syntymästään asti sisälle päästelleet, joten niillä on "luovutusikäisenä" jo vahvasti sisällä ne omat pissipaikat, joihin sitten helposti hädän tullen turvaudutaan. Huomautan vielä, että asumme kerrostalossa, joten tämä vaikutti varmasit myös oppimisnopeuteen, kun ei ihan niin nopeasti aina ulos päästy.

Mutta siis sisäsiisteyden kanssa murehtiminen on minusta yksi maailman turhimmista murheista. :-D Kyllä fiksut koirat varmasti oppivat opettamattakin, kunhan vain ikää ja järkeä tulee tarpeeksi, ja mahdollisuuksia oikeaan paikkaan tekoon tarpeeksi tarjotaan.

Mitä johtajuusjuttuihin tulee, niin itse kallistun samaan suuntaan, mitä Hienosti Hihnassa ohjelmassa Tommy-setä jutteli. Johtajuusongelman synonymi on luottamuspula/ongelma. Tältä kantilta katsottuna moni "johtajuusongelma" saa ihan uusia ulottuvuuksia.

Weea (2/07, TK2 RTK1 BH Say Wuf Wonder Why)
Hoax (6/10, TK1 BH Say Wuf Hidden Hoax)
LaaLaa (7/14 EE JMVA Merry Moonray's Firefox)
Avatar
Kirsi Leppälammi
 
Viestit: 1127
Liittynyt: 25.04.2005 00:42
Paikkakunta: Uusikaupunki

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Anna-Reetta Kinnunen » 06.02.2009 23:29

Pauliina mä ihmettelen miten sä voit samassa viestissä kertoa että oma koirasi on ollut täysin sisäsiisti 10-viikkoisesta eli 2,5 kuukautta vanhasta asti, mutta seuraavassa "hengenvedossa" väität että kenenkään muun koira ei voi pystyä pidättämään alle 4 kuukautta vanhana?

Kukin opettaa tavallaan, mutta mun mielestä esim. yksi karjaisu on jotain vastaavaa kuin mitä oma vanha narttuni harrastaa, se äyskäisee nuoremmilleen jos nämä ei osaa olla. Joskus äyskäisyyn liittyy myös hampaiden käyttö. Ei ne koirat keskenään kuittaa hiljaisuudella jos joku muu törttöilee, kyllä siellä johtaja kertoo jos muilla menee överiksi. Ei ne pennut hajoa siihen. Nyt pitää tietysti olettaa, että kyseessä on tervejärkinen laumanjohtaja joka ei löylytä jo lyötyä, ja muistaa että koiria ei kiinnosta kaikki samat kuviot kuin ihmistä. Totta kai myös ennen vaatimista pitää asian olla jo opittu.

Niin, mulla on kyllä useampikin pentu kussut juosten, ei aina voi ehtiä pysähtyä pissimään :-D
Mist Spinner's Love At First Feel, Stoorybook's Minerva McGonagall, Silverlady's Elegantica

muistoissa Sandcastle's Unique Shine, Sandcastle's Viva La Femme, tanskandoggi Ahoy
Avatar
Anna-Reetta Kinnunen
 
Viestit: 654
Liittynyt: 26.04.2005 13:11
Paikkakunta: Paimio

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Pauliina Purtilo » 06.02.2009 23:40

Anteeksi jos olen ilmaissut itseäni heikosti, mutta en todellakaan väitä, ettei mikään pentu pysty pidättämään alle nelikuisena. Tarkoitin sen, ettei pentu osaa "säästää" pissaansa vain pissiäkseen sisälle :roll:

Minun mielipiteeni nyt vaan on se, ettei pennulle ole minusta mitään järkeä karjahtaa niin "että se lähtee kun raketti", se ehdottomasti laskee luottumasta laumanjohtajaan vaikkei mitään traumoja jäisikään. Minä en vaan ymmärrä pennulle karjahtamista, en niin yhtään! :smt011

Ollaan nyt eksytty jo ihan täysin ketjun aiheesta, joten eiköhän jätetä tämä tähän? :-D
Cpku Siniketun Musta Ruhtinas "Remu" synt. 08.02.2008
Cpkn Serasecret Moonshine Angel "Dara" synt. 08.08.2011
Cpkn Dark Dynasty's Ebony Empress synt. 07.03.2015

Bpgu Grimoire Ikaria Linos Talento "Körmy" synt. 18.02.2010
Avatar
Pauliina Purtilo
 
Viestit: 230
Liittynyt: 05.05.2008 17:00
Paikkakunta: Huittinen

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Lauri Latva-Äijö » 07.02.2009 01:52

Keskustelu rönsyilee...alkupää on asiaa, jota pitää pohtia. Noihin viimeisiin sanoisin, että kannattaa huomata koiran - ja erityisesti collien - olevan erittäin sosiaalinen eläin, joka mukautuu täysin olemassaolevaan sosiaaliseen järjestelmään ja käyttäytymismuotoihin. Siis joissain perheissä on tapana korottaa ääntä, huutaa ja kiljua ja asiat ovat silti täysin OK. Joissain perheissä pieni äänen korotus koetaan täysin tuomittavana tapahtumana, huokaus riittää :-D Pentu sopeutuu täysin näihin, olennaistahan on että siitä oikeasti pidetään, rakastetaan mutta rajatkin muistetaan :D

Eli ulkonaisiin asioihin ei ehkä kannata takertua, vaan katsoa mitä oikeasti niiden takana on - kyllä minullakin toki jotkut tuttavieni koirankomentelut särähtävät omaan korvaan, mutta tiedän ettei ko. koiran... :wink:
Lauri Latva-Äijö
 
Viestit: 629
Liittynyt: 08.05.2006 16:03

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Tanja Ristolainen » 07.02.2009 13:28

Timo Anttila kirjoitti:
Pauliina Purtilo kirjoitti:
Timo Anttila kirjoitti:Pari kertaa kun karjasin kaverin pissiessä sisällä niin loppui siihen sitten.
Koska kyseessä on PENTU sille ei mun mielestä ole kovin reilua karjua kun se pissaa sisälle!
Kyse ei ollut mistään pikkuisesta pennusta joka ei mitään tajua vaan kuitenkin jo mentiin neljännen kuukauden loppuaikoissa, joten severta pitää olla järkeä jo päässä, että kaikki pissit päästetään ulos eikä säästetä mitään sisälle eikä ollut ensimmäinen kerta edes kun tullaan ulkoa ja miltein heti sen jälkeen sisälle. Ja mikä vika kun homma toimii eikä hauvalla ole mitään traumoja jäänyt asiasta? Kukaan ei ole tuolle karjaissut pienestä pitäen vaan vasta tuossa vanhempana. Ja karjuminen ja karjaisu on kaksi eri asiaa myös. Ulkona kun homma hoidettiin niin sai usein namiakin.



Mun mielestä pentu on vielä tarpeeksi pikkuinen 4kk lopulla. Pennut ja koirat ovat yksilöitä, ei voi tosiaan sanoa, että silloin ja silloin niiden pitää olla siistejä tai että tiettyyn ikään mennessä ne oppivat 'ajattelemaan'/' miettimää' tai oppivat tiettynä aikana yhtään mitään. Ei kehitysvaiheisiin on ohjeellisia ikäjakaumia, mutta niistä poikkeamiakin on. Ei kaikki elukat sovi samoihin raameihin.

Olisi miljoona esimerkkiä tästä pissa-asiastakin, mutta olkoot, ei taida kannattaa.

Ei voi muuta kuin suoraan todeta jälleen kerran, että voi tsiisus :roll:
Tanja Ristolainen
 

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Timo Anttila » 07.02.2009 19:36

Pauliina Purtilo kirjoitti:On aika outoa, että pentukoira joka ei vielä merkkaile kävelee pissatessaan.
En tiedä tuosta sen enempää kuin että teki joskus nuorempana pissimistä kun käveli ja kerran kun istuskeli (ja silloinkin sai hyvin ulkoilua eikä montaa tuntia koskaan sisällä ollut). Syytä moiseen en tiedä, mutta emäntä vain kiltisti siivosi jos löysi jälkiä eikä siitä siis mitään rangaistuksia tullut koiralle. Tuota ei tapahtunut kuin muutaman kerran, joten en huolestunut moisesta ja nykyään tuntuu olevan ihan toimiva tapaus eli kaikki ulos vaan eikä normisti pissaile koskaan sisälle. Koira vaikuttaa olevan ihan terve ja aktiivinen, joten en usko mihinkään sairauteen varsinkaan koska lääkärikin on tarkastanut koiran tuon jälkeen (tosin ei tuosta syystä).

Pauliina Purtilo kirjoitti:Minusta on vaan hyvin epäilyttävää karjua koiralle tollaisesta asiasta
Kukaan ei ole karjunut mitään vaan karjaissut juostessaan kohti eteistä eli ei edes tuota tapahtunut koiran edessä. Säikkyi vielä kovia ääniä tuossa iässä niin ampaisi nopeasti tietenkin karkuun siitä syystä vaikka ei äänen aiheuttajaa nähnytkään. Samanlaisesti (karjasun osalta) kävi joskus aikaisemmin, tosin silloin koira meni kauemmas vähäksi aikaa, mutta tuli takaisin katselemaan ja nuuskimaan lätäkköään kun huomasi, että se olikin vain isäntä joka siellä riehui.

Karjuminen on toimintaa mitä tehdään jonkun edessä pää punaisena niin, että suusta tulee tavaraa nopeammin kuin kerkeää ajattelemaan mitä siinä huutaa. Karjaisu taas on nopea kovaääninen huudahdus, joka muodostuu usein yhdestä tai kahdesta sanasta. Jos siis et ymmärtänyt näiden eroa vielä.

Pauliina Purtilo kirjoitti:Minun mielipiteeni nyt vaan on se, ettei pennulle ole minusta mitään järkeä karjahtaa niin "että se lähtee kun raketti"
No tuo collie oli niin arka vielä muutama kk sitten, että pelkkä vasaralla paukuttaminen sai sen lähtemään vauhdilla toiseen suuntaan, joten onko ihme, että yksi kovemmalla äänellä tehty ärräpää? En näe tuossa mitään väärää, koska pentu ei tosiaan mene tuosta rikki ja hänen tulee tottua myös kovempiin ääniin sekä kotona että muualla. Kyllä se oli noloa viedä tuommoista ulkona sillon kun koirien haukkuminenkin sai sen lähtemään toiseen suuntaan.. Lusmuilijoita nämä colliepennut.. Onneksi on saanut pieneen päähänsä nykyään enemmän järkeä eikä lähde enää kuin raketti vaikka vähän kovempaa ääntä jostain kuuluu. Viime vuoden puolella joulukuun lopussa seiskan aikaan kaveri tottui rakettien paukkeeseen minkä jälkeen suurin osa kovista äänistä ei ole vaikuttanut pahasti. Leikkiminen koirien kanssa on myös alkanut enemmän kiinnostaa ja muutenkin parantunut tuosta arasta luonteestaan hyvien kokemuksien kautta.

Pauliina Purtilo kirjoitti:Ja sen verran, että kyllä ne koirat tykkää niistäkin omistajistaan jotka niitä hakkaa
Tähän kaipaisin vähän todistelua enemmän kuin pelkän sanan, koska en oikein usko, että viisaat koirat tykkäävät omistajista, jotka niitä hakkaavat. Ne alistuvat ehkä helposti hakkaajan tahdon alle, mutta se ei tarkoita että ne tottelevat tykkäämisen takia vaan silkasta pelosta. Linkkiä, videota, dokumentteja?

Ja lopuksi haluaisin pyytää, että ette sanoisi tätä collieta minun koirakseni, koska en ole collieihminen enkä koskaan edes collieta halunnut, mutta sattumien kautta semmoinen päätyi kanssani asumaan. Mutta vaikka en koskaan collieta halunnut niin olen sitä kyllä paijannut ja sen kanssa leikkinyt sekä myös ulkoiluttanut. Emännän koira vaikka minä sitä monesti kouluttanutkin. Ihmeen mukavaksi tapaukseksi on tuo itsensä osoittanut, joten nykyään en ole enää niin colliekielteinen vaikka en kyllä itselleni vieläkään moista ottaisi. Ulkonäköongelma. :D
Avatar
Timo Anttila
 
Viestit: 78
Liittynyt: 02.11.2008 01:26
Paikkakunta: Vantaa

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Heidi Jokipuro » 07.02.2009 19:58

Olisko kellään antaa mitään vinkkejä remmirähjän koulimiseen? Rähjää siis lenkillä vastaantulijoille...
Onko muuten teidän mielestä kyseinen käytös collieilla yleistä? mulla on ollut sellainen kuva, että ei.
__________________________________________________________________________________
http://www.billionbeat.blogspot.com
Avatar
Heidi Jokipuro
 
Viestit: 332
Liittynyt: 22.05.2005 16:17
Paikkakunta: Espoo

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Sari Ulvinen » 07.02.2009 20:48

meillä Nemo alkoi rähistä toisille uroksille (niille, jotka ovat yhtä machoja kuin se itse) n. vuoden ikäisenä. Murrosiässä se oli niin hankala, että suunnistauduin sen kanssa kurssille nimeltä selviytymiskeinoja alle 2-vuotiaiden koirien omistajille. Kurssi oli yhtä taistelua, samalla kentällä oli 6 machourosta, Nemo aloitti mielettömän rähinän jo autossa kun tajusi , minne ollaan menossa. Kurssin pitäjälläkin oli mennä hermot Nemon kanssa, lopulta kouluttaja vei Nemoa kuristuspannassa perkeleiden raikuessa (kurssin alussa kouluttaja sanoi, ettei perkeleet sovi koulutuskentälle, mutta silloin hän ei vielä tuntenut Nemoa :-D ). Sitkeästi kävin kurssin, yritin tosissani kontaktikoulutusta mutta tilanne meni vain hullummaksi.

Aloin kitkeä huonoa tapaa pois kieltämällä rähinän ja toisen koiran kimppuun käymisen aluksi voimakeinoin ja karjumalla NEMO PRKL!, välillä suorastaan jouduin makaamaan sen päällä. ennen kohtaamisia vannotin Nemoa käyttäytymään hyvin sanomalla jäätävällä äänellä 'Nemo, MUISTA'. Jos ohitus meni hyvin, kehuin sitä ylitsevuotavasti kuinka hienosti se hillitsi itsensä. Nemo on hyvin perso kehuille, nykyään jos se ohittaa jonkun arkkivihollisen hienosti, se mielissään pyytää kehuja, ellen sattunut huomaamaan. Pari kertaa on ollut tilanne kun Nemo on ollut irti ollessaan lähtenyt hyökkäämään toista koiraa kohti, olen saanut sen tekemään U-käännöksen karjaisemalla 'NEMO PRKL!'. Mutta vielä on muutama uros, joiden kohtaamisesta ei selvitä kuin pitämällä väkisin kiinni ja raahaamalla kauemmas. yksi näistä on ponin kokoinen laumis, joka vielä joskus tekee Nemosta lihamurekkeen. Nemo ei tajua tätä vaan ryntää karjuen otsasuonet pullottaen koiraa kohti. laumiksen isännällä on täysi työ pitää koira kiinni.

Nemo on niin kova machomies ja niin kovin äkkipikainen, etten usko siitä koskaan tulevan pomminvarmaa ohittajaa. Joskus ohitus näyttäisi menevän hyvin ja sitten toinen uros pihahtaa 'Nemo, haist p...a' :smt019 ja taas mennään :lol: . Mutta olen tähänkin tilanteeseen tyytyväinen, pitää vaan osata varautua.
koiraenkeli pkcu Maple Yard Ancora 'Nemo' 26.12.2005 - 20.1.2012
pkcu Mopberweiler Peter 'Niki' s. 03.02.2008
Sari Ulvinen
 
Viestit: 153
Liittynyt: 21.05.2008 13:25

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 07.02.2009 21:57

Käsittääkseni rähinä tavallisimmin kumpuaa epävarmuudesta. Poikkeuksiakin varmasti on, mutta hyvin itsevarman koiran harvoin tarvitsee aloittaa rähinää. Osin tämä liittyy kai ikäänkin, nuoruus taitaa olla epävarmuuden aikaa myös monille koirille. Samoin tämä liittyy mielestäni myös luottamukseen, omistajan pitäisi olla koiran silmissä luotettava, ehtiä ennakoida tilanteita ja reagoida ennen koiraa, yksinkertaisesti ottaa tilanne haltuun.

Omalta kouluttajaltamme olen saanut paljon apua siihen, miten hoitaa nuo tilanteet. Tärkeätä on opetella jokin menetelmä, jolla sitten mennään systemaattisesti.

Iso juttu on sekin, ettei koiraa väen vängällä viedä tilanteisiin, jotka sen kanttiin ja osaamistasoon nähden ovat liian haastavia. Esim. ohitukset: jos koira ei pysty ohittamaan rähjäämättä läheltä, niin ohitetaan sitten kauempaa. Kun se sujuu, voidaan välimatkaa lyhentää. Kun koira tietää, mitä siltä haetaan ja osaa ennakoida myös omistajan aikeita, se saa jo siitä tiedosta turvaa. Minä en menisi kentälle, jossa joudun painimaan koiran hiljaiseksi - mieluummin olisin ensin kauempana ja pikku hiljaa siedättäisin, ihan kuten ohituksissakin. Tämä senkin takia, että en halua koiralla vahvistuvan sen rähinäkäytöksen - ja mitä enemmän se pääsee rähisemään, sitä lähempänä se käytösmalli sen työkalupakissa luullakseni on. Tavoitteenani on siis nollatoleranssi koiran rähistelyn suhteen.

Oma strategiani tavoitteena on lisätä koiran luottamusta itseensä ja toisaalta siihen, että minä hoidan vastaantulijat. Tässä on selvät tavat, joilla toimimme, koirakin siis ne tietää. Tämän toivon pidemmän päälle vähentävän epävarmuutta - jota Daven kohdalla rähjääminen minusta pohjimmiltaan on, koska se ei valitse kyttäilyn tai rähähdyksen kohteeksi rentoja, pehmeitä tai pieniä koiria vaan isoja, tuijottelevaisia ja vietikkäitä. Toisaalta koiraseurassa se ei itse pyri alistamaan muita, vaan on sellainen leppoisa kaveri.

Ensinnäkään emme tutustu mihinkään koiriin hihnassa. Vanhoja tuttuja Dave saa haistaa lyhyesti remmissä yhteisen treenituokion tai kävelylenkin alussa, jos arvelen sen helpottavan keskittymistä itse asiaan.

Koirapuistoon menemme samaa sukupuolta olevista koirista vain tuttujen kanssa tai selvästi eri asemassa olevien eli selvästi nuorempien tai vanhempien kanssa, joka tapauksessa ei-dominoivaksi tietämieni yksilöiden. En siis petä Daven luottamusta viemällä sitä tilanteisiin, jotka voivat äityä tappeluksi - se vesittäisi koiran luottamusta minuun.

Ohitukset teemme reippaasti, ja niihin on käsky: "katse". Dave osaa ko. käskyn hyvin, ja jos ehdin ennakoida ohituksen - ottaa riittävästi tilaa vastaantulijaan nähden ja ottaa Daven käskyn alle, ohitukset menevätkin hyvin. Koska harjoittelemme ihan jokaisen vastaantulijan kanssa, on edistystä tullut jo mukavasti ja toisinaan saan olla suorastaan ylpeä. Jos katse-käsky ei ole vielä hallussa, tai koira on liian kiihtynyt sitä noudattaakseen, voi sen - kunhan ehtii ennakoida, siis toimia ennen kuin koira ns. kiinnittyy katseellaan vastaantulijaan (hiukan sama kuin agissa esteen lukitseminen) viedä ohi ihan käsi kuonon edessä ja herkkua syöttäen, siis namikuljetuksella.

Toki, jos vastaantulija rähjää, voi Davelta ärräpää päästä, mutta yleensä sekunneissa palaa takaisin kontaktiin. Palkkana sille on mukana herkkua, lihapullia tai vastaavaa, se auttaa Davea kallistamaan valintansa siihen vaihtoehtoon, jota minä haluan. Kun ohituskäytös jonain päivänä on täysin hallussa ja siitä tulee rutiinia, palkkaus tulee olemaan satunnaista. Joskus, jos palkka on unohtunut kotiin, palkkaan hyvin menneen ohituksen vaikka keppirevitysleikillä - aina sitä jokin risu tai karahka löytyy.

Kouluttajamme on painottanut, että oma kehonkieli on myös tärkeätä, koska koira lukee sitä. Hartialinja siis kannattaa kääntää selvästi poispäin vastaantulevasta koirasta, jolloin kumpikin koira - oma ja se ohitettava - näkevät, että emme ole menossa tervehtimään, joten kummankaan ei tarvitse nousta hälytysilaan ja arpoa, onko vastaantulija vaaraton vai ei.

Jos koira ehtii vetää kunnon kierrokset (=olen ollut liian hidas enkä ole ehtinyt ottaa sitä haltuun), vien sen vaan nopsaan pois tilanteesta, käännyn vaikka toiseen suuntaan. Olen huomannut, että jos koira ehtii kuumua, omat kieltoni nostavat tilanteessa vain kierroksia - ja turhia kieltojahan ei kannata tarjoilla, ne menettävät vain tehoaan. Joka tapauksessa yritän pitää tilanteen omassa hallinnassani ja aloitteet itselläni.

Yksi tärkeä luottamustekijä on sekin, että mahdolliset irtokoirat, jotka tulevat luoksemme, hoitelen minä. Dave selän taakse, jos mahdollista, ja karjumalla irtolaiset pois. Tämä on koiralleni myös viesti siitä, että sen tehtäviin eivät nuo ulkosuhteet kuulu ollenkaan.

Harjoittelumme on siis edelleen kesken, mutta uskon, että vuoden kuluessa Daven kantti pitää, vaikka vastaantulija rähjäisi. Dave kun haluaa todella tehdä yhteistyötä ja selvästi saa tukea tästä ohitustavastamme. Ja huom. - koska se katsoo minua, se ei näin itsekään pääse kyttäämään toista, eikä siis huomaa, jos toinen kyttää. Kun vielä ohitamme vastaantulijat kaartaen, ovat mukana monipuoliset rauhoittavat signaalit (pois käännetty katse, rintamasuunta pois vastaantulijasta, kaartaen ohittaminen, reipas, päättäväinen liike, joka suuntauuu OHI hiippailemisen sijaan) merkiksi myös vastaantulijalle: emme uhkaa tai ole tulossa päälle.

Kunpa vielä vastaantulijat voisivat pitää koiransa hihnassa ja toisaalta estää hihnassa olevien koiriensa hyökkäilyn toisia kohti ohitustilanteissa. Helpottaisi tätä projektia kummasti!

Tsemppiä kaikille tätä taistelua käyville, on se rassaavaa, mutta kyllä työ palkitsee!
Tällä hetkellä parhaita ovat hetket, kun huomaan koirani itse ottavan minuun kontaktin vastaantulijan nähdessään :D
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 07.02.2009 22:42

Marin ohjein kutakuinkin meilläkin on toimittu ja päästy Peppin kanssa remmirähjyydesta eroon. Me ohitetaan reippaalla vauhdilla (ei juosten), OHI käskyä jopa toistellen jos on haasteellisempi ohitettava. Hyvästä ohituksesta saa kehut. Aiemmin sai namit ja saattaa saada nykyäänkin jos sitä sattuu olemaan mukana. Koirat on aina niin, että minä olen siellä pelottavan, ohitettavan koiran puolella. Me emme enää tutustu vieraisiin koiriin, emmekä haistele uusia koiria lenkin varrella. Emme käy koirapuistoissa. Meillä on leikkikavereita runsain mitoin joten tarvetta ei ole. Se myös selvästi rauhoittaa Peppiä, ei tarvitse olla sosiaalinen jos pelottaa. Tosin, nyt on ilmestynyt selvästi uutta käytöstä, uteliasta piippaamista ja itkemistä vieraiden koirien perään. Ei kaikkien mutta joidenkin.
Marin huomioiden tavoin, omistajan pitää olla koiraa nopeampi havainnoimaan ympäristöä.
Ensin ohittamiset todella kaukaa, niin kaukaa kuin mahdollista. Pikkuhiljaa voi kokeilla lähempää jos koiraa ohittaa lähempää. Opit myös ehkä tunnistamaan millaiset koirat ovat omalle koirallesi haasteellisimpia ohitettavia.
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Sari Ulvinen » 08.02.2009 00:01

en usko Nemon rähisemisen johtuvan epävarmuudesta tai johtajuuden puutteesta, koska siihen viittaavia muita merkkejä ei ole. luonnetestituomarin mukaan 'koira luottaa ohjaajaan huomattavan paljon', eikä Nemo koskaan eleelläkään aseta
johtajuuttani kyseenalaiseksi. Mielestäni on lähinnä kyse testosteronista ja luonteen kiivaudesta.

no, en ole koirakoulutusekspertti, mutta paljon eläinten kanssa toimineena päättelen näin. Nemo saa kicksejä rähinöistä, on melkein huvittavaa kun se ja yksi sen arkkivihollisista selvästi nauttivat kunnon adrenaliinipaukuista. kun Nemolla on sellainen 'mustalassie' -olo, se haluaisi kävellä tämän koiran kodin ohi ja oikein kurkistelee innoissaan, olisko se pihalla. sekin riittää kun vihollinen huomaa ikkunasta Nemon tepastelevan häntä pystyssä talon ohi. Nemo on selvästi riemuissaan ja innoissaan saadessaan toisen raivoamaan ikkunassa. ei kai epävarma koira toimisi näin, luulisin, että kysymyksessä on vain nuorten urosten välienselvittelyä, jota esiintyy muillakin lajeilla. senhän takia orivarsatkin viedään yhteislaitumille. koirilla vain ei ole nykyään mahdollisuuksia päästä selvittämään välejään. vielä 60-luvulla maaseudulla koirat kulkivat vapaina talvet, eikä niiden välillä juuri ollut rähinöitä. meilläkin oli 10-15 urosta n. kolme vk pihapiirissä kun koirallamme oli juoksu (ei enää taitaisi onnistua :-D ), siinä ne kuluttivat aikaa, joskus oli pieniä tappeluita, lähinnä makoilivat lumikuopissaan.

siitä olen samaa mieltä, että pahimmassa iässä olevaa murkkua ei kannata viedä kursille, jossa on samanlaisia höyrypäitä. mutta se on nyt jälkiviisautta, nuoremman koiran kanssa en aio mennä, eikä ehkä tarvitsekaan. Mutta aina ei ole mahdollista ohittaa kaukaa ja sitten vaan mennään niin kun mennään. Seuraa -käsky ei toimi, eikä liioin millään herkulla kontaktin otto kun joku arkkivihollinen tulee kapealla kujalla vastaan. näitä kyllä yritettiin varsin huonolla menestyksellä. mutta kuten sanoin, olen suht tyytyväinen jo tähän tilanteeseen (ainakin kun vertaa siihen, mistä aloitettiin)
koiraenkeli pkcu Maple Yard Ancora 'Nemo' 26.12.2005 - 20.1.2012
pkcu Mopberweiler Peter 'Niki' s. 03.02.2008
Sari Ulvinen
 
Viestit: 153
Liittynyt: 21.05.2008 13:25

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Heidi Jokipuro » 08.02.2009 00:40

En tiedä mistä johtuu meidän Letun rähinä, kyseessä siis vielä narttu. Mielestäni ei ole johtajuusongelmaa, eikä koira ole mielestäni epävarmakaan. Pyrkii pomottamaan muita koiria. Se on vilkas ja hyvin säpäkkä. Tosin sitä ei ole luonnetestattu vielä, mutta menossa ollaan. Mielenkiinnolla odotan...mitä siitä on tuomarit mieltä. Se on jotenkin kaksijakoinen persoona.

Mulle tämä on uus juttu, kun mikään aiemmista koiristani ei ole ollut tämmöinen. Kaikki aiemmat koirani ovat tulleet mulle ihan pentuina, mutta Lettu 3-vuotiaana. Jos olisi voinut koiraa kasvattaa nuoresta asti, olisi paljon helpompaa. Pyrkimykset huonoon käytökseen olisi saanut karsittua heti pois. Lelut tai namit ei sitä kiinnosta pätkääkään ohitustilanteissa. Väistäminen tai kiertäminen kapeilla pyöräteillä on aika mahdotonta, kun ei viitsi auton allekaan hypätä.
Kun kuljen vaan sen kanssa, saan sen ojennukseen. Lyhyellä hihnalla ja kieltämällä eli pakottaen kulkemaan nätisti. Mutta ongelma onkin siinä, että joudun lenkkeilemään useimmiten kaikkien kolmen kanssa yhtäaikaa ja silloin Letun pitäminen kurissa on hankalaa...

Niin ja koulutuskentälllä ollaan käyty(koko kesä), siellä se ei rähjää kenellekään, vaan on todella kuuliainen.
__________________________________________________________________________________
http://www.billionbeat.blogspot.com
Avatar
Heidi Jokipuro
 
Viestit: 332
Liittynyt: 22.05.2005 16:17
Paikkakunta: Espoo

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja päivi ahola » 08.02.2009 00:54

heräsipä noista sisään lotisten laskemisista mieleen että
pojat on erilaisia ja jotkut naisetkin ovat…
Koiran voi suojarokottaa erilaisiin asioihin.. toiset tekee sen antamalla namin joka asiasta ; toiset tekee sen paijaamalla ; toiset tekee sen tekemällä sääntöjä ja vaatimalla että niitä noudatetaan ja riittävällä forcella.

Koiran luonteen rakentaminen perimän lisäksi ei ole helppoa – tärkeintä on että koirasta rakentuu ohjaajan käteen sopiva. Ohjaajan käteen sopimisen jälkeen mietitään että mitä sillä koiralla tulevaisuudessa tehdään ja sitten sitä rakennetaan / suojarakennetaan sellaisia asioita varten..

Pilalle koira ei mene siitä että sille karjahdetaan tai sitten tehdään joskus jotain epämiellyttävää ; sille huomautetaan riittävän selvästi ; sitä silitellään ; sille hössötetään – kunhan kaikella on jokin suunta ja ollaan ”mustavalkoisia”. Tulkitaan myös sitä miten koira on reagoinut systeemiin jota käytetään..
Aina on oikeita tapoja toimia – mikä määrittelee oikean tavan. Huomatkaa se on se lopputulos eli jos päästään siihen mihin on pyritty toiminta koiraa kohti on todennäköisesti ollut oikeaa.

Miehille antaisin armoa siinä kohtaa että heidän joskus reippaampikin toimintansa on useimmiten suoraa ; oikeudenmukaista ja tuloshakuista… eli mustavalkoisia miehet ovat yleensä enemmän luonnostaan kuin naiset koiriensa kera ja kannattaa aina välillä meidän selittelevien naisten vain katsoa ja ottaa opiksemme että miten asiat voi tehdä yksinkertaisesti ja ilman turhia krumeluureja..

Koiran väistäminen käskettäessä ei ole pahasta useinkaan... jos se johtaa aktiviteettiin ja oikeisiin asioihin.. vaikka samaan päästään toisinkin keinoin.. mutta meillä on koiria eriasioiden takia ja melko moni haluaa vain elää sen koiran kera ja silloin pyritään ongelmattomaan ja itselle sopivaan koiran käyttäytymiseen - eli siihen että ystävämme toimii perheenjäsenenä ollen riittävän vähän häiriöksi ja silloin koirallekin voi vain kertoa säännöt ilman mutaatioita ja niitä noudatetaan.. koiralla todennäköisesti on silloin hyvä ja varma olla vaikka se ei olekaan se vietti/virepommi jota taas kilpailupuolella tarvitaan niiden pisteiden takia..
itse ainakin rakentaisin koiriani aika lailla erilailla ja vähemmin mustelminkin jos niistä rakentelisin kotikoiria..
eli tulee muistaa että kun ajattelemme niin ajattelemme kysyen "miksi ja minkätakia ja mihin menossa"
päxä
päivi ahola
 
Viestit: 49
Liittynyt: 11.06.2005 00:51
Paikkakunta: lappeenranta

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Lauri Latva-Äijö » 08.02.2009 18:14

Meidän Antti - siis iso nahka-uros 63 cm 33 kg - on myös äijäillyt noin 1,5 vuotiaasta lähtien :-) Mielestäni ei ole kysymys epävarmuudesta, vaan Antista tuo on hauskaa. Käyttäytyminen korostuu omilla kulmilla, siis reviirillä. Jossain näyttelyissä on maattu siististi vieraiden nahka-urosten vieressä, tosin herrat eivät selvästikään edes silloin katsele toisiaan. Erikoista...

Omilla kulmilla pahimpia ovat schäferit, dobermannit ja muut pullistelevat urokset, näistä Antti saa selvästi hepulin. Pikkukoira-uroksista ei ole niin väliksi. Tiukka kieltäminen, komentelu ja rankaisut tuntuvat vain nostavan herran painetta. Tuntuu että ennakointi, huomion kiinnittäminen itseensä ja sitten voimakas kehuminen ovat kuitenkin ne parhaat keinot.

Koko käytökseen en oikein keksi muuta syytä kuin hormonaaliset tekijät, lisäksi Antilla ei ole koskaan pentuna ollut uros-kavereita. Eiköhän tuo helpota noin 7-8 vuoden päästä :-D
Lauri Latva-Äijö
 
Viestit: 629
Liittynyt: 08.05.2006 16:03

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 08.02.2009 19:14

Se on ihan jännä juttu, että näyttelyissä harva sellainenkaan koira räyhää, joka muuten saattaa hihnassa rähistä.
Kuulin, että syynä voisi olla se, että koira paikalle tullessaan mieltäisi muut koirat yhdeksi ylivoimaiseksi laumaksi, jota ei kannata edes yrittää haastaa.

Ihan hyvä artikkeli remmirähinään puuttumisesta täällä:
http://www.kumikana.org/koulutus/rayhaaminen.htm

Ja ihan taatusti rähinä on palkitsevaa, vaikka siinäkin on yksilöeroja, miten suuri houkutus siihen on. Aiemmin terriereitä omistaneena tiedän, että ainakin niissä roduissa on yksilöitä, joille rähinästä tulee helposti hyvinkin mieluisa tapa.

Olen ollut huomaavinani ihmisten jostain syystä mieluummin selittävän koiransa rähinän vahvaluonteisuudeksi ja äijäilyksi (siis urosten kohdalla) kuin epävarmuudeksi - josta käsittääkseni tavallisimmin kuitenkin on kyse. Enkä nyt siis erityisesti viittaa tähän keskusteluun ja täällä esillä olleisiin koiriin, joita en toki tunnekaan, vaan noin yleisesti. Ja siis muistaen, että rähinään on useita syitä, mutta ymmärtääkseni yleisin on epävarmuus. (Esim. Tuire Kaimiolla on kirjassaan Koirien käyttäytyminen vuodelta 2007 aika paljon asiaa myös aggressiosta, suosittelen lukemaan. )

Se, että koira kokee epävarmuutta - varsinkin ollessaan kytkettynä - ei toki tarkoita, että koira olisi muuten arka tms. Kyseessä voi olla vain sellainen "hyökkäys on paras puolustus" -reaktio - ja kuten sanottua, koulutus, iän myötä kasvava itsevarmuus jne. monesti auttavat siihen. Erittäin arka koirahan voi sitten aivan lamaantua pelosta, yrittää paeta tms.. Silti vaikka koira itse esiintyisi ärhäkkänä aloitteen tekijänä ei se tarkoita koiran olevan itsevarma. Ainakin minun näkemäni ja itsevarmimmaksi mieltämäni koirat ovat olleet rentoja mutta hallittuja, ne ovat koko olemuksellaan osoittaneet olevansa niin paljon muiden yläpuolella, että asiasta ei neuvotella. Ne menevät menojaan eivätkä edes päin vilkaise - saati että alentuisivat aloittamaan rähinän. Niiden ei kai tarvitse, koska ne itse tietävät jo muutenkin hallitsevansa puolta valtakuntaa :-D

Yhden tutun uroksen olen nähnyt iän myötä muuttuvan rähisijästä tallaiseksi itsevarmaksi kaveriksi. Nuorempana sekin rähisi, mutta nykyään se kulkee esim. usean koiran laumassa ollessaan omia polkujaan, ei paljon muita moikkaile tai muutenkaan noteeraa, mutta riitatilanteissa saattaa tulla häntä pystyssä muiden keskelle varmistamaan, että homma pelaa. Ei se paljon muuta siinä tarvitse kuin katseen ja muuta kehon kieltä, sen ei enää tarvitse rähisemällä viestiä.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja veera annina westerlund » 08.02.2009 19:32

Meillä ogelmana on myös ohitus- mutta ihmisten ohitus :roll: Koirien ohituksessa ei ole ongelmaa. Kyseessä ei ole räyhääminen ihmisille (onneksi sentään) vaan haukkuminen. Tämä kyllä vaihtelee todella paljon tilanteittain, päivittäin. Välillä lenkillä haukkuu kauempaa jo, "omaan silmääni tavalliselta näyttävää" lenkkeilijää ja välillä kohti kallistuva laitapuoelkulkija ei jännitä yhtään.. Epävarmuuttahan tuo varmasti on. Sikäli outoa kun omasta mielestäni kyseessä ei ole muuten mitenkään arka tai epävarma koira. Minkään muun asian suhteen. Ei siis ole ääniherkkä tai arastele erilaisia alustoja tai tilanteita.. Olemme käyttäneet omaa tokokouluttajaamme apuna, tekee myös tällaisia kotikäyntejä. Ohjeena pitkälti samat metodit kuin mistä Mari ja Heidi kirjoittivat. Tästä nyt n. reilu vuosi ja voisin sanoa että valtaosa ohituksista menee ongelmitta.
veera_westerlund@hotmail.com

TK1 Snowpaw Dent Blanche "Helmi"
Mustanquun Arotuuli "Piitu"
Muistoissa lassie-enkeli "Manella"
Avatar
veera annina westerlund
 
Viestit: 1208
Liittynyt: 18.01.2008 18:28
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Lauri Latva-Äijö » 08.02.2009 20:27

Niinpä, jäin oikein miettimään tuota Marin juttua. Kyllä tässä meidän tapauksessa voi olla alunperin myös jonkinlaisesta epävarmuudesta kyse - johon sitten on kasaantunut toisaalta onnistuneita kokemuksia (koiran mielestä) muiden alistamisesta. Epävarmuustekijään viittaa se, ettei tämä epämääräinen rähinä ja pullistelu koske Antille sillä tapaa tuttuja uroksia, joista herra tietää, etteivät rähise vaan pistävät hännän koipien väliin ja katselevat muualle...

Sinänsä myös näissä tilanteissa oman kovuuden käyttö, kieltäminen ym. laittaa Antin selvästi hämilleen. Tuokin voisi viitata siihen, että pohjimmiltaan onkin kysymys epävarmuudesta. Mutta tilanteen korjaaminen on varmaan näin olettaen helpompaa.

Sitten täytyy todeta, että herran agressiot kohdistuvat rotuihin, joiden edustajista en itse kovinkaan paljoa välttämättä pidä. Olisikohan Antin lukutaito noin hyvä...Edellisillä nahkoilla oli vähän sama, mutta olivat kyllä pääsääntöisesti varsin maltillisia muita uroksia kohtaan.

Täytyy vielä korostaa sitä, ettei Antin kohdalla tilanne nyt sentään mikään radikaalin surkea ole, minun on kyllä suhteellisen helppo - kunhan vähän ennakoin - pitää koira ojennuksessa. Parempaan suuntaan on ainakin menty, iänkin lisääntyminen tekee tehtävänsä. Mutta vaimon ja tyttären osalta olen kyllä kehottanut kiertämään muut urokset vähän kauempaa ja huomio samalla johonkin muuhun. Hyvin on mennyt (olisiko peräti paremmin kuin minulla :-) :-D )
Lauri Latva-Äijö
 
Viestit: 629
Liittynyt: 08.05.2006 16:03

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 08.02.2009 21:33

Uskon että meillä kyllä vaikuttaa se, että itse suhtaudun epävarmasti tiettyjen rotujen edustajiin. Tai siis ainakin yksilöihin, joita en tunne. Meille sattui Daven pentuaikana ikävä tapaus yhden tanskandoginpennun kanssa - ja se pentu oli siis jo ihan valtavan kokoinen. Omistajansa ei saanut sitä pideltyä, joten ko. koira karkasi meidän luokse, murisi matalasti enkä yksinkertaisesti uskaltanut häätää sitä. Ja tanskandoggeja nyt en yleensä pelkää, miellän ne leppoisiksi, mutta tuo iso koko ja murina! Rähjäämistäkin taidan pelätä vähemmän, jotenkin koin, että tuo murraus kohdistui minuunkin. Huusin ko. koiran omistajan hakemaan omansa pois, mutta hän vain huuteli, että voit itse häätää sen. Eli tilanne jatkui enkä pystynyt suojelemaan Davea niin kuin olisin halunnut.

Kerran myös treenikentällä yksi ihminen päästi kaksi urostaan kesken kaiken irti, ne hyökkäsivät saman tien meidän luokse härväämään eikä ko. koiria ollutkaan sitten helppo saada kiinni. Dave provosoitui kovasti, olihan se pelottavaa - olla itse kiinni kun kaksi irti olevaa, vierasta ja isokokoista urosta härkkivät siinä ympärillä. Tuollaiset tilanteet vievät sitä omaa uskotavuuttani koiran silmissä, ja potuttaa, kun en niitä oikein itse voi hallita. Toki on ollut onnistuneitakin häätöjä, erään tutun uroksen hääsin kunnon karjaisulla (karkasi tien yli puistosta meidän luokse) ja sen loppulenkin Dave katselikin minua luomoutuneena: "meidän mamma onkin hurjaa tekoa" 8)
Onneksi siis edes joskus noinkin.

Itse en juurikaan pelkää mitään pieniä koiria - ja kas kummaa, niihin ei Davekaan juuri reagoi :-D
Toisaalta taas ystäväni hyvinkin vahvaluonteinen ja isokoinen uroskoira pelkää kovasti pikkukoiria ja rähjää niille - isoista ei sille ole niin väliä. Sen kimppuun on kahdesti nuoruusaikana hyökännyt juuri pikkukoira, jokin terrieri muistaakseni. Joten sillä on ihan kokemusperäistä tietoa, että voivat olla uhka, ja sitä uhkaa se jo etukäteen yrittää rähisemällä torjua.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 08.02.2009 22:17

Mari Niemi kirjoitti:Se on ihan jännä juttu, että näyttelyissä harva sellainenkaan koira räyhää, joka muuten saattaa hihnassa rähistä.


Saisko ton kirjallisena :lol: Peppille! Tai no, onhan se tossa jo. Valitettavasti...meillä se ei pidä paikkaansa. No me ollaan se poikkeus...tässäkin.

Ohittamisesta vielä. Peppille muuten auttaa myös se, että se se hilataan lähelle mun pohjetta ohittamaan. Päin vastoin kuin se että ohjeistetaan ohittamaan hihna löysällä. No, en mä sitä kurista siinä, pyrin pitämään löysällä. Mutta Peppillä pitää olla tuntuma että mä suojelen sitä. Jos sen antaa huinia siellä hihnan mitan päässä niin se kokee olevansa yksinään ja sit pitää jo murista ja puolustaa.

Luonnetestin jälkeen meillä oli muuten about kuukausi hankalampaa ohittamiset. Peppi murisi niin koirat kuin vastaantulevat ihmisetkin ja selvästi tsekkasi että hyökkääkö ne tyypit kohti. Sillä meni luottamus muhun että mä klaaraan tilanteet mutta palasi se luottamus sitten. Ai juu, luonnetestituomari muuten sanoi myös että mä olen ton koiran rohkeus. Vaikka koira dominoi mua. Joo. menee hauskaksi. Saman dominoinnin totesi myös tuomari. Totesi testin puutteen siinä kohtaa. Mutta se menee ohi aiheen, ei aleta siitä tässä.
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 08.02.2009 22:28

Joo Heidi, poikkeus vahvistaa säännön :-D
Kiehtova joskaan ei kyllä yhtään helpon kuuloinen tapaus tuo sinun Peppisi.

Ohittamisesta vielä: meillä on sama juttu - pidän Daven siellä kauemmalla puolella suhteessa vastaantulijaan. Jos tilaa on ja Dave on hyvin kontaktissa, on hiha rennosti löysempänä ja nakkaan vaan nakkia kitaan katsekontaktista, mutta jos on tiukempi paikka, esim. vastaantulija rähjää jo kauempaa, otan minäkin hyvin lyhyelle hihnalle siihen sivuun. Koskaan en anna Daven hyökkiä muita kohti. Kovasti toivon, etteivät muutkaan antaisi koiransa syöksähdellä toisia päin. Vaikkei koira toisten päälle yletykään, on sen ohittaminen heti hankalampaa, jos toiselle koiralle herää epäilys, että se vastaantulija SAATTAAKIN ylettyä meihin asti.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 08.02.2009 22:41

Mä olin NIIIIN tyytyväinen itseeni tässä alkutalvesta kun onnistuin Peppin silmissä pitämään kunniani katossa. Onnistuin olemaan johtaja vissiin sitten. Meitä kohti tuli rähisten kolme jotain pientä laikukasta pitkulaista koiraa ja yks joku vielä pienempi, kovasti äänekkäästi ja sanoisinko ei niin kivan kuuloisesit mutta ei nyt aggressiivisesti sentään. Niitä saatto hiukan hidastaa se, että mä sain Peppin mun selän taakse ja karjuin jotain epämääräistä älämölöä peräsuolesta asti. Äitini joka oli lenkillä mukana ihan säikähti myös ja totesi musta löytyneen ihan uuden puolen :lol: Irtokoirien omistaja tuli myös aika vikkeläjalkaisesti (oli muuten kaukana!), muutama sananen siinä vaihdettiin , ihan rauhallisesti mutta tiukasti sanoin mitä mieltä olen siitä remmirähjän omistajana miten olen tehnyt töitä sen hyväksi ettei koirani enää rähjää.

Miten tyytyväinen olin kun koirani oli selän takana ihan hipi hiljaa. Se oli ihan rauhallinen ja cool. Ei sen tarvinnu puuttua. Mamma hoiti. Semmoset adrenaliinit mammalle kyllä nousi että toivon ettei kovin moni irtokoira osuisi vastaan. Ja onneksi ne ei ollu niitä rottiksia eikä sakuja sit ois loppunu mamman uskallus kesken. Mammaa kyllä hieman hirvitti koska niitä oli lauma ja ne oli meidän ympärillä kaikki.
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 08.02.2009 22:43

Mari: Mä luulen että loppujen lopuksi Peppi on varsin simppeli koira, mä olen se joka ajattelen liian monimutkaisesti :lol:
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Sari Ulvinen » 08.02.2009 23:31

täytyy häpeäkseni tunnustaa, että Nemo on harrastanut myös näyttelyssä rähisemistä, kerran nuorena isossa kehässä :oops: (en itse esittänyt, näin vaan, että joku mustavalkoinen siellä pyörähtelee) ja viime kesänä yksi trikkiuros rähähti Nemolle kehän laidalla ja Nemo hyökkäsi sutena kiinni, tapahtuma oli ohi sekunneissa, Nemolle jäi tukko kaverin rintakarvoja hampaisiin. Olen jännittänyt Nemon esittämistä, mutta viime kesänä se kuitenkin kehässä käyttäytyi hyvin. Tarkkana sen kanssa täytyy kuitenkin olla.

niin, en tiedä, mistä rähinöinti alunperin kumpuaa. varmaan joidenkin urosten (laumis) voi olla kyse siitä, että se on niin uhkaava ja räyhää hirveästi, itsekin kavahdan sitä.mutta sitten naapurin Miki, korskea bichon frise -uros, jonka Nemo hyvin tuntee, eikä varmaan koe uhkaksi. Mikillä on hirveän iso ego, eikä se tajua olevansa pikkukoira. joskus saatamme jutella naapurin kanssa kauankin, koirat haistelevat yhdessä ojanpenkkaa mutta ovat selvästi varautuneita. kun lähdemme eri suuntiin, Miki sihahtaa suupielestä 'haist Nemo p....' ja silloin Nemon hermot pettää. yksi ilta ne haukkuivat toisiaan omista pihoistaan (eivät siis nähneet toisiaan), Miki huusi 'Nemo on tyhmä' ja kuunteli hetken hiljaa, Nemo räjähti ja huusi jotain solvauksia takaisin ja kuunteli taas Mikin reaktiota, tätä jatkui vaikka kuinka kauan.

Kaikille uroksille Nemo ei kuitenkaan rähise, jotkut ovat täysin yhdentekeviä, joitakin tervehditään ystävällisesti, ainut, mikä viholliskoiria yhdistää on ikä ja tieynlainen pollea käytös. siitä päättelen, että on kysymys arvojärjestyksen epäselvyydestä. mutta eipä sitä tiedä, mitä noiden päässä liikkuu. tähän sopii mielestäni lasten suusta kuultu 'lapset eivät tee hölmöjä asioita, niillä on omat syynsä', niin kai koirillakin :lol:
koiraenkeli pkcu Maple Yard Ancora 'Nemo' 26.12.2005 - 20.1.2012
pkcu Mopberweiler Peter 'Niki' s. 03.02.2008
Sari Ulvinen
 
Viestit: 153
Liittynyt: 21.05.2008 13:25

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 08.02.2009 23:36

Täällä saatiin hyvät naurut tuosta Sarin kuvaamasta koirien "vuoropuhelusta"
Juuri noinhan se taitaa mennä :smt005
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Sanna Piironen » 09.02.2009 16:41

Täältä löytyy yksi remmirähisiä myös. :oops:
Haukkuu ilmeisestikkin epävarmuuttaan kaikki koirat, muuta en ole keksinyt. Jos pääsee moikkaamaan, niin rähinä yleensä loppuu tai ei edes kerkeä alkamaan.
Tuossa yksi päivä eräs uroskoiran omistaja kysäisi, että taitaa olla narttu. Kun kaksi remmirähjääjää oli kuin parhaita kamuja (molemmat uroksia). Tiedä sitä sitten.
Urokset tuo pitää kyllä aikapitkälti poissa meidän tieltä.
Kovasti olen yrittänyt saada tuota loppumaan ja onkin tässä vuoden - puolentoista aikana rauhoittunut huomattavasti. :-) (ikää kun tulee lisää...)
Ois kyllä kiva oppia jotain kikkakolmosia, että rähisis vaan hiljaa tossa vieressä eikä nostais semmosta älämölöä, mutta kun ei ilmeisesti taidot riitä...
Dalimattas Black Manager “Nalle” 21.3.-06
Willowby She´s The One “Minni” 19.08.-10
Honey Melon Day Damocles "Jimi" 19.3.-96 - 12.3.-06

http://pikkupirulaiset.nettisivu.org/
Avatar
Sanna Piironen
 
Viestit: 223
Liittynyt: 15.10.2006 17:59
Paikkakunta: Helsinki

EdellinenSeuraava

Paluu Luonneaiheet



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä