Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

Luonne- ja käyttäytymiskeskustelua, myös luonnetestaamiseen liittyvät aiheet.

Valvojat: Mia Möller, Kirsi Leppälammi

Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 31.01.2009 22:46

Heidi tuolla näyttelyketjussa kertoi fiiliksistään koiran kanssa käytyyn valtataistoon liittyen.
Aika monelle meistä ainakin jonkinasteiset ongelmat koiran käytöksen suhteen varmaan ovat tuttuja. Ehkä jokin tietty koira on ollut hankala, tai nuo ongelmat ovat liittyneet koiran johonkin ikävaiheeseen, elämäntilanteen muutokseen tms.
Ehdottaisin tästä siis sellaista ketjua, jossa noista aiheista voisi kirjoittaa, saada muilta vinkkejä ja tukea.
Ja jos sinulla on ollut vain koiria, joiden kanssa kaikki on mennyt aina putkeen ja hienosti, joko siksi, että olet itse niin etevä tai siksi, että koirasi ovat olleet niin erinomaisia, niin kerro toki siitäkin, mutta jossain muussa ketjussa :-D
Ei pahalla, onnistuminen ja osaaminen ovat hieno juttu. Monesti nuo koirien käytösongelmat kuitenkin aiheuttavat meissä omistajissa noloutta, harmistumista, häpeää, osaamattomuuden tunnetta jne. Ehkä siksi niistä ei täälläkään niin usein kirjoiteta - vai meneekö kaikilla vaan niin hyvin?

Minä kuitenkin uskon, että kaikki tuki, kannustus ja vinkit ovat muillekin ongelmien kanssa painiville erittäin tervetulleita, ja varsinkin niiltä, jotka ovat vastaavia ongelmia onnistuneesti omien koiriensa kanssa ratkoneet. Ongelmat eivät minusta ole häpeä, vaan tärkeätä on se, miten niin suhtautuu. Ottaako sitä haasteen vastaan ja lähtee ratkomaan asiaa ja samalla itsekin oppimaan uutta vai vaipuuko häpeään ja toivottomuuteen tai jopa luovuttaa.
Mutta täällä siis selätetään jos ei sentään koiria niin käytösongelmia, opitaan yhdessä ja autetaan toisiamme, eikös vaan :smt006
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 01.02.2009 01:22

Mulla ei kyllä just nyt kauheesti vielä ole mitään kannustus tai vinkkejä annettavana, enkä nyt välttämättä täällä foorumilla toisaalta neuvojakaan ole vailla. Mä tarviin ne ihan konkreettisesti kädestä pitäen rautalangasta. MUTTA, vertaistukea mä kykenen antamaan.

Totta puhuakseni olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen just nyt. tätä tämmöistä tilannetta on ollut jo ainakin joulusta asti. Joululomani (2vko) vanhempieni luona oli varsin mielenkiintoinen. Se oli todella rankka. Koko ajan saa miettiä mitä on tekemässä. Niin itse kuin "syyttömätkin" osapuolet. Vanhempani kun tajuavat koirista jos mahdollista niin vielä vähemmän. Kaikkia ja kaikkea ei voi eikä halua ohjailla.

Oikeestaan, mä jatkankin myöhemmin kirjoittelua, ei runosuoni nyt oikein kukikaan. Harmittaa vain taas niin kovasti että taas on tällaista sanoisinko kivistä tämä oleminen, meillä on ollut niin kivaakin. Liian kivaa :evil: Ja mä löysäsin kuria. Ja homma pikkuhiljaa taas luiskahti kädestä. No, ainahan se on ollu siinä kintaalla.
Jees mutta nyt vällyjen alle keräämään voimia huomisen varalle :D Punomaan uusia juonia
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 01.02.2009 01:25

Aina puhutaan että VAADi siltä koiralta. Voi kun se oliskin niin yksinkertasta et sen vaan sit osais tehdä noin ku neuvotaan. Tosi kätevä neuvo. :-D
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 01.02.2009 16:53

Meillä oli Daven kanssa jossain vaiheessa Magdan tulon jälkeen ongelmia uloslähdössä sellaisissa tilanteissa, joissa Dave ei päässyt mukaan. Se alkoi vastustamaan kotiin jäämistä - mikä meillä siis tarkoittaa olohuoneeseen laittamista, siellä koirat ovat silloin, kun olen poissa kotoa. Dave oli oppinut yksinolon hyvin, mutta otti asiassa takapakkia, kun koirakaveri tuli taloon: se "linnoittautui" eteiseen, ulko-oven luo, teki passiivista vastarintaa (= ei suostunut liikkumaan olohuonetta kohti tai mihinkään muuallekaan ) ja kun lopulta sen painin, siis ihan fyysisesti siirsin sen olkkariin, se mm. tarttui käpälällä jalkaani ja yritti sillä tavoin estää minua lähtemästä.

Tuo oli raivostuttavaa, eikä vähiten siksi, että mietin, millaista mallia Magda tästä saa. Ja tosiaan, ongelma tuli vasta Magdan myötä, aiemmin ei tällaista ollut, vaan koira oli tyytynyt kohtaloonsa. Mukaan tuli haukkumistakin, Dave haukkui olkkarissa niin kauan kuin näki minut eteisessä, kun ehdin rappuun asti, se vaikeni. Yritti ilmeisesti komentaa takaisin, ja kun olin pois näkyvistä, totesi homman turhaksi. Kotiin tullessani Dave oli edelleen rauhallinen, ei lainkaan kiihtyneen oloinen. Mutta ne lähdöt, ai että se sieppasi! Huomasin, että aloin itsekin kehittää höyryä noihin tilanteisiin, kun koin koiran yrittävän pomottaa. Se ei tietenkään asiaa parantanut, siinä sitten kiihdyimme yhdessä.

Juttelin asiasta kouluttajamme kanssa. Hän oli sitä mieltä, että olisi parasta olla lainkaan lähtemättä moiseen peliin mukaan, sen sijaan ottaa omaan asenteeseen mukaan huumoria ja toisaalta ylenkatsetta: minähän en alempieni kanssa tällaisista asioista paini tai edes neuvottele. Otin siis omaan käytökseen mukaan tyyneyttä ja itsevarmuutta, jopa huvittuneisuutta koiran yritelmää kohtaan. Toki saimme myös ohjeeksi harjoitella sinne olohuoneeseen menoa käskystä, siis otin mukaan ihan sanan "olkkariin" ja kerroin muutenkin sanallisesti koiralle, että nyt se ei tule mukaan. Sain huomata tämän strategian toimivan. Oma rentous vähensi koiraltakin kireyttä ko. tilanteessa, saatoin kirjaimellisesti nauraa sille "älä unta näe" -hengessä, kun se yritti harata vastaan, ja ohjasin sen muitta mutkitta olkkariin. Dave on perso kehuille, joten kun asia hiukan eteni, kun siis sain sen käskystä menemään olohuoneeseen, se myös pysyi siellä pyrkimättä enää ovelta mukaan, kun sai kiitosta. Nyt ovat kotoa lähdöt sujuneet taas hallitusti :)

Oma oppituntini tässä oli, että johtajuutta on sellainen tietty kyseenalaistamattomuus - joo, koira VOI yrittää jossain tilanteessa muuttaa päätökseni tai ratkaisuni, mutta tärkeätä on se, miten itse reagoin. Minun on paras ohittaa tuollainen kapinointi eleettömästi ja osoittaa, että asiasta ei neuvotella, piste. Koiran hässäköintiin voi ottaa etäisyyttä huumorin kautta, sekin osoittaa koiralle, ettei sitä oteta nyt ollenkaan vakavasti. Samalla oma olotila lientyy ja oman kireyden väheneminen taas poistaa koirankin jännitettä. Davelle kotiin jääminen oli kovempi paikka, kun mukaani lähti toinen koira, joten ehkä tuo oma varmuus ja toisaalta rennompi olemukseni lisäsivät sen luottamusta, että tilanne on hallussa ja että toisaalta tässä nyt ei ole mistään isosta jutusta kyse. Välillä menen toisen, välillä toisen kanssa, ja sellaista tämä nyt on. Kukin pääsee vuorollaan.

Edellisestä koirastani Irmasta opin sen, että varsinkin koville yksilöille myös negatiivinen huomio voi olla koiralle palkitsevaa. Monessa tilanteessa koitan ohittaa koiran kielteisen käytöksen, esim. Magda yrittää toisinaan repiä hihnaansa kävelyllä, ja senkin kanssa huomasin, että kielto ja oma reaktioni vain lietsovat reuhkaamista. Paras keino on olla lainkaan "innostumatta" ko. leikistä ja kiinnittää oma huomio muualle. Ainakin tuollainen pentunen katsoo vielä sen verran ihmistä ylöspäin, että sekin pian kiinnostuu siitä, mikä minua kiinnostaa, ja oppii kantapään kautta, ettei tuohon leikkiinsä saa minusta kaveria.

Olen miettinyt, kuinkahan moni ihminen vain luovuttaa koiransa kanssa yrittämästä juuri siinä kohtaa, kun sen meno tuntuu pahimmalta. Oman airikseni kanssa olivat ensimmäiset puoli vuotta koirakoulussa minulle silkkaa tuskan hikeä, kun koira rähjäsi ja tempoi remmissä. Lopulta lähdimme treeneihin aina hyvin ajoissa, seisoimme kahdestaan keskellä kenttää paljon ennen muiden tuloa. Palkkailin koiraa katsekontaktista, ja kun muita koirakoita pikku hiljaa tuli paikalle, pysyi oma koiranikin rauhallisempana kuin jos oltaisiin tultu tilanteeseen, jossa kenttä olisi ollut jo täynnä muita.

Omassa ystäväpiirissä on myös urosten omistajia, joiden koirat ovat kokeilleet treenikentälläkin kaikki temput: on hyökitty muita kohti ja rähjätty, revitty omaa remmiä, näykitty omistajaa, roikuttu omistajan vaatteissa jne. Useimmiten nämä ovat olleet ikävaihejuttuja, ehkä pientä possuilua on ollut jo siinä vuoden kieppeillä, sitten isompaa taistelua siinä kahden ja kolmen vuoden välimaastossa. Hienointa on ollut nähdä, miten samaiset koirat ovat ajan kuluessa, omistajan koiraansa osoittaman hallinnan ja osaamisen vahvistuessa, rajojen selventyessä koiralle ja koiran murkkuiänkin mentyä ohi osoittautuneet aivan mainioiksi harrastuskavereiksi, joilla hermo pitää jo hankalassakin paikassa. Samat koirat, joiden kanssa harrastaminen oli jossain kohtaa silkkaa hammasten kiristystä tuottavat nyt omistajilleen iloa ja ylpeyttä - ja molemmat selvästi nauttivat yhdessä tekemisestä.

Tämä on asia, joka minuakin nyt lohduttaa ja kannustaa jatkamaan. Vaikka Daven kanssa on pikkupennusta asti käyty yhteiskoulutuksissa ja keskittymistä on löytynyt ryhmän tuomasta häiriöstä huolimatta, ollaan nyt taas harmittavan häiriöherkässä vaiheessa. Dave selvästi kartoittaa, nyt isäntämiehenä ja nartun kanssa asustelevana tirehtöörinä, suhdettaan muihin uroksiin uudestaan. Monta kuukautta ehti jo mennä mukavasti, nyt taas koitetaan, että josko sitä kuitenkin saisi mennä vähän tuollekin karvanaamalle sanomaan, että kuka tällä määrää :-D
Ja juu ei, EI saa mennä. Treenaaminen on hetkittäin verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta onneksi meillä on aivan upea porukka. Siinä ovat urosten kanssa kauemmin pelanneet ihmiset lohduttaneet ja kertoneet omien koiriensa paljon pahemmista murkkuiluista ja muistuttaneet, että tämä on vain vaihe, joka menee aikanaan ohi, koska hallintaa aivan jatkuvasti työstetään. Itseäni on tässä tilanteessa auttanut myös paljon sellaisten treenien järjestäminen, joissa on vain Davelle tuttuja ja turvallisia koiria. Silloin saan välillä nauttia siitä koiran osaamisesta - jotta jaksan taas lähteä huumorilla, päättäväisyydellä ja peräänantamattomuudella niihin toisiin, koiralle haastavampiin treeneihin.

Tässä siis meidän elämää. Heidiltä olisi kiva kuulla, millaisia ne konkreettiset tilanteet ovat, joissa koira käyttäytyy ei-toivotusti. Ja tietysti muiltakin olisi kiva kuulla näihin aiheisiin näkemyksiä ja kommentteja!
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja päivi ahola » 01.02.2009 17:17

niin olen samaa mieltä - moni ohje on helppo sanoa - ja monen sanotun koiran omistaja kyllä tietää. Kuitenkin huomioida kannattaa että keskustellessa ongelmista netistä tai vaikkakpa naammakkaiin jonkun kera on suurta hyötyä kun kuulee erilaisin sanoin ja erilailla kerrottuina samaa asiaa vatvottuna pohjamutia myöten. Mikäli on rohkeita kirjoittajia niin usein loppupeleissä apua löytyy - ja mitä kautta.. juuri sen sisäistämisen kautta. Eli on helppo sanoa että vaadi siltä koiralta - mutta miten tai missä kohtaa jos se ei tule selkärangasta vielä itseltään se vaatii aikaa ja on oltava itselleen armollinen sitä kykyä ei voi saada tässä ja nyt vaikka olisi kovaa vauhtia matkalla kohti sitä. Yksinkertainen on yksinkertaista kun sen osaa. Kuitenkin yksi oppimisen tärkeimpiä osioita on se että huomaa että ei osaa eikä koe pärjäävänsä mieleisellään ja haluamallaan tavalla - ja sitä tietä etsiessä keskustelu on aika hyvä väylä.

Itse opettaneena työkseni parikymmentävuotta ihmisen ja eläimen yhteiskulkua (hevoset) ja harrastuksena paljon muutenkin osallistunut yheiseen työskentelyyn jonkun koira ja ohjaaja parin ongelmien korjaamisessa tai koulutuksia vetäen niin näin luulen :lol: sitten että olen oppinut opettamisessa/opetteleussa siinä mielessä nöyräksi että kaikki vievät oman aikansa ja sen että opettajan tehtävä on olla melko laaja-alainen jotta osaa lähestyä ongelmaa mikä toisella on sen toisen silmin ja hänen käytettävissä olevin keinoin... oma tapa / oma lähestymismuoto ei useinkaan ole se oikea toiselle.. vasenkätisiä on iät ja ajat yritetty muuttaa oikeakätisiksi - henkilökohtaisesti en usko siihen:).. vaan on ohjattava vasenkätistä siinä vasemman käden käytössä hyväksi :smt079 :juomat: :smt014 :smt056 ja kaikki keinot ovat sitten siinä sallittuja.
mutta jutustelu auttaa aina kun lukee toisten ohjeita juuri sellaisena vertaistukena ja haluna auttaa..

päxä
ps. omien ongelmien esiintuominen on aika vaikeaa koska siinä joutuu avaaman muille sen ettei suju..
päivi ahola
 
Viestit: 49
Liittynyt: 11.06.2005 00:51
Paikkakunta: lappeenranta

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 01.02.2009 20:30

Mari Niemi kirjoitti: toisaalta ylenkatsetta: minähän en alempieni kanssa tällaisista asioista paini tai edes neuvottele. Otin siis omaan käytökseen mukaan tyyneyttä ja itsevarmuutta, jopa huvittuneisuutta koiran yritelmää kohtaan. Toki saimme myös ohjeeksi harjoitella sinne olohuoneeseen menoa käskystä


Tätä meillä nyt toteutetaan. Opetellaan Ei- sanaa ihan uudelleen. Sanon ensin niinkuin ennenkin sen Ei:n, kuitenkin tiukemmin ja murahtavammin. Koiralla on mahdollisuus totella sitä. Jossei sitä totella, sit itketään ja totellaan. Sit viimeistään jo hankkiudun koiran lähelle, käsi säänpäälle ja toistan sen EI:n ja eipä mun juuri tartte sitä painaa kun se painuu nolona maahan makaamaan ja nuoleskelee huuliaan.
Se näyttää nyt varsin tehokkaasti ainakin katkaisevan kielletyn toiminnan niissä tilanteissa joissa tota voi käyttää.

Meillä siis aiemmin on käytetty poskipuhutteluja. Eli poskivilloista kiinni joko niin että mä kumarrun alas tai sitten nostan koiraa mun silmien tasolle. Nyt vasta olen tajunnu että eihän toi mulle millään tavalla alistu. Päin vastoin murisee hyvin usein jopa takas.

Itseasiassa koira on ihmeellistä kyllä tosi kiltti, silloin kun se haluaa olla sitä. Silloin kun dominanssi ei nosta päätään. Se on kiltimpi kuin Milla.

Milloin sitten on hankalaa. Meillä on valtapeli sohvasta. Mua harmittaa niiiin sikana, että joskus aikanaan annoin koirille luvan mennä sohvalle. No, onhan se ihana istua siellä ne kainalossa. Milla onkin niin ihku kainaloinen. Peppihän on kaikkea muuta kuin kainaloinen, sen kanssa se on jatkuvaa temppuilua siitä että saako hän pitää tassuaan mun päällä. aikaisemmin se yritti seistä mun päällä. Vähintäänkin se istuu niin etten mä nää telkkaria.
Mun vieressä ei voi myöskään koskaan maata rennosti niin että mä silittäisin sitä käsi sen päällä. Myös hierojan päällä, vaikka kuinka silmät kiinni nautittaisiin, on saatava pitää edes yhtä tassua.
Maahanmenon opetteluun pentuna menikin 8kk kun neitiä ei saanut avittaa millään tavalla (ei koskea edes kun hän tekee töitä) ja mitään hän ei tarjonnut ja mun eteen ei alistuta maahan menemällä.

Nyt joululomalla tein pari uutta sohvatyynyä, laitoin ne kotiin saavuttuamme heti sohvalle ja vanhat tyynyt sohvan toiseen päätyyn ns. Peppin paikalle. Tuo mörrimöykky kipuili ja murjotti sitä 1,5vko. Läähätteli ja käveli kotona. Mulkoili mua että :twisted: :n ämmä kun olet MUN paikalle noi tyynyt laittanut. Ei tullut ollenkaan olkkariin. Nyt tilanne on se, että se tulee olkkariin ja käy sohvalla makaamassa hetken mutta ei juuri viihdy siellä.

Peppi osaa myös yhdistää vieraat ja sohvan. Vieraat on kamalia koska ne tulee istumaan sohvalle. Vanhempieni luona sohvat eivät ole koirien käytössä ollenkaan. Niiden päällä on sitten tuoleja sun muita esteitä. Välittömästi vieraiden tultua koira alkaa esittää paniikkioireita ja alkaa pyrkiä sohville. Oli siellä ihmisiä tai ei, mitä varmemmin siellä on ihmisiä sitä varmemmin myös Peppi. Peppille ei ole merkitystä onko siellä sohvalla kenties heiveröinen mummu, sokea pappa tai punaviinilaseja ihmisten käsissä. ensin se yrittää sinne jäykin jaloin hitaanlaisesti, seuraavalla kerralla otetaan jo vauhtia. Jouluaaton Peppi vietti porukoiden makkarissa oven takana läähättäen pystymättä syömään ja juomaan kun ei pystynyt olemaan vieraiden sekä yskivän pikkuveljeni (23v eli ei mikään pikkulapsi)kanssa. Pikkuveljeen reagoidaan myös puhelimen välityksellä, olin omassa kotonani, laiskanlinnassa, koira tuli tuolin taakse kalisuttamaan hampaita, meni lähellä olevien tuolien alle jäykänlaisesti maate.

Mutta sitten sitä toisenlaista käyttäytymistä. Tänään pellolla olin parin kaverin kanssa ja heidän koirien kanssa. Kaveri alkoi heitellä keppiä josta tuo kuumuu ihan törkeästi. En mä voi kieltää kaveria tekemästä niin. Oli lähellä ettei kaveri saanut sollien kidan käteensä. Otin koiran hihnaan ja ensin vanhoilla, perin huonoilla konsteilla yritin sitä hiljaiseksi. eli hihnasta nyppäisemällä. Ajattelin että jos se jo muistais että mä olen pomo. Ei muistanu *räkänaurua* Se katto päin naamaa ja haukkui. Käsi sään päälle, murahtamalla ei ja koira lakosi maahan ja lopetti sikailun. Sitten tottisteltiin hetki ja koira vapaaksi. Meni se siitä rentona haistelemaan ja niin edelleen. Mutta sitten loppulenkistä huomasin että se oli ilmestynyt kävelemään mun kantapäiden taakse kävelemään. Se tekee tätä jonkin verran. Mua periaattees ärsyttää se, mutta toisaalta, silloin se mieltää kai mut johtajakseen ja kävelee mun perässä kiltisti kuin lammas :smt017

Räyhäämistä, haukkumista (murinalla säestettynä), kaniloikkimista häntä töttöröllä, näpsimistä. Sen kaiken saa provosoitua niiiiiin helposti esiin, ihan huomaamattaankin. Noutokapulalla leikkiminen-->sain käsille. Agility--> Mä en todella uskalla juuri kuvitella. sitä voi tehdä vain ja ainoastaan tietyllä tavalla. Joko ulkona tai sisällä hallissa, vain collieseurassa, ei kuitenkaan niin että se toinen collie suorittaa rataa samaan aikaa. Mutta siis se räjähtelee se koira. Ilmoitin sen jo alaosaston agipäivään, tunnin päästä peruin osallistumisen kun tajusin homman mahdottomuuden. Ehdin jo niin innostua. Mahdotonta se on ainakin nyt. On meillä ollut onnistumisenkin kokemus agissa, tai peräti 2. Hiljaa hyvää tulee, mutta ei siitä agikoiraa tehdä. Peppille toko ja jälki on hyvät lajivalinnat. Haku oli virhetikki, sitä piti kokeilla vaikka sen etukäteen jo melkein arvaskin. Lelulla palkkaaminen on virhetikki, oli palkkaaminen minä tai joku muu. Mä en osaa leikkiä sen kanssa oikein, paineistan kuulemma sitä. Toisaalta vieraan ihmisen leikki paineistaa myös sitä, pidättyväinen kun on, vaarassa on myös se ihminen saada käsilleen ellei ole taitava leikittäjä. Ihailin kovasti Heikkilän Samia (lt-tuomari) joka testissä leikitti Peppin todella taidokkaasti.

Äh, jos mä nyt jatkaisin työvuoroa... :lol: Eiköhän tässä ollu tarinaa alkuun...
Ei tarvita ku yks väärä liike esim kylässä ollessamme kylään tulevalta uudelta vieraalta. Koira on pidättyvä ja puolustaa myös. Peppi kulki vieraan takapuolessa kiinni nuuhkuttaen, kutsuin sitä pois jolloin vieras kääntyi äkisti ja käsi heilahti kohti koiraa. Siitä paikkaa peppi matalalalla haukulla puolustamaan ja mulla tuli kiire.... tottiksella sain tilanteen ohi nopeesti, mutta se olis voinu päättyy myös toisella tavalla. Eli niin että se ois päätyny rähisemään p***aringissä vieraan miehen ympärille.
Tottiksessa meillä oli ensalkuun tosi vaikeeta, koira oli niin into piukeena että ei meinannu pysyä karvoissaan. Siihen sekoiluun auttoi auton takaluukun heiluttelu. Heti kun aukes kuono väärässä kohtaa tai ei kyenny keskittymään muuhun ku älämölöön niin pääsi autoon rauhoittumaan ja kiusaksi vielä Milla ulos autosta hauskanpitoon. Johan on eri koira kun autosta uusiks ulos tulee. Loistava työtarmo!
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 01.02.2009 20:39

päxä juu, en mä tarkoita ettenkö huoli nettineuvoja, mutta niiden avulla mä olen nyt selvinnyt tähän pisteeseen asti, vaihtelevin tuloksin, ehkä vähän vähemmän hyvin. Koen että mä olen sen verta pulassa jo, että tarviin jo ihan kädestä pitäen ne avut. Ja niitä on nyt järjestymässä. Ja kyllä, nöyryyttä on. Siksi mä täällä nyt puhelenkin. Naamakkain mä olen koko ajan puhellukkin, kaikille jotka vaan viitsii kuunnella. Hmm.. ehkä mä en nyt tajunnut päxän ensimmäistä pätkää, oliko se yleisesti kirjoitettua, vai mulle?
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Ida Forssell » 01.02.2009 21:36

Meidän herra on tosiaan vielä pentu (ikää vasta reilu 5 kk), mutta laitetaan nyt silti omia kokemuksia tänne.

Vielä kuukausi takaperin mieheni oli koiran mielestä alempiarvoinen ja tämä näkyi siinä, että mies ei saanut tulla istumaan viereeni sohvalla ja sen takia sai toimia koiran puruleluna. Lisäksi koira komensi miestäni leikkimään näykkimällä nilkoista. Nyt tilanne on sen suhteen kuitenkin jo parempi. Tähän on auttanut huomioimattomuus ja hernepurkki :-) . Kun Onni puri miestä, niin minä heitin limsatölkin (jossa sisällä herneitä) Onnia kohti, jolloin pureminen loppui. Tätä keinoa ei kannata kaikille käyttää, mutta Onnin luonteen perusteella uskaltauduin eikä Onnille tästä jäänyt traumoja. Tämän päättelin siitä, että säpsähdyttyään Onni meni saman tien haistelemaan purkkia ja jatkoi "oikeita" leikkejä. Ja jos koira yritti osoittaa mieltään mieheni istuessa sohvalla, niin mies vaan jatkoi istumista huomioimatta koiraa. Jos haukkuminen ja pureminen ei loppunut, niin sitten minä vein Onnin jäähylle makkariin (eli eristin koiran laumasta). Koiran rauhoituttua päästin sen takaisin lauman seuraan ja kutsuin luokseni kertoakseni, että nyt on taas kaikki hyvin.

Meillä siis käyttäydytään kotona nykyään kuin unelma, mutta lenkillä on pieniä ongelmakohtia. Ei ole ollut lenkkiä, jolla ei Onni olisi alkanut leikkimään hihnan kanssa. Toki tämän voi pistää nuoren iän piikkiin, mutta en halua jäädä odottamaan, että josko vanheneminen tepsisi ongelmaan. Nyt kuitenkin on tuollainen käytös helpompaa kitkeä pois kuin sitten vanhempana. Mutta siis, erinäisiä kikkoja ollaan kokeiltu eikä mikään ole auttanut kuin muutaman kerran. Ensimmäiseksi jätin koiran huomioimatta kokonaan, kun se alkoi vetämään hihnaa. Käänsin sille joka kerran selkäni, kun se yritti tulla näyttämään vetämistään minulle (se on melkoisen huomion kipeä koira!). Ensimmäisillä kerroilla se lopetti temppuilunsa melko nopeasti, mutta lopulta minä saatoin seisoa vartinkin selkä käännettynä koiralle ja toinen vaan jatkoi leikkimistä. Se ei siis tepsinyt. Seuraavaksi aloin kieltämään Onnia ei-sanalla, mutta siitähän tuo mokoma vaan innostui: "Jee, minähän sain tuolta immeiseltä huomiota!". Sen jälkeen kokeilin sitä, että hihnaleikin alettua jatkoin kävelyä samaa perusvauhtia koiran roikkuessa hihnan toisessa päässä. Tällä siis yritin osoittaa sen, että leikki ei kiinnosta minua eikä sillä ole minuun mitään vaikutusta. Mutta pidemmän päälle en tuotakaan jaksanut, kun se tuntui siltä, että tällä tavalla annan koiralle vaan lisävastusta vetoleikkiinsä. Nyt olen tehnyt niin, että koiran vetäessä hihnasta vedän Onnin lähelle kasvojani ja pakotan sen katsomaan silmiini. Tällä tavalla koira nöyrtyi useamman kerran, mutta nyt ei enää tuokaan keino tunnu tepsivän: Onni jatkaa leikkiään heti löysättyäni hihnaa. Parina päivänä olen sitäkin yrittänyt, että pidän koiraa kainaloistaan käsivarsillani ja odotan, että koira rauhoittuu ja sitten lasken sen taas menemään. Tämä on toiminut ainakin niillä muutamalla kerralla...

Onni osoittaa mieltään ulkona myös lopetettuani leikkimisen. Se näykkii nilkoistani ja hyppii ja repii takista. En ole siihen reagoinut mitenkään ja olen jatkanut kävelyä pois koiran luota. Tällä tavalla Onni on melko nopeasti lopettanut temppuilunsa.

Sen tiedän, että Onni mieltää minut johtajaksi, joten meillä tuo temppuilu taitaa mennä ihan huomionkipeyden piikkiin. Mutta on se pirun vaikeaa olla huomioimatta koiraa mitenkään, kun se roikkuu hampaillaan pohkeessa kiinni! Mitä muita kikkoja muut ovat kokeilleet? Erityisesti minua kiinnostaa muut keinot kuin huomioimattomuus, alistus tai ei-sana.
*Maple Yard Dashed Line "Onni" synt. 20.8.2008*
Avatar
Ida Forssell
 
Viestit: 40
Liittynyt: 12.02.2008 18:52
Paikkakunta: Lappeenranta

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 01.02.2009 22:45

Mielenkiintoista keskustelua!

Nyt en ehdi kommentoimaan muuta, mutta tuohon Idan kysymykseen yksi vinkki, jota voisi ehkä kokeilla. Mitä jos laittaisit, saman tien kun riehuminen hihnan kanssa alkaa, hihnan jalkasi alta, astut siis sen päälle ja jätät sen verran lyhyelle, että koiralle jää vain juuri ja juuri "liekaa" seistä, että ei siis pääse hyppimään. Ja kun hihna menee jalan alta, ei kätesikään ole siinä koiralle tarjolla ja sinun itsesi on helpompi olla eleetön, katselet vaan tylsänä muualle.
Tämä olisi kyllä kivampi menetelmä kokeilla vasta hiukan lämpimämmällä ilmalla, kovalla pakkasella tuohon ei oikein voi pidemmäksi aikaa jäädä.. Ja tärkeää tietysti on, ettei siitä lähde niin kauan kuin koira hilluu. Ideana siis on, että koira saa tämän "rangaistuksen" (rajoitetun liikkumatilan ja tylsyyden) heti kun hilluu ja palkaksi vapautetaan kun on rauhoitunut ja tyyni. Tämä on toiminut hyvin ainakin ystävilläni, joiden koiralla oli samantapaista hihnariehakkuutta.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Marika Sandell » 02.02.2009 00:55

Mari Niemi kirjoitti:Nyt en ehdi kommentoimaan muuta, mutta tuohon Idan kysymykseen yksi vinkki, jota voisi ehkä kokeilla. Mitä jos laittaisit, saman tien kun riehuminen hihnan kanssa alkaa, hihnan jalkasi alta, astut siis sen päälle ja jätät sen verran lyhyelle, että koiralle jää vain juuri ja juuri "liekaa" seistä, että ei siis pääse hyppimään. Ja kun hihna menee jalan alta, ei kätesikään ole siinä koiralle tarjolla ja sinun itsesi on helpompi olla eleetön, katselet vaan tylsänä muualle.
Tämä olisi kyllä kivampi menetelmä kokeilla vasta hiukan lämpimämmällä ilmalla, kovalla pakkasella tuohon ei oikein voi pidemmäksi aikaa jäädä.. Ja tärkeää tietysti on, ettei siitä lähde niin kauan kuin koira hilluu. Ideana siis on, että koira saa tämän "rangaistuksen" (rajoitetun liikkumatilan ja tylsyyden) heti kun hilluu ja palkaksi vapautetaan kun on rauhoitunut ja tyyni. Tämä on toiminut hyvin ainakin ystävilläni, joiden koiralla oli samantapaista hihnariehakkuutta.


Meillä ei valitettavasti tehoa se kun laitetaan hihna jalan alle ja lyhyelle siitä alkaa vain entistä pahempi riehuminen vai pitäiskö sanoa että äärimmäisen kova protesti ja siitä saattaa seurata omistajan kaatuminen kun sitä voimaa siinä riehumisessa on. Kahdella jalalla hihnan päällä seisominenkaan ei oikein auta tai pitämällä hihnaa myös kädessä. Meillä toimii se kun laittaa hihnan jalan alle mutta löysälle jolloin ei tule painetta ja sitten kun koira rauhoittuu kehutaan ja palkitaan, mutta tuolle paksukallolle ei se aina riitä vaan sitten tehdään sitä samaa uudestaan herkkupalojen toivossa jos niitä on tai sitten ei ole. Tämän paksukallo kokee sen myös leikkinä ja yleensä tämä riehuminen tapahtuu kun ollaan tulossa lenkiltä ja ollaan ihan kodin lähellä, harvemmin kesken lenkin. Ja jostain kumman syystä minä olen se jota Kille eniten koettelee, se ei oikein aina voi sietää että olen sen yläpuolella mutta parempaa suuntaan ollaan menty ja mennään yhä.


Kuinka monen koira kokee inhottavaksi tilanteeksi esim. agility harjoituksissa sattuu kahden koiran yhteentörmäys tai muuten vaan kun jotkut haukkuvat jatkuvasti. Meillä se on erittäin paha tilanne ja nyt kahtena peräkkäisenä kertana harjoituksissa Kille on käyttäynyt yhtä koiraa kohden agressiiviseksi molemmilla kerroilla kuitenkin eri koira. Ekalla kerralla agresiivinen käytös tapahtui ihan vain haukkumisen takia kaveri koira ja kille leikkivät ja haukkuivat ja sitten Killelle se riitti ja naps vain niin eikö sitä tullut erittäin rumaa käytöstä loppujen lopuksi molemmilta osapuolilta mutta Kille tuntui kuitenkin aloittavan niin kuin yleensä. ja nyt viime kerralla sattui yhteentörmäys jossa kille joutui toisen koiran alle ja pelästyi ja heti kävi toisen selkään hampailla. Molemmilla kerroilla se on yrittänyt välillä käydä näiden koirien "kimppuun" tms. tosin eri kerroilla kuitenkin.
Mitä pitäisi tälläisessä tilanteessa tehdä? Kille on tullut yleensä aina loistavasti toimeen muiden uroksien kanssa vaikka niitä yhteenottojakin on ollut. Jos tämä jatkuu ja jatkuu niin tietenkin joudumme lopettamaan harjoitukset. Voisiko tälläiseen auttaa kastarointi vai mieluummin jokin muu vaihtoehto kun tuota kastarointia olen ajatellut paljon, paljon myöhemmälle. Johtuuko tälläinen käytös pelosta vai johtajuuden halusta vaiko kenties molemmista?

Myöhäisen ajankohdan vuoksi en ole jaksanut lukea muiden pitkiä tekstejä kun nukkumatti on ihan tuossa oven takana
Paras ystäväni tässä maailmassa on ehdottomasti oma rakas koirani
Avatar
Marika Sandell
 
Viestit: 367
Liittynyt: 06.09.2006 21:35
Paikkakunta: Tampere

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Tanja Mäennenä » 02.02.2009 09:30

Idalle ja toki muillekkin, itselleni tuli mieleen tällainen asia. Kun koiran ongelmakäytöstä pyritään sammuttamaan, yrittää koira ensiksi kahta kovemmin riehua ja tehdä pahojaan, kuten Ida sanoit että alkuun keinot auttoivat, mutta sitten käytös jatkuikin seuraavalla kerralla kauemmin. Kun tarpeeksi kauan on jatkettu niin koiran pitäisi kyllä lopettaa (olettaen että keino on toimiva). Eli kärsivällisyyttä aina yhden keinon kohdalle. Ja jollei sitten sinnikkään yrittämisen jälkeen kuitenkaan toimi, niin sitten keinot vaihtoon.

Tällainen tuli vielä itselle mieleen jolla on saatu oma koira pysymään poissa riistan perästä ja kaverin koira lopettamaan fleksin repimisen. Kunnon koiramainen murina. Meillä tehoaa hirveen hyvin ja sen jälkeen sitten ollaankin niiiin kaveria. Eli kun koira alkoi meillä repiä kädessä kannettua fleksiä (koira oli vapaana) niin pieni murahdus ja koira irrotti samantien, jatkaen matkaa omiin leikkeihinsä.
Tanja Mäennenä
 
Viestit: 183
Liittynyt: 06.06.2007 22:08
Paikkakunta: Hollola

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Tanja Ristolainen » 02.02.2009 10:45

Marika Sandell kirjoitti:Kuinka monen koira kokee inhottavaksi tilanteeksi esim. agility harjoituksissa sattuu kahden koiran yhteentörmäys tai muuten vaan kun jotkut haukkuvat jatkuvasti. Meillä se on erittäin paha tilanne ja nyt kahtena peräkkäisenä kertana harjoituksissa Kille on käyttäynyt yhtä koiraa kohden agressiiviseksi molemmilla kerroilla kuitenkin eri koira. Ekalla kerralla agresiivinen käytös tapahtui ihan vain haukkumisen takia kaveri koira ja kille leikkivät ja haukkuivat ja sitten Killelle se riitti ja naps vain niin eikö sitä tullut erittäin rumaa käytöstä loppujen lopuksi molemmilta osapuolilta mutta Kille tuntui kuitenkin aloittavan niin kuin yleensä. ja nyt viime kerralla sattui yhteentörmäys jossa kille joutui toisen koiran alle ja pelästyi ja heti kävi toisen selkään hampailla. Molemmilla kerroilla se on yrittänyt välillä käydä näiden koirien "kimppuun" tms. tosin eri kerroilla kuitenkin.
Mitä pitäisi tälläisessä tilanteessa tehdä? Kille on tullut yleensä aina loistavasti toimeen muiden uroksien kanssa vaikka niitä yhteenottojakin on ollut. Jos tämä jatkuu ja jatkuu niin tietenkin joudumme lopettamaan harjoitukset. Voisiko tälläiseen auttaa kastarointi vai mieluummin jokin muu vaihtoehto kun tuota kastarointia olen ajatellut paljon, paljon myöhemmälle. Johtuuko tälläinen käytös pelosta vai johtajuuden halusta vaiko kenties molemmista?

Myöhäisen ajankohdan vuoksi en ole jaksanut lukea muiden pitkiä tekstejä kun nukkumatti on ihan tuossa oven takana


En nyt tiedä, olenko ymmärtänyt mitään oikein, kun tekstissäsi puhutaan agi reeneistä ja sitten leikkimisestä toisen koiran kanssa ja sitten viittaus reenaamiseen ja niiden mahdolliseen lopettamiseen käytöksen vuoksi.

Mutta muutama sananen kuitenkin. Toivottavasti ei liikaa itse aiheen vierestä ja en halua loukata ketään.

Miten agissa sattuu kahden koiran yhteentörmäys? Tätä jäin miettimään. Siis lähteekö koira radalta vai miten? Jos koira ei ole hanskassa, niin se on sitten hihnassa. Tää on mun 'motto'. Ja kun se on karannut kerran, se tekee sen toistenkin, jos ei asiaan puututa ja sitä tehdä tosissaan selväksi. Tietenkin ohjaajan (ja tekemisen) pitäis olla niin kiinnostava, että ei tee mieli huitoo muualle, joten jotain on pielessä koulutuksessa tässkin kohtaa, jos näin on. Jos reeneissä näitä päällekäymisiä tapahtuu jollekin, niin se on tosi paskamoista. Tämä on se suurin syy siheen, että ei agit ja tokot kiinnosta, koska niissä koirat ei ole hallinnassa ja saa pelätä milloin joku tulee päälle ja tuleeko tappelua. En tiedä onko teillä tilanne se, että joku karkaa päälle tmv. Mutta jos yhteenottoja tulee harjoitusten aikana, kyllä pitäisi jo kouluttajankin katsoa peiliin :shock: Jos vaan on kyse omasta leikittämisestä, niin sitten sillä ei tietenkään ole tekemistä harjoitusten kanssa.

Sitten tuo leikittäminen. Ei koiran tartte leikkiä 'kaikkien' kanssa, eikä tosiaan tulla toimeen kaikkien kanssa. Pitää tuntea koira ja se leikkikaveri sen verran, että valitsee kenen kanssa päästää keskenään. Kaikki urokset ei tosiaan tule toimeen toisten urosten kanssa, korkeintaan ihan nuorena, ennekuin alkavat tulla ns. miehiksi.

Tärkeänä pidän myös sitä, että ei päästettäisi koiria leikkimään myöskään mielellään koulutuskentällä ennen eikä jälkeen harjoitusten. Joillain tää on tapana ja en ymmärrä sitä. Jos, koira/pentu on todella vietikäs ja tietää, että se tekee tulevaisuudessa vain ohjaajalle ja ei takuulla välitä ympäristöstään, silloin tällä ei ole haittaa, mutta en leikittäisi muiden koirien kanssa yhtään, jos on ongelmia hallinnassa harjoitusten aikana. Myöskään harkkojen aikana kentän laidalla koiran pitäminen ei sovi kaikille, jotkut voivat kuumeta liikaa. Parempi rauhoittaa autoon ainakin tällaiset koirat.

Ihan pennut on ok kentän laidalla ja tutustumassa ilmapiiriin ja jopa leikkimässä toisen pennun kanssa, vaikka muut reenaa. Tämä kuitenkin vain ihan pentuna, sitten kun aletaan kouluttamaan itse, niin sitten leikki viimeistään tapahtuu vain ohjaajan kanssa kentällä. Mutta jos ei ole varma, että on itse mielenkiintoisempi kuin muut koirat, ei mielestäni kannata koskaan leikittää koulutuskentällä.

Anteeksi tosiaan, voi olla ihan OT, kun ei mulle kaikki auennut tuosta Marikan viestistä :oops: :oops:
Tanja Ristolainen
 

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 02.02.2009 11:30

Vielä lisäys siihen ehdottamaani hihna jalan alta -metodiin. Se tietysti edellyttää, että koiraa kuljettavalla on fyysiset edellytykset se tehdä. Kun hihna on riittävän lyhyellä, ei koira saa siihen teutarointiin niin paljon voimaa, kun ei ole tilaa ottaa vauhtia ja kiskaista. Minä en tuossa kyllä rauhoittumisista nameilla tms. palkkailisi, vaan palkka on se, että matka jatkuu koiran asetuttua. Muuten koira voi tosiaan oppia sen, että suorastaan kannattaa reuhkata, koska se tarjoaa tilaisuuden ansaita namia.

Agista. Oma koirani on karannut agiradalta kerran toisille ärhentelemään ( ja sitä ennen, edellisissä treeneissä, kerran yksittäisesteeltä), ja tätä ennen kaikilla meillä oli se käsitys, että hyvin on hanskassa silloin kun jotain tehdään. Hankaluutta on enemmän siinä, jos odottelee ja katsoo muiden kiihkeää leikittämistä tms. Jos tällaista odottelua on ollut, olen vaatinut kontaktia tai teettänyt jotain liikkeitä. Niihin koira kykenee varsin hyvin, vaikka häiriöitä olisikin. Runsaan vuoden ajan on oltu yhteistreeneissä mm. tokoilemassa, eikä tällaista karkaamista ole ennen ollut. On siis luultavasti ikään liittyvä juttu, kokeilee nyt rajojaan, kouluttajamme mukaan luultavasti myös siksi, että katsoo oman asemansa kohentuneen kun talouteen tuli narttu. Haluaa siis päivittää asemaansa suhteessa muihin.

Niin tai näin, todella todella häiritseväksi ja harmilliseksi koin ko. hyökkäystilanteen, ihan sietämätöntä minusta. No, eilisissä treeneissä rakennettiin radan ympärille ylimääräisistä esteistä ja pressusta näkösuojaa ja pidettiin koiriaan leikittävät koirakot hiukan sivummalla, kun olimme radalla. Koirallani ei ollut elettäkään häipyä muille teille. Hallin ulkopuolella vielä rähähti ennen tokosessiota (tokoilemme aina noin puoli tuntia ennen agia) yhdelle urokselle, mutta kun molemmat olivat hallissa ei vilkaissut sitä päinkään ja työskenteli ihan unelmavireessä ja silti keskittyneesti. Pidän kuitenkin nyt jonkin aikaa taas visusti hihnassa tokoilun ajan vieraampien koirien kanssa.

Vinkkejä tuohon agiradalta lähtöön olisi kiva kuulla muilta - miten kannattaisi toimia? Tuon kerran kun lähti, koirani palautettiin rähinällä (siis ihan ihmisiltä) takaisin ruotuun. Yksi vaihtoehto olisi kokeilla kauko-ohjattavaa sitruunapantaa, mutta sitä pitäisi tietysti testata muualla ensin, ettei sitä nyt ko. lajiin yhdistä. Dave on minusta pehmeähkö luonteeltaan, mutta kun kierrokset nousevat on aikamoinen kovakallo. Ja tosiaan, mikään krooninen karkailija Dave siis ei ole, eikä treeneissä rähjääjäkään. Yli vuosi tosiaan meni, ennen kuin kimppatreeneissä tällaista meni kokeilemaan.

Yhtä kaikki: minä en tuollaisen takia kyllä harrastamista lopettaisi, enkä henk. koht. sillä perusteella koiraa kastroisikaan. Aika monella kai on jossain vaiheessa ollut jotain ongelmaa koiransa hallinnassa. Kyse on nyt siitä, miten estetään, ettei missään tilanteessa pääse sattumaan muille vahinkoa ja myös ettei se oma koira saa sitä käsitystä, että muihin koiriin saa mennä ottamaan yhtään minkäänlaista kontaktia. Väittäisin, ettei koiran hallintaa oikein voi edes opetella/koiralle opettaa kuin suhteessa muihin ja niissä koiralle hankalissa tilanteissa. Varmaan aika monen koira on hyvin hanskassa syrjäisellä kärrypolulla, mutta entäs kiihkeä, nuori uros vilkkaassa hallissa? Se polku on vaan tampattava ja ne keinot löydettävä, mutta kaipa ne ihan ihmisten (ja koirien) opittavia asioita ovat, kun niihin muutkin ovat pystyneet. On meilläkin ryhmässä koiria, joista ei ikipäivänä olisi uskonut, että vuoden päästä ovat hallissa irrallaan - yhtä aikaa. Ja kas, ei mitään ongelmaa. Mitä olisi menetetty, jos harrastaminen olisi lopetettu siksi, että koira kokeilee rajojaan? Ainakin paljon hauskaa yhdessä tekemistä! Luultavasti myöskään se koiran hallinta ei olisi näissä tapauksissa likikään sillä tasolla kuin se on nyt, sitkeän harjoittelun jälkeen ja ansiosta.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Milla Tuominen » 02.02.2009 11:46

En haluaisi puuttua tähän Kille-nahkan tapaukseen, mutta nyt täytyy, koska osasin aavistaa ongelmat ennalta. :( Juuri tätä tarkoitin, kun olin huolissani noista löyhästi organisoiduista yhteistreeneistä: Kun iso joukko kokemattomia ihmisiä treenaa agilityä pienehkössä hallissa kokemattomien koiriensa kanssa ilman selkeää suoritusjärjestystä ja valvovaa koulutusohjaajaa, voi käydä juuri niin ikävästi kuin tässä ketjussa ja tuossa toisessa ketjussa (alaosaston omalla palstalla) kerrotun mukaan voi päätellä. Jos hallintaongelmia ja yhteenottoja esiintyy yhdistysten treeneissä, niin tällaisissa "kaikki tekee yhtä aikaa vähän jotakin" -treeneissä niitä vasta esiintyykin. Ainakin itse kieltäytyisin ehdottomasti treenaamasta omaa koiraani, jos samaan aikaan samalla radalla olisi muita koiria irti. Jos kentällä on useita harjoittelupisteitä - jokaisessa nurkassa muutaman esteen kokoelma tai vaikkapa kaksi lyhyempää rataa vierekkäin - voi treenaaminen hyvinkin onnistua, mutta silloin JOKAIKISEN yhtä aikaa irti olevan koiran täytyy olla hanskassa. Muussa tapauksessa vain yksi koira kerrallaan treenaa ja muut odottavat vuoroaan. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä nykyinen kisakoirani käytti nuorena plikkana treeneissä jonkin aikaa pantaa ja pitkää liinaa ennen kuin saatoin luottaa siihen tarpeeksi. Sillä kun oli tapana juosta treenikaverienkin lelujen perään, jos se näki sellaisen lentävän, ja jokainen voi arvata, mihin tuollainen voi pahimmillaan johtaa.

Agility on kiva laji, mutta siinä on riskinsä - loukkaantumisriskin lisäksi juuri se, että se kuumentaa koiria ja altistaa yhteenotoille. Siksi lajia ei koskaan tulisi treenata siten kuin te olette siellä hallilla nyt treenanneet. Olkaa nyt jatkossa reiluja koirillenne ja tehkää treeneihin selvemmät säännöt ja treenausvuorot, joohan? Toivottavasti ette nyt pahoita mieltänne, en minä tätä ilkeyttäni sano.
Kotona:
T. Limonero Lizzie "Reetta"
A. Godiva "Uma"
A. Brunhilde "MyRRtti"
Omissa kodeissaan:
A. Beowulf "Gösta"
A. Ishild "Tiia"
A. Rowena "Zorya"
A. Rigantona "Dooris"
Kauniissa muistoissa:
T. Joyboy Josh "Vallu"
Avatar
Milla Tuominen
 
Viestit: 457
Liittynyt: 25.04.2005 10:25
Paikkakunta: Lempäälä

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Milla Tuominen » 02.02.2009 12:01

Niin, ja suosittelisin teille ihan tosissani sitä osaavaa koulutusohjaajaa, joka katsoo vierestä ja opastaa. Tiedän, että teillä on käytettävissänne vain vähän halliaikaa, mutta silti kaikkein fiksuinta ja turvallisinta olisi treenata niin, että yksi koirakko treenaa ja muut seuraavat vierestä. Muita katselemalla ja muille annettuja ohjeita kuuntelemalla oppii aivan valtavasti.
Kotona:
T. Limonero Lizzie "Reetta"
A. Godiva "Uma"
A. Brunhilde "MyRRtti"
Omissa kodeissaan:
A. Beowulf "Gösta"
A. Ishild "Tiia"
A. Rowena "Zorya"
A. Rigantona "Dooris"
Kauniissa muistoissa:
T. Joyboy Josh "Vallu"
Avatar
Milla Tuominen
 
Viestit: 457
Liittynyt: 25.04.2005 10:25
Paikkakunta: Lempäälä

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 02.02.2009 12:04

Milla, täyttä asiaa puhut! Tai siis kirjoitat.
Tämä siis yleisellä tasolla, ko. treenejä en tiedä.

Aina pitäisi ottaa huomioon koirien osaamistaso, se, mihin kukin koira sillä hetkellä kykenee. Minäkin olen opetellut kysymään itseltäni, jos koirani ei toimi toivomallani tavalla, että vaadinko siltä nyt liikaa? Miten tässä vaiheessa tämä asia pitäisi tehdä, että koirani saisi mahdollisuuden onnistua?

Agi on kuohuttavaa hommaa, ja minusta on tosi paljon vaadittu nuorelta tai muuten vielä opettelun alussa olevalta koiralta kyetä keskittymään siihen omaan hommaansa, jos se itse - ja muut - säntäilevät hallissa irti. Rähisemisestä ja karkailusta voi myös tulla tapa, joten pyrkisin (ja pyrinkin siis omien koirien kohdalla) aina nollatoleranssiin ja mieluummin kieltäydyn viemästä niitä tilanteisiin, jotka niiden osaamistasoon nähden ovat liian vaikeita.

Esimerkiksi tästä sopii ohittaminen, jota parhaillaan työstämme. Jos emme Daven kanssa pysty ohittamaan toista koirakkoa kauniisti läheltä, ohitamme sen kauniisti kauempaa. Vastaavasti jos epäilen, ettei koirani pysy luonani sataprosenttisesti, kun on irti, laitan sen kiinni. Luottamus kasvaa pikku hiljaa, eikä varsinkaan nuorelta voi edes vaatia vielä täydellisyyttä. Koska osaaminen kasvaa niiden onnistuneiden suoritusten kautta ja vastaavasti menee taaksepäin epäonnistumisten kautta, pyrin hakemaan niitä onnistumisia. Ja jos se esim. tässä ohitusesimerkissä tarkoittaa sitä, että kurvaamme kävelytieltä metsän puolelle, kun vastaan tuleva pystykorva räksyttää ja hyökkäilee meitä päin, niin mehän haetaan itselle se puhdas ohitussuoritus vaikka sieltä ojan ja jorpakon kautta.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Jannica Joelsson » 02.02.2009 13:07

Hyvät ihmiset, uhohtakaa jo nuo johtajuusideat ja puolet teidän ongelmistanne häviää. Kun ihminen yrittää leikkiä johtajaa koiralle se saa aikaiseksi vain hämmentymistä, turhautumista ja pelkoa koirassa. Ts. ongelmat alkavat! Lukekaa artikkeli:

http://www.surffi.net/~heltel1/pentususi.htm

Kasvattakaa koiranne rakkaudella, ilman repimistä, nykymistä ja rangaistuksia niin saatte elinikäisen ystävän joka kunnioitta teidät kun "johtaja"..... tässä mun vinkki :wink:
"All knowledge, the totality of all questions and all answers is contained in the dog" Franz Kafka
Avatar
Jannica Joelsson
 
Viestit: 531
Liittynyt: 13.05.2005 12:21
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 02.02.2009 13:43

Luin ko. linkin tekstin, enkä ihan hahmota, miten esimerkiksi minun esittämäni asiat, siis se peruslinja, mitä sovellan vaikka ohittamisiin (viestini edellä, ja tarkennuksena vielä: pyydän siis koirani katsekontaktiin, josta palkkaan sitä lelulla tai namilla, metodi on nimeltään "siedättäminen" ), poikkeaa tuosta? En tiedä, kuka täällä kirjoittavista ensi sijassa haluaa repiä, nykiä ja rangaista?

Minä en henk. koht. purematta niele mitään johtajuusteorioita tai muitakaan kokonaispaketteja, en myöskään kannata missään oloissa selätyksiä, poskipuhutteluja tms., mutta saatan kyllä koiramaiseen tapaan nopeasti ja lyhyesti rähähtää, jos koira vaikkapa tavoittelee voileipääni. Kun se väistyy, on tilanne ohi. Niin koiranikin toisilleen voivat tehdä, jos pyrkivät toisen kupille. Tosin pikku-Magda taisi uskoa Davea kerrasta, enää ei ole toisen kupille samaan aikaan pyrkinyt. Onko rähähdykseni koiralle rangaistus, varmasti, mutta se on myös koiralle sen ymmärrettävissä oleva merkki siitä, missä raja menee.

Esittämäni hihnan laittaminen jalan alta on pakote, jolla tavoitellaan koiran rauhoittumista sen liikkumista rajoittamalla, mutta en osaa nähdä, miten se heikentäisi koiran ja omistajan suhdetta. Kaikenlaisia teorioita, ajatuksia ja ideoita on yhdellä jos toisellakin koiramaailman ajattelijalla, parempia ja huonompia. Niistäkin voidaan keskustella, mutta pelkkä idealistinen huoneentaulu jää aika ohueksi, jos koiran kanssa on esim. Heidin kuvaamia ongelmia. En siis ollenkaan tyrmää tuota Jannican esittämää lähtökohtaa, mutta jos vaan ehdit, olisi kiva kuulla, miten sitä sinun mielestäsi kannattaisi soveltaa tässä ketjussa esitettyihin arkisiin tilanteisiin.

Olen huomannut johtajuus-sanan olevan Suomessa jotain ihan kamalaa. Silti monesti näyttäisi olevan kyse aika arkisesta asiasta: koiran käytöksen ohjaamisesta toivottuun suntaan. Minä koen myös, että johtajan ja alaisen suhde voi sisältää yhdessä oppimista, hauskanpitoa ja yhteenkuuluvuuden vahvistamista.

Mitä taas tulee esim. Koiraneuvolan johtajuuskeskusteluihin, en todellakaan allekirjoita kaikkea siellä esitettyä. Varmasti saa hallaa aikaan esim. "purkittamalla" arkaa koiraa remmirähinästä, en todellakaan suosittele enkä moista kokeilisi. Noista aiheista on siellä paljonkin keskustelua, joten ehkä tänne voisi pikemminkin kerätä rakentavia ja koiramyönteisiä vinkkejä ja ideoita käytännön elämään, kuten aiemmin jo esitin: toimivaksi koeteltuja keinoja, joilla sitä yhteiseloa voisi parantaa niissä kohdin, joissa toivomisen varaa on.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 02.02.2009 14:04

En osaa kopsata sillä lailla oikein, mutta tuolla aiemmin kirjoitin:

"Oma oppituntini tässä oli, että johtajuutta on sellainen tietty kyseenalaistamattomuus - joo, koira VOI yrittää jossain tilanteessa muuttaa päätökseni tai ratkaisuni, mutta tärkeätä on se, miten itse reagoin. Minun on paras ohittaa tuollainen kapinointi eleettömästi ja osoittaa, että asiasta ei neuvotella, piste. Koiran hässäköintiin voi ottaa etäisyyttä huumorin kautta, sekin osoittaa koiralle, ettei sitä oteta nyt ollenkaan vakavasti. Samalla oma olotila lientyy ja oman kireyden väheneminen taas poistaa koirankin jännitettä."

Siinä tosiaan mainitaan tuo pahamaineinen sana johtajuus, mutta edelleen kannattaa huomata, mitä se minun käytökseeni tässä tarkoittaa. Nimenomaan EI sitä äkseerausta ja koiran kanssa painimista ja "luulojen ottamista pois", vaan rauhallista varmuutta ja ennemmin huumorin mukaan ottamista kuin mitään fyysisiä paineja tai selätyksiä. Sitä en tiedä, olisiko jonkun mielestä koiran kanssa tällaisissa tilanteissa neuvotteluvaraa (=jääkö se yksin kotiin vai ei), minusta ei. Kyse on vaan siitä, miten asian sille koiralle ilmaisee.

Minusta omistajan ja koiran suhde on parhaimmillaan sellaista kiintymyksen sävyttämää molemminpuolista kunnioitusta ja luottamusta, jossa koirakin uskaltaa ja voi tehdä aloitteita mutta jossa viimeinen sana on aina ihmisellä.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Jannica Joelsson » 02.02.2009 15:19

Mun kommentti ei ollut Mari sinulle mitenkään henk kohtaisesti, tai vastaus sinun väittämiin. Se oli "yleisnäkemys" asiasta.

Ja mitä näihin ongelmiin tulee niin mun mielestä ainoa vaihtoehto on aloitta täysin alusta ja TÄYSIN eri koulutusmenetelmällä; palkitseminen, ei rankaiseminen. Yksityiskohtiin en mene, on mahdotonta tietää minkä takia koira käyttäytyy niin kun tekee näin "netitse".
"All knowledge, the totality of all questions and all answers is contained in the dog" Franz Kafka
Avatar
Jannica Joelsson
 
Viestit: 531
Liittynyt: 13.05.2005 12:21
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Heidi Bechstein » 02.02.2009 15:46

Hihnan repimisestä...Sain pentuaikoina karsittua Rikun hihnan repimisen yksinkertaisesti kerran tai pari murahtamalla kunnolla. Pennulle pitää näyttää selkeästi, että nyt meni överiksi. Esimerkiksi lahkeissa annoin roikkua sisällä ja vaihdoin tilalle lelun, mutta muuten puremista en sallinut. Eikä se ole pentuaikojen jälkeen roikkunut lahkeissa eli kyllä suuri osa pennun hölmöilystä karsiutuu ajan kanssa. :D

Onneksi aika on tuonut järkeä koiran päähän ja olen opetellut jämäkkyyttä ja maalaisjärjen käyttöä, jotka ovat ne työkalut, joilla koirien kanssa pärjää. Edelleen on paljon opeteltavaa.

Paljon on sellaisia hetkiä, joista en ole ylpeä ja jotka tekisin nyt toisella tavalla. Onneksi virheitä saa tehdä tässä elämässä.
Avatar
Heidi Bechstein
 
Viestit: 240
Liittynyt: 25.04.2005 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja päivi ahola » 02.02.2009 19:54

Heidi Vuoristo kirjoitti: Hmm.. ehkä mä en nyt tajunnut päxän ensimmäistä pätkää, oliko se yleisesti kirjoitettua, vai mulle?

Koko kirjoitukseni oli tarkoitettu rohkaisemaan immeisiä kertomaan ja juttelemaan ongelmistaan eli mitä topicin aloittaja ehdotteli. Ongelmia ei voi netissä (koirankoulutus) korjata koska tilanne pitää nähdä:) ja kokea ja ihan kuten Heidikin totesi, että tarvitaan apuaa kädestäpitäen ja jonkun ohjaten. Kuitenkin se vertaisuki ja yhdessä pohtiminen on mahtavaa:) ja tukee sitä kokonaisuutta nimeltä onnistunut koiran kera eläminen/kouluttaminen.
Netissä kirjoittaessa ja lukiessa vain on yksi ja vaikea kohta - asiat tuntuvat helposti kohteellisilta ja henkilökohtaisilta - vaikka yleensä vain kirjoitus/ajatus on herännyt pohjana idea joka syntyy toisen kirjoituksesta ja yleistäminen on vaikeaa siinä kohtaa.
päxä
päivi ahola
 
Viestit: 49
Liittynyt: 11.06.2005 00:51
Paikkakunta: lappeenranta

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja päivi ahola » 02.02.2009 20:36

omia käsityksiä:
johtajuus - on ehkä parempi puhua koiran käsittelijän mustavalkoisuudesta ja sitä kautta koiran oppimisesta eli koiralle asiat ovat tai eivät ole -> ja sitä kautta koittaa ymmärtää kuinka toimia.

Painiminen koiran kanssa: eli poskista kiinnipitäminen ja puhuttelu / selätys / pakottaminen alistumiseen - > noista ei mikään tuota loppupeleissä koska ne eivät ole mustavalkoisia koiralle - se ei voi ymmärtää mitä niillä tarkoitetaan ja ne ovat usein jos koiran käsittelijä päätyy siihen että rangaistusta halutaan käyttää aivan liian pitkäkestoisia, aihe on jo painunut koiralta unholaan. Ihmiselle näitä kohdistamalla saattaa muodostua koiran toiminnan muuntumisesta käsitys että koira "antoi periksi ja ihmisestä tuli johtaja"mutta oppimisen(koiran mahdollisuus tarjota oikeaa toimintoa) jäätyä tapahtumatta koira todennäköisesti vahvistuu vain siinä mistä yritimme päästä eroon.

Mitä kautta koiran käyttäytymistä voidaan korjata -> oppimisen. Koiran; siis meidän ihmisten mielestä; koiran hyvä ja huono käyttäytyminen on aina opittua (tietysti pohjautuu osin lajin mukanaan tuomaan käyttäytymiseen) eli se kyseinen toiminta/ käytös on tuottanut koiralle jotakin mitä se tavoittelee - joko negatiivista kautta tai positiivista kautta - kuitenkin niin että koira pääsee jostain olotilasta parempaan.. eli käytös on vahvistunut ja opittu.

Kaverin pureminen sohvalla/ hihnan repiminen/ räkyttäen ohjaajan komentaminen / treenissä vinkuminen - kaikki ne ovat koiran tarjoamia toimintoja (hyvin pieniä ja huomaamattomia aluksi) mutta sitten me jollain omalla toiminnallamme vahvistamme niitä ja koira oppii niin tehden pääsemään päämääräänsä. Ohjaaja havahtuu vasta siinä vaiheessa kun toiminto alkaa oikeasti vaikeuttaa omaa/tai ympäristön toimintaatähän. Tähän soppaan liitettäessä ohjaajan ei mustavalkoista komentamista/painimista/estämistä koira tulee epävarmaksi ja lisää voimaa tuossa käytöksessään ja usein onnistuu näin tuottamaan itselleen tavoittelemiaan asioita ja kierre on valmis. (epävarmuus ja kuormittuminen ilmenee leukojen napsutuksena; rauhattomuutena; läähätyksenä; pälyilynä ; surkeana olemuksena; agressiolla ohjaajaa tai ympäristöä kohtaan etc.

Korjaus on ehkä helpompi tehdä niin että opettaa tuohon tilanteeseen jonkun muun toiminnon minkä avulla koira pääsee ohjaajan tarjoamaan koiran haluamaan vahvisteeseen ja näin koira sitten toimii meidän mielestämme ei häiriköiden - menee vaikkapa olohuoneen vihreälle matolle makaamaan kun haluaa silityksiä.. ja sitten se saa niitä siellä:) - mutta sen jälkeen ihminen "hallitsee" tuota häiriköintiä.
Positiivinen vahvistaminen opettaessa toimii mutta tietyissä propleemissa vahinkojen välttämiseksi joskus tarvitaan sitten jotain muuta jotta alusta selvitään.
Sisätiloissa koiralla voidaan käyttää tietyissä tilanteissa pitkää liinaa esimerkiksi jolloinka asiallisesti ja tylpästi sekä huomiota herättämättä; että painimista rakentamatta voidaan tylpästi kertoa; että noin ei ja tarvittaessa sen jälkeen vahvistaa jokin haluttu toiminto..

Koiran hallinta joka on sitä että kun sanotaan ei se on ei tai se että se ei tee asioita sisätiloissa kun ohjaaja on paikalla on vain opeteltava. Se ei ole helppoa, vaikka jokainen joka on jollekin kertonut ongelmistaan kohtaa vähättelijöitä jotka ihmettelevät että onpa kun ei omaa koiraa saa tuossa kohtaa toimimaan.. mutta kaikki on opeteltava ja hallinta hankittava kouluttaen ja oppimisen kautta koiralle ja jos joutuu käyttämään oikoteitä onneen ne on oltava sellaisia että ne eivät provosoi koiraa käymään kehenkään/ mihinkään käsiksi, nopea tylppä ohimenevä huomautus ja siirrytään vahvistamaan jotakin haluttua toimintoa.
päxä
ps. silloin kun ei ole aikaa syventyä asiaan (on vieraita tai ollaan kylässä) niin on hyvä että koiralla on oma häkki tai jokin paikka mihin se laitetaan jotta se opi lisää väärää käyttäytymistä... koira oppii koko ajan niin hyvässä kuin pahassa.

Taas mie innostuin näitä ajatuksiani suoltamaan.... sorryä taas vaan mutta rohkeasti ongelmistaan osa kertoo ja jos tuossa on jotain mikä herättää hyödyllisiä ajatuksia tai ainakin ajatuksia että no way niin sekin on hyvä:)
päxä
päivi ahola
 
Viestit: 49
Liittynyt: 11.06.2005 00:51
Paikkakunta: lappeenranta

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 02.02.2009 20:45

Kiitos päxä. Näin mä arvelinkin että samoilla linjoilla ollaan. Kirjoitat lähes 100% kuin mun näppikseltä :-D Paljon paremmin vain kuin mitä minä saan ulos :-D
Siks mä ehkä en jaksa niin vuolaasti alkaa enää täällä netissä Peppistä kertomaan koska mä en enää jaksa näitä vääntämisiä näistä eri teorioiden hyvyyksistä. Mä en tajua teoriatasolla mistään mitään, mä tarviin ne neuvot konkreettisesti, just nappiinsa meidän tilanteisiin. Niin blondimaista kuin se onkin. Ja vääntämiseksi ja kinaamiseksi tämäkin triidi jo näyttää menneen. Eikä siksi tuen antamiseksi niinkuin kaunis ajatus oli. No okei, en mä tarkota että kiitellä ja myönnellä pitäs aina vaan. Ei se sitäkään ole. Äh, olenkohan mä pahalla päällä :lol: Mä poistun takavasemmalle nyt ainakin etsimään yhtä hukkaamaani asiakirjaa.
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Kannustus- ja vinkkiketju käytösongelmien kanssa painiville

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 02.02.2009 20:47

Koska päxä tulee käymään Turussa?? :D
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Seuraava

Paluu Luonneaiheet



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä

cron