Luonnevikaiset Colliet?

Luonne- ja käyttäytymiskeskustelua, myös luonnetestaamiseen liittyvät aiheet.

Valvojat: Mia Möller, Kirsi Leppälammi

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 28.03.2011 12:32

OT: Cesarin kirjoihin/tv-sarjaan suhtaudun itse kyllä suurella varauksella. On siinä toki aika haastavia ongelmia ja ongelmatilanne on perheessä jatkunut pitkään ja pahentunut pahentumistaan, mutta siitä huolimatta en hyväksy kaikkia Cesarin käyttämiä tapoja. Ne hihnasta nyppimiset (lievä ilmaisu) on jotain järkyttävää katseltavaa, samoin en pidä siitä jalan käytöstä jolla "hipaistaan" koiran kylkeä takakautta. Kuulemani mukaan ohjelmaa on retusoitu Suomen oloihin ja poistettu sähköpanta yms osuudet joskin olen kyllä ainakin kertaalleen nähnyt miten sakemannia opetettiin sähköpannalla sietämään kissaa. Olen ihan taatusti kukkahattutäti, mutta nuo ylittävät kirkkaasti mun rajan, oli koiratapaus millainen tahansa. Olen myös usein ollut hyvin erimieltä siitä Cesarin kanssa milloin tv:n koira on oikeasti rauhallinen ja rentoutunut.

Cesarilla on paljon hyvää(asenne siitä miten tilanteeseen mennään positiivisella energialla eikä miettien mitkä kaikki asiat menevät pieleen), mutta erottaako tavallinen kotikoiranomistaja/uuden pennun omistaja katsoessaan sitä tv:stä että mitä käytöstä siitä ohjelmasta voi imuroida omaan käyttöön?

Itse katson mieluummin Viktoria Stilhamin koiraohjelmaa, jää paljon kivampi fiilis ohjelman jälkeen. Mutta jep, mä olenkin kukkahattutäti.
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Anni Saarela » 29.03.2011 00:56

Itse pidänkin enemmän Cesarin kirjoista, niistä ideologian ymmärtää paremmin ja sen jälkeen katsoo ohjelmiakin vähän eri silmällä. Täytyy ymmärtää että mies on aikoinaan tullut Yhdysvaltoihin ihan erilaisesta kulttuurista eikä itse ehkä sen takia omaa kukkahattuasennetta. Toisaalta se auttaa myös näkemään, mistä länsimaiden koiraongelmat juontaa juurensa, kun katsoo tilannetta ulkopuolisena. Itse olen katsonut kaikki alkupään jaksot sensuroimattomina ja ainoat kerrat kun ns. arveluttavia koulutusvälineitä on niissä käytetty on ollut silloin kun omistajilla itsellään on sellaiset ollut käytössä, ei Cesarin aloitteesta. Mutta uudemmissa jaksoissahan niitä ei käytetä ollenkaan.

Koiran koskettamisessa tai hihnasta nyppäämisessä ei mielestäni ole mitään pahaa kunhan se tehdään koiraa vahingoittamatta ja oikeanlaisella rauhallisella otteella. Ymmärrän kyllä että joku joka ei ole täysin perehtynyt asiaan ja katsoo ohjelmaa voi ymmärtää ne väärin.

Suosittelen tutustumaan Cesarin kirjoihin, ne antavat paljon enemmän kuin ohjelman katsominen. Niin ja eihän kaikki jaksoissa nähdyt tapaukset ole olleet haastavia, kyllä niissä on ollut paljon helppojakin tapauksia joiden korjaustoimenpiteet ei sitten ole olleet niin dramaattisia.
HK1 BH Linnanneidon Jet Settery "Hessu" synt. 11.6.2007
HK2 BH Nuuskakairan Pirtti-Hirmu "Piina" synt. 2.5.2010
Nuuskakairan Pappa Betalar "Pontus" synt. 19.8.2014

http://piinattua.blogspot.com/
Avatar
Anni Saarela
 
Viestit: 247
Liittynyt: 09.08.2007 12:53
Paikkakunta: Laihia

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Jannica Joelsson » 29.03.2011 08:42

Anni Vähämäki kirjoitti:Ymmärrän kyllä että joku joka ei ole täysin perehtynyt asiaan ja katsoo ohjelmaa voi ymmärtää ne väärin.


Jos sana "asia" tarkoittaa koirankoulutusta niin tämä meni väärinpäin ;-) He jotka jotain tajuavat tietävät että tämän henkilön menetelmät ovat turhia, ja enemmän vahingoittaa koiran ja omistajan välinen suhde kun vahvistaa. Yhdyn täysin Heidin kirjoitukseen.
"All knowledge, the totality of all questions and all answers is contained in the dog" Franz Kafka
Avatar
Jannica Joelsson
 
Viestit: 531
Liittynyt: 13.05.2005 12:21
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Anni Saarela » 29.03.2011 11:10

Cesarin ohjelmissahan ei nimenomaan ole kyse koirankoulutuksesta vaan siitä kuinka koira luonnostaan seuraa itsevarmaa, rauhallista johtajaa ja kuinka omien henkisten voimavarojen kasvattaminen, syiden ymmärtäminen omaan käytökseensa, pelkojensa kohtaaminen ja ympärillä oleviin asioihin itsevarmasti ja avoimesti suhtautuminen auttaa ihmistä tulemaan tuoksi itsevarmaksi ja rauhalliseksi ihmiseksi.

Victoria Stilwell on myös ok mutta hän on koirankouluttaja ja se jos koiralle esimerkiksi opetetaan johonkin tilanteeseen korvaava toiminto häiritsevän käyttäytymisen tilalle ei toimi niissä tapauksissa, missä syy häiritsevään käytökseen on niin vahva että koiran käytös ei pysyvästi muutu jos ei sitä syytä poisteta.

Erilaiset koiragurut ja heidän menetelmiensä erot on niin kiinnostavia että voisin jutella niistä vaikka kuukauden putkeen ja varmasti kaikilla on jotain hyviä ja jotain huonoja asioita omissa jutuissaan ja niistä sitten kukin kokoaa oman palettinsa niin kun siltä tuntuu ja mikä omalle kohdalle sopii. Tää on nyt kyllä niin pahasti mennyt ot:n puolelle koko ketju..
HK1 BH Linnanneidon Jet Settery "Hessu" synt. 11.6.2007
HK2 BH Nuuskakairan Pirtti-Hirmu "Piina" synt. 2.5.2010
Nuuskakairan Pappa Betalar "Pontus" synt. 19.8.2014

http://piinattua.blogspot.com/
Avatar
Anni Saarela
 
Viestit: 247
Liittynyt: 09.08.2007 12:53
Paikkakunta: Laihia

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Kirsi Leppälammi » 29.03.2011 12:48

Jaksamatta ottaa sen kummemmin kantaa, heitän kysymyksen: Osaatteko kuvitella Millanin tavalla kasvatetun koiran tekevän vietikästä, iloista (esim.) tottisseuraamista? Tai suoritamatta itsenäisesti ja voimakasta ja vauhdikasta agilityrataa?

Weea (2/07, TK2 RTK1 BH Say Wuf Wonder Why)
Hoax (6/10, TK1 BH Say Wuf Hidden Hoax)
LaaLaa (7/14 EE JMVA Merry Moonray's Firefox)
Avatar
Kirsi Leppälammi
 
Viestit: 1127
Liittynyt: 25.04.2005 00:42
Paikkakunta: Uusikaupunki

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 29.03.2011 13:13

Mulla ei varmaan ole eväitä keskustella tästä aiheesta enempää, loppuu tietotaito ja oikeat sanat. Mulla on se Cesarin yksi kirja jonka lukeminen valitettavasti jäi kesken, ihan vaan siitä syystä että lukemisinto yleensäkään lukemiseen loppui taas hetkeksi, tosin kirja ei myöskään ollut mielestäni niin hyvä ja helppolukuinen että olisin sitä jaksanut siitä huolimatta lukea loppuun. Pitääkin kaivaa se taas innon tullessa kirjahyllystä yöpöydälle.
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Laura Katajamäki » 29.03.2011 13:34

Marilta hyvä kirjoitus ja voimia jatkoon :-)

Olen omistanut vaikealuontoisen dalmatialaisen, koira sai elää vanhuuteen asti, silti olen jossitellut mitä kaikkea olisi voinut tehdä toisin... Myös collieissa on olemassa koiria, joiden palikat ei kauniisti sanottuna normaalielämiseen riitä tai ne ovat väärässä järjestyksessä. On myös olemassa koiria, joiden narunpäässä on aivan vääränlainen ihminen. Siksi olisi tärkeää, että omille ajatuksilleen hakee tukea myös muilta tahoilta, eikä suinpäin vain syytä koiraa. Jokainen myös puntaroi itse millaisen koiran kanssa on vielä mielekästä elää.

Ikävä kyllä eräs collie avasi silmäni myös sen suhteen mitä on todellinen alusta-arkuus. Mielikuva kynnyksellä paniikissa inisevästä ja läähättävästä toimintakyvyttömästä nuoresta koirasta saa vieläkin jonkinlaisen inhoreaktion aikaan. Koira ei uskaltanut astua laattalattialle, saatika liikkua siinä. Minulle tuollainen koira on luonnevikainen, itse en sellaisen kanssa pärjäisi.
Laura Katajamäki
 
Viestit: 371
Liittynyt: 05.06.2005 20:09
Paikkakunta: Pori

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Anni Saarela » 29.03.2011 13:51

Kirsi Leppälammi kirjoitti:Jaksamatta ottaa sen kummemmin kantaa, heitän kysymyksen: Osaatteko kuvitella Millanin tavalla kasvatetun koiran tekevän vietikästä, iloista (esim.) tottisseuraamista? Tai suoritamatta itsenäisesti ja voimakasta ja vauhdikasta agilityrataa?


Cesarin ohjeethan on suunnattu pääosin tavallisille koiranomistajille, ei harrastajille. Tuskin harrastuskoirallekkaan on haittaa siitä että suhde ohjaajaan on kunnossa ja sille tarjotaan liikuntaa, sääntöjä ja rajoja sekä hellyyttä oikeassa suhteessa.

Se on totta että vietikästä suoritusta tekevä koira ei ole rauhallisen alistuvassa mielentilassa mutta ainakin mun mielestä treenitilanne on asia erikseen ja arjessa koiralta voi ja pitääkin vaatia erilaista käytöstä.
HK1 BH Linnanneidon Jet Settery "Hessu" synt. 11.6.2007
HK2 BH Nuuskakairan Pirtti-Hirmu "Piina" synt. 2.5.2010
Nuuskakairan Pappa Betalar "Pontus" synt. 19.8.2014

http://piinattua.blogspot.com/
Avatar
Anni Saarela
 
Viestit: 247
Liittynyt: 09.08.2007 12:53
Paikkakunta: Laihia

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Laura Katajamäki » 29.03.2011 14:03

Annin kanssa samaa mieltä. Kirsin molempiin kysymyksiin vastaan siis kyllä.
Laura Katajamäki
 
Viestit: 371
Liittynyt: 05.06.2005 20:09
Paikkakunta: Pori

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Kirsi Leppälammi » 29.03.2011 14:20

Toki rajat ja rakkautta on jokaiselle tärkeä ihmisellekin tärkeä asia. Maailman hyvinvointihan perustuu juuri näille asioille. Lisäksi jokaisen elollisen hyvinvointin lienee kuuluvan lajinmukaisen käytöksen mahdollisuus.

Näin ollen en yhtään kyseenalaista tätä puolta Millanin ajatusmaailmasta. Olen myös muutamissa muissa asioissa samoilla linjoilla hänen kanssaan.

Kuitenkin uskallan väittää, että niin oli kyseessä sitten ihminen tai eläin, niin kovin alistavassa suhteessa kasvaminen ei saa aikaan rohkeutta kokeilla ja oppia ja haastaa. Koulutuskentillä sitten tarvitaan juuri näitä koiran piirteitä. Harrastuskoiran pitää uskaltaa tarvittaessa olla hieman "röyhkeä" ja haastaa tilanteita ja ohjaajaansakin.

Kotikoirillehan Millanin opit ovat suunnattukin. Hänhän itse myöntää heti taitonsa puutteen, jos ongelmat liittyvät nimenomaan harrastuspuoleen.

Kultainen keskitie onkin jälleen paras. Koiran turvallisuutta ja varmuutta lisää oikein suhteutettu määrä rajoja ja rakkautta, mutta täydellinen alistaminen tappaa rohkeutta yrittää ja sen kautta oivaltaa.

Weea (2/07, TK2 RTK1 BH Say Wuf Wonder Why)
Hoax (6/10, TK1 BH Say Wuf Hidden Hoax)
LaaLaa (7/14 EE JMVA Merry Moonray's Firefox)
Avatar
Kirsi Leppälammi
 
Viestit: 1127
Liittynyt: 25.04.2005 00:42
Paikkakunta: Uusikaupunki

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Kirsi Leppälammi » 29.03.2011 14:24

Pyydän anteeksi huonoja lauserakenteita ym. Sen siitä saa kuin tekee samalla toista asiaa, kun kirjoittaa. Pitäisi oppia käyttämään edes tuota esikatselua... :roll:

Weea (2/07, TK2 RTK1 BH Say Wuf Wonder Why)
Hoax (6/10, TK1 BH Say Wuf Hidden Hoax)
LaaLaa (7/14 EE JMVA Merry Moonray's Firefox)
Avatar
Kirsi Leppälammi
 
Viestit: 1127
Liittynyt: 25.04.2005 00:42
Paikkakunta: Uusikaupunki

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 29.03.2011 15:54

Anni Vähämäki kirjoitti:Victoria Stilwell on myös ok mutta hän on koirankouluttaja ja se jos koiralle esimerkiksi opetetaan johonkin tilanteeseen korvaava toiminto häiritsevän käyttäytymisen tilalle ei toimi niissä tapauksissa, missä syy häiritsevään käytökseen on niin vahva että koiran käytös ei pysyvästi muutu jos ei sitä syytä poisteta.


Tässä ketjussa puhutaan monista aika eritason asioista. Minä olen edelleen sitä mieltä, että on asioita, joita ei koiran käytöksestä (tai sen syistä) muuteta, vaikka omistaja tekisi mitä. Hyvä esimerkki on raju ääniarkuus. Joka on nähnyt siitä todella, todella kärsivän koiran, voi miettiä, voisiko omistajan rauhallisempi olemus, itsevarmuus tms. "parantaa" tilanteen. Tuskin. Se on kauhua ja silmitöntä paniikkia, tila, jossa ei kuulla tai edes havainnoida muuta. On vain ääni ja pyrkimys pakoon sitä. Sen sijaan hieman herkän ja ääniä vähän aristelevan koiran oloa koiran luotettavaksi tietämän omistajan tyyneys ja rauhalline esimerkki varmasti auttaa.

Tuo alusta-arkuus on minulle mysteeri. Oma em. nahkani oli myös hyvin alusta-arka, eivätkä vuodet sitä muuksi muuttaneet, vaikka kerrostalossa asuttiin koko ajan (samassa paikassa). Jotenkin se liittyi siihen, miltä alusta näytti - ei siihen, miten liukas alusta oikeasti oli. Kiilto oli paha asia, ja pelon määrä vaihteli päiväkohtaisesti. Jonain päivänä se kulki ihan pokkana, ehkä vähän varmistellen, toisina päivinä se räpiköi avuttomana mahallaan voimatta liikahtaakaan. Ja siis ihan samassa rapussa.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 29.03.2011 18:37

Anni Vähämäki kirjoitti:Cesarin ohjeethan on suunnattu pääosin tavallisille koiranomistajille, ei harrastajille.


Tämähän se minua juuri närästääkin että sellaiset ohjeet jotka minusta ovat hieman turhan rajut kotikoiran omistajalle ovat tuollaiset. Harrastaja pystyy paljon paremmin arvioimaan sitä vastetta jolla koira reagoi mihinkin palautteeseen.
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Anni Saarela » 29.03.2011 19:57

Erittäin vakavia pelkotiloja/fobioita voi ehkä olla vaikea tai mahdoton korjata mutta olisiko niiden synty voitu estää tai korjata ne ennenkö pahenevat liikaa? Nämä on mielenkiintoisia kysymyksiä. Paukkuarkuushan on kaiketi todettu koirilla perinnölliseksi viaksi eli on vähän sama asia kuin mikä tahansa vika tai sairaus.

Alusta-arkoja koiria on Cesarin ohjelmassa muutamia korjattu. Psykologiassahan pelkojen korjaamiseen on kaksi erilaista koulukuntaa, joko pelottavalle asialle totutetaan pikkuhiljaa tai sitten altistetaan henkilö/eläin pelottavalle asialle niin kauan että se lakkaa pelottamasta. Cesar tuntuu suosivan jälkimmäistä, joka kyllä aiheuttaa hetkeksi aikaa isomman stressin koiralle mutta toisaalta asia korjaantuu nopeammin kuin pikkuhiljaa altistettuna. Ihmiseen verrattuna koira toisaalta toipuu fobioista nopeammin koska elää hetkessä eikä muista pelänneensä jotain/osaa etukäteen pelätä tilanteita. Ihminen toisaalta voi ajattelun avulla päättää että haluaa päästä pelosta eroon ja se auttaa terapiassa.

Syyt erilaisiin pelkoihin tai pakkohäiriöihin tuntuu kuitenkin koirilla ja ihmisillä olevan samanlaisia, taustalla on varmasti myös se että ko. yksilöllä on geneettinen taipumus ahdistuneisuuteen mutta Cesarin ohjelmaa ja kirjoja ja toisaalta vastaavia ihmisistä kertovia dokumentteja seuranneena tapauksista löytyy yllättäviä yhtäläisyyksiä. Monesti Koirakuiskaajaa katsoessa koiran ongelmien ydinaiheuttaja selviää omistajien muutamasta ensimmäisestä lauseesta, hyvin usein on koira esimerkiksi hankittu juuri kuolleen koiran tilalle tai se on ollut pentuna sairas yms. Eli koira on saanut osakseen heti alusta asti ylihuolehtivaa ja hermostunutta käsittelyä. Ihan samanlainen kohtalo oli vähän aikaa sitten tulleessa dokumentissa, missä korjattiin ihmisellä esiintyvää outoa ruokafobiaa (ei pystynyt syömään muuta tiettyjä ruoka-aineita). Hänellä oli pienenä vauvana epäilty vakavaa sairautta, joka oli tietenkin syvästi järkyttänyt perheen elämää ja tämä tuli sitten ilmi kun ko. henkilö selvitti fobiansa taustoja psykologin kanssa.

Joillakin yksilöillä ehkä geneettiset taipumukset voivat laukaista pelkoja vaikka ympäristössä olisi kaikki hyvin, en tiedä. Väittäisin kyllä myös että se, kuinka ympärillä olevat ihmiset pelkoon suhtautuvat kun se ensimmäisen kerran ilmenee lievänä vaikuttaa siihen, miten pelko kehittyy tulevaisuudessa. Se, miksi tietty yksilö kehittää pelon juuri jotain tiettyä asiaa kohtaan saattaa olla täysin yndentekevää ja sattumanvaraista ja yleisahdistunut yksilö saattaa pelätä monia eri asioita.

Nämä on vaikeita ja mielenkiintoisa asioita. Itselläkin aina jos oma koira säikähtää tai välttelee jotain asiaa tulee ensimmäisenä mieleen että onko sille tapahtunut jotain ikävää ja alkaa hirveä ahdistunut analysointi vaikka reaktio pitäisi pelon lisääntymisen välttämiseksi olla ihan erilainen..
HK1 BH Linnanneidon Jet Settery "Hessu" synt. 11.6.2007
HK2 BH Nuuskakairan Pirtti-Hirmu "Piina" synt. 2.5.2010
Nuuskakairan Pappa Betalar "Pontus" synt. 19.8.2014

http://piinattua.blogspot.com/
Avatar
Anni Saarela
 
Viestit: 247
Liittynyt: 09.08.2007 12:53
Paikkakunta: Laihia

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 29.03.2011 21:28

Cesarin ohjelma on oma juttunsa, todella iso bisnes ja tv-viihdettä. Toki siitäkin voidaan keskustella. Minua itseäni kiinnostavat enemmän eläinten käyttäytymistieteilijöiden tutkimukset aihepiiristä. Jos psykologiasta puhutaan, niin Millan edustaa minulle ns. kyökkipsykaosastoa.

Jos minä tekisin omasta työstäni tv-ohjelman, korostaisin varmaankin onnistumisiani, inhimillistä se on. Tapauksista ei käsittääkseni juuri kerrota seurantaa esim. vuoden, kahden jälkeen. Emme myöskään tiedä, miten pihalla ko. koirien omistajat ovat olleet, voi todella olla, ettei heidän eläimiään ole peruskoulutettu mitenkään, että niitä ei juurikaan ulkoiluteta tai niitä on pahoinpidelty, sosiaalistamisesta ei ehkä ole kuultukaan - mitä hyvänsä. Näyttävää tv-viihdettä saadaan mutkia oikomalla ja matskua leikkaamalla.

Ja totta kai kouluttajat ylipäänsä keskittyvät omistajiin ja heidän toimintaansa, koska koiraa ei voi muuttaa - sillä on tasan ne eväät, jotka sillä on. Koiraan voidaan vaikuttaa vain omistajan kautta. Tätä asiaa ei pidä silti sekoittaa siihen, että omistajat automaattisesti olisivat koiran ongelmien taustalla, niiden syy ja aiheuttaja. Ei se niin yksinkertaista ole, valitettavasti.

Kuten aiemmin kirjoitin, toisille niitä ongelmia vaan tulee, toisille ei. Varmasti enemmän, jos ei sosiaalisteta, peruskouluteta jne. Mutta minä puhun nyt niistä tapauksista, joissa nämä perusasiat ovat kunnossa. Väitän, etten yrittämälläkään saisi toisesta koirastani arkaa rähjääjää. Ei siitä sellaista tullut, vaikka se myös tuollaisista murheista kärsivän koiran kaverina eli kaksi ekaa vuottaan (tultuaan muuten itse minulle kodinvaihtajana, varsinainen ongelmapentu, heh).

Oman käsitykseni mukaan keskiverrolla suomalaisella koiranhankkijalla on perusasioista käsitys: sosiaalistaminen on itsestänselvyys ja esim. liikunnasta ja käytöskoulutuksesta huolehditaan. Mihin sen pitäisi koiran kanssa riittää?

Minun pointtini on vahvasti eläinsuojelullinen. Valtaosa koirista päätyy perhekoiriksi, lemmikeiksi ja harrastuskavereiksi ihan tavallisille ihmisille. Kyllä koiran, jolla on kutakuinkin palikat kohdallaan, siis ihan perussessen, pitäisi kohtuullisin omistajan panostuksin ja ponnistuksin selvitä arjesta. Siis esimerkiksi pystyä kulkemaan tuolla ulkona, uskaltaa ovesta pihalle ja sopeutua ympäristöönsä ja muihin liikkujiin - ja tämä siis vaikka omistaja ei olisi mikään koirakuiskaaja. (Enkä nyt kuvaile omaa edesmennyttä koiraani, se tuli minun kanssani mihin vaan, kätki arkuutensa, se on toinen tarina.)

Tuollaisia edellä kuvaamiani koiria olen kuulla olevan murheellisen paljon. Osa omistajista on ihan uupuneita, elämä koiran kanssa voi olla yllättävän rankkaa, kun perusarki ei suju. Harrastushaaveet saa tietysti heittää, jos koira paineistuu jo rappuun menosta, mutta monelle omistajalle riittäisi lopulta jo se, että tavallinen elämä sujuisi. Minä en todella usko, että noin perustavanlaatuiset ongelmat kertoisivat vain - tai edes etupäässä - omistajan koiraan kohdistamista käsittelyvirheistä.

Mikä tärkeintä, jokainen voi miettiä, millaista on KOIRAN elämä, jos perustana on pelko ja se on jatkuvassa konfliktissa ympäristönsä kanssa.
Nekin, jotka haluavat nähdä ongelmien syyn omistajissa, voisivat olla realisteja sen suhteen, mitä keskiverto-omistajilta voi odottaa. Iso osa hakee ihan kaveria, ei elämän taisteluksi muuttavaa projektia, koiran hankkiessaan. Pointtini: etenkin erilaisiin arkuuksiin ja aggressioihin tulisi minusta jalostusvalintoja tehtäessä suhtautua erittäin kriittisesti. Tai sitten vaan etsiä ne täydelliset kodit, joissa muuttuu vesikin viiniksi.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 29.03.2011 21:34

Huh miten upeasti Mari kirjoitat, ajattelen juuri samoin, en vaan edes kyennyt niitä ajattelemaan noin fiksusti, saati kirjoittamaan ylös!
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Anni Saarela » 29.03.2011 22:46

Ikävää, että olette sitä mieltä että löytyy koiria, joiden käytösongelmia ei voi parantaa ja etenkin että niitä on "murheellisen paljon". Jos vallalla oleva mielipide on tämä niin ei ihme jos moni omistaja leimaa koiransa liiankin helposti vialliseksi ennenkö lähtee edes yrittämään korjata ongelmia ja siinä se syy ehkä onkin että käytösongelmaisia koiria niin paljon löytyy..

En väitä, etteikö sellaisia koiria oikeasti löydy mutta suurin osa on kuitenkin niitä, joille oikeasti olisi jotain tehtävissä.
HK1 BH Linnanneidon Jet Settery "Hessu" synt. 11.6.2007
HK2 BH Nuuskakairan Pirtti-Hirmu "Piina" synt. 2.5.2010
Nuuskakairan Pappa Betalar "Pontus" synt. 19.8.2014

http://piinattua.blogspot.com/
Avatar
Anni Saarela
 
Viestit: 247
Liittynyt: 09.08.2007 12:53
Paikkakunta: Laihia

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 29.03.2011 23:22

Anni Vähämäki kirjoitti:Ikävää, että olette sitä mieltä että löytyy koiria, joiden käytösongelmia ei voi parantaa ja etenkin että niitä on "murheellisen paljon".


Ei, vaan ikävää on se, että tällaisia koiria on. Itse tiedän nahkoissa kymmenisen tapausta, jotka sopivat aiempiin kuvauksiini. Minusta se on murheellisen paljon, ja minähän en toki tiedä kuin rajallisen määrän koiria.

Minusta omistajat pikemminkin taistelevat tiukasti koiransa leimaamista vastaan. Itsekin kuulun heihin.
Sanoisin, että omistajat ennemmin sen leiman saavat, jos koiralla on ongelmia.

Se, että vakavia luonneongelmia pistetään sen paremmin pohtimatta suoraan omistajan piikkiin voi johtaa siihen, että jalostuksessa näitä asioita ei oteta huomioon. Tämä on tärkeätä, tämä on minusta eläinsuojelukysymys! Tämän takia tätä kirjoitan, en ollakseni "oikeassa", vaan siksi, että näistä ei vaiettaisi.

On todella ikävää, murheellista ja voin kertoa, sydäntä särkevää, että kaikkia koiria ei voida auttaa. Usko minua, minä tiedän.

Ja miksi näistä ei puhuta? Juuri esim. siksi, että omistaja voi pelätä leimautuvansa.

Totesin monien käytösongelmien johtuvan muista syistä kuin omistajan tekemistä virheistä.
Koirilla voi olla ominaisuuksia, jotka altistavat ne käytöshäiriöille, vaikka omistaja tekisi parhaansa.

Kuten kirjoitin aiemmin, tästä huolimatta ratkaisun avaimet ovat omistajalla. Osaa koirista voidaan auttaa, osaa ei.
Resurssit vaihtelevat niin koirilla kuin omistajilla. Kyse on myös siitä, miten kohtuullista elämä esimerkiksi jatkuvassa pelossa on koiran kannalta.

Sen toteaminen, että kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua, ja että se ei aina kerro omistajan kokemattomuudesta/laiskuudesta/osaamattomuudesta tms. "huonoudesta", on minusta realismia. Moni tekee vuosia töitä käytösongelmia ratkaistakseen, ja onneksi monissa tapauksissa koiran pärjäämistä voidaan auttaa.

Minä olen viesteissäni kuvannut sellaisia ääritapauksia, joille jo peruselämä tuottaa huomattavia vaikeuksia. Eikö se ole käynyt ilmi?
Ketjun aiheena olivat "luonnevikaiset" colliet.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Anni Saarela » 29.03.2011 23:41

Mun kirjoitukset on jo ainakin kauan olleet täysin ot:tä.. Olen täysin samaa mieltä siitä, että tälläiset asiat tulee ottaa jalostuksessa huomioon! Ilmeisesti olen sitten onnekas? kun omaan tietooni ei ole sellaisia colleita tullut, joille normaali elämä tuottaisi niin suuria vaikeuksia että voitaisiin jo puhua siitä että koira kärsii.
HK1 BH Linnanneidon Jet Settery "Hessu" synt. 11.6.2007
HK2 BH Nuuskakairan Pirtti-Hirmu "Piina" synt. 2.5.2010
Nuuskakairan Pappa Betalar "Pontus" synt. 19.8.2014

http://piinattua.blogspot.com/
Avatar
Anni Saarela
 
Viestit: 247
Liittynyt: 09.08.2007 12:53
Paikkakunta: Laihia

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 30.03.2011 07:37

Koiran ympäristö, siis ihmiset siinä ympärillä, mukautuvat yllättävän helposti ja huomaamatta myös koiran olemiseen. Ei ole aina kyse myöskään siitä että koira suoranaisesti kärsisi vaan myös ympäristö voi kärsiä koirasta että sen kanssa pitää elää niin ja näin jotta se ei esim ahdistu liikaa. Mietitään jo etukäteen mitä tehdään jos tiedetään että tulee vieraita kotiin, ohjeistetaan vieraita toimimaan niin ettei koira saa paniikkia, ohjeistetaan muita koiraihmisiä olemaan kiihdyttämättä koiraa koska sillä kontrolli ei pelaa ihan niinkuin pitäisi. Ja niin edelleen.. Onko sekin omistajan vika jos koira kiihtyy agilityssa niin että on valmis puremaan sekä muita radalla tai lähistöllä olevia koiria sekä tilaisuuden tullen myös ihmisiä jos eteen sattuvat? Laji meni vaihtoon...

Jokusen sellaisen collien varmasti olen nähnyt, mutta omalta osaltani kirjoitin ot:nä Millanista ja yleensä koirista ja niiden omistajista, en collieista.

Vaikka mulla on oman koirani kanssa hankaluuksia, en sitä suin surminkaan kutsuisi puhtaasti luonnevikaiseksi koska tiedän ettei se yksin ole käyttäytymiseensä syypää. Ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun kertoessani dominanssista tarkoitukseni oli heittää vain ajatus siitä että dominanssiakin koirista löytyy, ei niinkään arvostella omaa koiraani. Lähinnä todeta asioiden laita. Silloin kun pyrin tekemään kunnon luonneanalyysiä, ehdottomasti pyrin kirjoittamaan (eikä ole edes vaikeaa) positiiviset asiat myös, jotta ihmisille ei jäisi mieleen vain se dominoivuus ja pelkotilat joita koirallani on. Toisinsanoen pyrin kyllä välttämään sitä leimaamista ja leimautumista.
Kirjoittaessani koirani dominoivuudesta ei tule esille ne kaikki muut piirteet joita koirassa on, tällöin on mahdotonta päätellä ulkopuolisten millaisia ongelmia meillä kaikenkaikkiaan on. Dominoivuus=johtajuusongelma, on se varmaan sitäkin, en yhtään kiellä sitä myöskään meidän osalta, mutta jos koiralla on myös muuta ongelmaa, homma meneekin siinä vaiheessa hauskaksi.. Pitää nähdä koko kokonaisuus ennen kuin voi tehdä päätelmiä. Tämän enempää en nyt aio täällä puida ongelmiani sen koiran kanssa, aikanani olen sen jo tänne kirjoittanut. Ei siinä sen kummempia, en vain jaksa puida tätä taas.
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Mari Niemi » 30.03.2011 08:03

Olen puhunut avoimesti oman edesmenneen koirani ongelmista juuri siksi, että jos näistä ei puhuta, ei näistä ongelmia "ole".
Se, että olen näistä asioista kirjoittanut ja kertonut, on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen, että itsekin olen näistä saanut kuulla. Kun se kynnys avautua näistä noin yleensä on aika korkea. Mielummin ihmiset kertovat onnistumisistaan, niin minäkin. Kaikin puolin terveen koiran omistaminen todella on onni.

Samaa mieltä Heidin kanssa, noiden nimilappujen laittaminen ominaisuuksien päälle, että onko "luonnevikainen" tms. on pulmallista.
"Magda" TK1 Lifedream Refuse to Dance
Muistoissa koiraenkelit "Dave" Lifedream Doing Alright ja airis "Irma" Big Lady's Molly Malone
Avatar
Mari Niemi
 
Viestit: 1077
Liittynyt: 15.12.2007 16:03
Paikkakunta: Turku

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Anni Saarela » 30.03.2011 12:38

Samoilla linjoilla parin edellisen viestin kanssa. Pakko vielä kommentoida tuota että onko omistajan vika jos koira kiihtyy agilityssä niin paljon että on valmis puremaan ympärillä olevia ihmisiä ja koiria. Tämä ymmärtääkseni on lievänä ja varsinkin pienikokoisemmilla koirilla varsin yleistäkin? Taipumus ko. käytökseen löytyy tietysti koirasta itsestään mutta kyllä koiran ja nimenomaan sille yksilölle ja sen ominaisuuksille sopivan viretilan säätely ja niiden rajojen asettaminen, mikä koiralta kiihtyneessä tilassa on sallittua ja mikä ei on omistajan vastuulla. Näin minä asian näkisin. Mikäli taipumus tuollaiseen käytökseen on hyvin vahva niin lajin vaihto ei varmastikkaan ole huono vaihtoehto. Mutta jos ajattelee esim. villikoiralaumaa metsästystilanteessa niin jos sielä joku alkaa toisten kimppuun käydä niin siitä seuraa varmasti välitön palaute muulta laumalta..
HK1 BH Linnanneidon Jet Settery "Hessu" synt. 11.6.2007
HK2 BH Nuuskakairan Pirtti-Hirmu "Piina" synt. 2.5.2010
Nuuskakairan Pappa Betalar "Pontus" synt. 19.8.2014

http://piinattua.blogspot.com/
Avatar
Anni Saarela
 
Viestit: 247
Liittynyt: 09.08.2007 12:53
Paikkakunta: Laihia

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Sari Ulvinen » 31.03.2011 10:41

Meillä Nemolla oli juuri tuota liikaa kuumumista agilitykentällä, radan päätteeksi se mielellään kävi minkä tahansa koiran kimppuun, kerran jopa ihan tutun narttukoiran (ja Nemo pääsi taas puheenaiheeksi... :roll: ). ihmisten kimppuun ei koskaan käynyt, mutta huomasin kyllä, että kouluttajakin kyllä aina siirtyi hyvissä ajoin pois raivona etenevän mustanlassien tieltä :-D . Minun tehtäväni treeneissä oli seistä viimeisen esteen ja takana olevan koiran välissä, myöhemmin riitti kyllä pelkkä karjaisu kauempaakin ja Nemo palasi maanpinnalle. Alkeiskurssilla Nemo herätti paheksumista sinkoutumalla kesken radan tappelemaan jonkun toisen uroksen kanssa, mutta koulutuksen edetessä alkoi pysyä radalla. Nemohan on muissakin asioissa sellainen kuumakalle, joten kyllä se vaan sen luonteessa on, mutta toisaalta sen temperamenttia on kehuttukin. kuulemma harvemmin näkee collieita, joissa on särmää. ja onhan Nemo hauska persoona tuollaisena äkäpussina :D
koiraenkeli pkcu Maple Yard Ancora 'Nemo' 26.12.2005 - 20.1.2012
pkcu Mopberweiler Peter 'Niki' s. 03.02.2008
Sari Ulvinen
 
Viestit: 153
Liittynyt: 21.05.2008 13:25

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 31.03.2011 12:01

Kuumakallehan tuo munkin on ja syttyy taisteluun nanosekunnissa. En koe kuitenkaan mielekkääksi treenata sellaista koiraa että mun pitää koko ajan pelätä milloin se sinkaisee seuraavaksi jonkun päälle tai että joudun sitä koko ajan rauhoittelemaan. Kyseinen koira ei kestä edes mun juoksemista radalla. Pitää edetä kuin hidastetussa filmissä. Sen kerran kun häslään lyhyesti jotakin radalla esim putkeen ohjauksessa niin koira kuumuu niin hel---isti että oksat pois. Sen jälkeen koiran kuosiin saaminen on hitonmoinen homma. tosin se johtajuusongelma meillä tuleekin tässä esiin myös.
Varmasti kyse on koiran ruotuunkin laittamisesta, se sikailee tasan just siks kun se saa sikailla. Ehkä agility oli nyt tässä huono esimerkki.
Mutta lähtökohdat munkaan kahdella koiralla ei ole samat (riippumatta siitä kuinka paljon niillä on mitäkin hyviä ja huonoja ominaisuuksia ja kuinka hitosti niitä rakastan). Miksi toinen koira ei ole koskaan ikinä kuunaan minua kyseenalaistanut ja toinen tekee sen tasan joka päivä. Miksi toinen pysyy kuosissa agilityssa ja rakastaa itse hyppäämistä ja suorittamista ja toinen keskittyy saalistamaan(?) kaikkea liikkuvaa. Kumpikaan ei ole mielestäni sen huonompi, lajivalinnalla asia ratkaistiin tässä tapauksessa, mielekästä tekemistä molemmille. Miksi toinen ahdistuu ovesta sisään tulevista vieraista ja toisen mielestä kaikki vieraani ovat vain hänen leikkikavereitaan. Nämä ovat retorisia kysymyksiä, esimerkkejä koirien erilaisuudesta, erilaisista ominaisuuksista.
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Luonnevikaiset Colliet?

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 31.03.2011 12:05

Onhan se toki niinkin että energisempää koiraa on helpompi rajoittaa ja saada se kuosiin (joillekin, ei ehkä mulle) ja taas lapasta on vähän vaikea saada vauhtiin.
Joku toinen voisi olla ihastuksissaan tuollaisesta hirmusta radalla ja saada sen kuosiin ja hyppäämään kivasti, mutta mulle henkilökohtaisesti se ei ole ihanne.
Olen aina pitänyt siitä, että molemmat koirat ovat aktiivisia ja partiolaisen tavoin aina valmiita, ikinä ei ole juuri tarvinnut innostaa eikä hyppiä haaraperusta että koira innostuisi. Kuitenkin pidän myös siitä että koiralla on luontainen jarru, kyky erottaa ja arvioida tilanteita. Ei kaikkia vastaantulevia miehiäkään tarvitse purra, vain niitä jotka hyökkivät omistajan päälle(meillä ei siis ole tätä ongelmaa mutta kunhan heitin esimerkin jälleen).
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

EdellinenSeuraava

Paluu Luonneaiheet



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä