Mörköikääkö?

Luonne- ja käyttäytymiskeskustelua, myös luonnetestaamiseen liittyvät aiheet.

Valvojat: Mia Möller, Kirsi Leppälammi

Pelkovaihe.

ViestiKirjoittaja Milla Hokkanen » 04.05.2008 18:25

Yritin etsiä josko aiheesta olisi jo keskustelu, mutta ei osunut silmään. Elikkä kysyisin teiltä, joilla on jo vanhempia koiria, että kuinka olette suhtautuneet koiran "pelkovaiheeseen" jos sellainen on tullut? Meillä on nyt 8 kuukauden ikäinen collienarttu, joka on päättänyt alkaa säikkyä outoja asioita. Ensin se aloitti rappukäytävän pelkäämisellä, vaikkei siellä mitään ollut tapahtunut. Sitkeän harjoittelun ja kannustuksen jälkeen neiti kuitenkin tulee jo suht. nätisti rapussa. Mutta sitten nyt, (koiralla on ollut hiljattain ekat juoksut ja siksi hyvin hyvin hankalaa tottelemisen suhteen muutenkin) pari päivää Misty on käyttäytynyt todella oudosti, ja saattaa saada yhtäkkiä päähänsä pelätä jotain vanhaa huonekalua tms. Eilen se pelkäsi pahvilaatikkoa niin, ettei uskaltanut tulla eteiseen, ja nyt se kyhnöttää olkkarin nurkassa koska ei uskalla ohittaa lattialla olevaa kajaria.. Ollaan siis mietitty, että miten tuommoiseen pitäisi suhtautua, ja kuinka tuota koiraa pitäisi rohkaista? Säälipisteitä meillä ei jaella, sen verran tiedetään, mutta miten sitten? Ollaan yritetty jättää huomiottakin, mutta kun ei koira suostu tulemaan luoksekaan jos pelottava huonekalu on lähettyvillä, ja luikkii matalana jos uskaltautuu liikkumaan. Ajattelin siis kysäistä, olisko täällä kenelläkään kokemusta vastaavasta, ja mitä vinkkejä antaisitte.
Milla Hokkanen
 
Viestit: 35
Liittynyt: 18.02.2008 13:04

Re: Pelkovaihe.

ViestiKirjoittaja Anna Sinerheimo » 05.05.2008 09:49

Kokonaisvaltaisia ohjeita on mahdoton antaa näkemättä koiraa ja tilannetta. Mutta nyrkkisääntönä hyvä lienee se, että koiran(pennun) ei pidä antaa pelätä. Pelko ruokkii epävarmuutta ja syö pohjaa koiran ja omistajan väliseltä suhteelta. Ohjaajan ei pidä mennä mukaan koiran pelkoihin, mutta hänen tulee rauhallisesti ja neutraalisti tukea koiraansa, toimia luotettvan laumanjohtajan tavoin.

Jos koira "työstää" asiaa eli tuijottaa, ehkä murisee ja/tai menee matalana eteenpäin, antaisin sen olla ja rauhassa tutkia. Tässä vaiheessa on oltava ehdottoman varma että mikään ei tule säikäyttämään koiraa enempää. Kun koira menee esim. nuuhkaisemaan pelon kohdetta, ohjaaja menee sen viereen ja iloisesti yhdessä tutkitaan pelottavaa asiaa.

Mutta JOS koiran pelko ylittää sen toimintakyvyn, ja pelotteesta muodostuu ylivoimainen este, ei koiraa pidä pakottaa, vaan ohjaajan tehtävä on kertoa koiralle että suojelee koiraa pahalta, ja ohjaajaan tukeutumalla pelosta pääsee eroon. Jos siis vaikkapa kaupungilla kävellessä koira ei kykene tulemaan esim. katuharjauslaitteen ohi, koira vaan syliin ja rauhallisesti silittelemällä kävellään pelon kohteen ohi siihen enempää huomiota kiinnittämättä. Toki 8kk vanhan kantaminen alkaa olla jo hankalaa.

Ohjaajan pitää sitten myös tuntea koiransa, joskus pelko ei ole niin voimakas ja vaikka koira pysähtyy, pienellä kehotteella se sitten kuitenkin tulee mukana. Tällöin kehuminen riittää palkaksi, eikä asiasta tehdä taaskaan mitään numeroa.

Tuo kotona jo ennestään olleen huonekalun yhtäkkinen pelkääminen kyllä kuulostaa oudolta. Olisiko niin että koira on säikähtänyt tuossa kohden jotain muuta (kovaa ääntä, toista koiraa, ihmisten riitelyä tms.), tai liukastunut ja satuttanut itsensä ohi kulkiessaan? Pissannut pentuna lattialle tuossa kohden ja sitä moitittu siitä? Että pelko johtuukin jostain muusta, mutta koira pienessä mielessään yhdistää sen tuohon huonekaluun. Itse varmaan tekisin niin että purkaisin "fyysisen" tilanteen elikkäs laittaisin huonekalun viereen vaikka maton ja päälle peitteen, ja sitä kautta lähtisin siedättämään koiraa. Se voisi sitten vaikka ruokailla päivä päivältä lähempänä tuota huonekalua.

Jos pelko on alkanut ihan dramaattisesti lisääntyä yhtä äkkiä, ei se ole normaalia vaikka koiralla olisikin mörköikä. Kannattaa puhua eläinlääkärinkin kanssa, tutkia korvat ja hampaat, silmät ja niska, selkä.
Avatar
Anna Sinerheimo
 
Viestit: 1420
Liittynyt: 22.04.2005 21:20
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Pelkovaihe.

ViestiKirjoittaja Kristi Toomistu » 05.05.2008 11:15

Pelko on uskon puutetta.
"Taistelussa voi voittaa tuhat kertaa tuhat miestä; silti voittajista paras on se, joka voittaa itsensä."
Buddha
Avatar
Kristi Toomistu
 
Viestit: 42
Liittynyt: 25.04.2005 16:42

Re: Pelkovaihe.

ViestiKirjoittaja Heidi Malmivaara » 05.05.2008 12:56

Meillä nyttemmin jo steriloitu koira sai merkillisiä pelkokohtauksia ennen juoksuja. Viikkoa ennen juoksujen alkamista alkoi yhtäkkiä pelätä sohvapöytää. Niin kovin että yritti vessan lavuaariin kiivetä turvaan aivan paniikissa (koiran tapana kiivetä ylöspäin kun tarpeeksi pelottaa). Pöytä ei pelottanut kun kukaan ei koskenut pöytään tai ollut sohvalla, toisaalta itsekin saattoi olla ihan vieressa itse makaamassa sohvalla. En päässyt perille mikä pelkokohtauksen sen viikon aikana aina laukaisi (mahdollisesti pöydän liikuttelu kun se vähän rämisee) mutta pelko loppui kuin seinään kun juoksu alkoi. Omituista todellakin.
Toisella kertaa ennen juoksuja se alkoi pelätä yhtä puhjennutta jalkapalloa, palloja meillä on useampi jopa jalkapalloja mutta juuri tätä kyseistä palloa pelkäsi vain. Pelko tuli kun toinen koira otti pallon suuhun ja siitä kuului reiästä PUFF ääni. Kiireesti mamman syliin! Ja pelko loppui kun juoksu alkoi. Myös muiden juoksujen kohdalla esiintyi omituista käytöstä joskin nämä edelläkerrotut oli kaikkein kummallisimpia ja graaveimpia. Syömättömyyttä ja hermostuneisuutta, emännän perässä kulkemista.
Pkcn Irokon The Shining "Merkki"

Sydämen sopukoissa ja muistoissa:
Pkcn Suvinuoskan Anastasia "Milla"
X-rotu Mellu (pystykorva-labbis-hirvikoira-ajokoira mix)
Pkcn Snowpaw Purple Angel "Peppi"

peppermillscollies@gmail.com
http://www.peppermillscollies.com
Avatar
Heidi Malmivaara
 
Viestit: 1660
Liittynyt: 25.04.2005 15:57
Paikkakunta: Turku

Re: Pelkovaihe.

ViestiKirjoittaja Anne Linsuri » 05.05.2008 14:00

Meillä oli vanhemmalla mörkökausi vähän ennen vuoden ikää ja nuoremmalla näyttää olevan silloin tällöin jotain kauhistuksen paikkoja. Koskaan ei kyllä ole tullut yhtäkkistä ongelmaa mistään tutusta jutusta. Mutta uusien juttujen kohdalla olen toiminut niin, että jos pentu ei uskalla mennä yksin katsomaan (esim. tuulessa liehuva pressu tai tienreunalla ollut musta roskasäkki...) niin kävelen itse reippaasti kummastuksen luo, taputtelen sitä ja totean ääneen, että eipä tässä mitään kummempaa. Koirat on sitten itse tulleet nopeasti sen jälkeen kummastusta haistelemaan, kun huomaavat, että eipä tuo emäntäkään sitä pelkää.

Sitten ei tietenkään voi mennä taputtelemaan, jos onkin vaikka kadunlakaisukone tms. Silloin juttelen rauhallisesti koiralle, kerron ettei ole mitään hätää ja jos on rauhallinen, annan nameja = oppii yhdistämään mukavaan. Minulle kun aikoinaan pentukurssilla sanottiin, että jos pennun nostaa syliin, niin se luulee oikeasti, että jotain juttua on syytä pelätä. Siksi saavat seistä omilla tassuillaan, yritän vain äänellä kertoa, että kaikki ok. Voi myös haukotella, sen koira tulkitsee myös niin, että voipi olla ihan rauhassa.
Anne Linsuri
 
Viestit: 200
Liittynyt: 03.05.2005 11:44

Re: Pelkovaihe.

ViestiKirjoittaja Kirsti Palussek » 05.05.2008 18:22

Meillä tuli tuossa 8-9 kk:n iässä paukkutrauman jälkeen pelkovaihe. Futisporukka juhli Saksan pääsyä jatkoon ja ihan koiran vieressä lähetti vinkuulinapaukkuja ilmaan. Koira kakki olemattomiin housuihinsa, änkesi viidakkopuskan läpi ja vaan kotia. Siitä lähti useamman kuukauden pituinen pelko ihan kaikkea kohtaan, liikennemerkkejä, markiiseja, materiaaleja, varsinkin sitä paikkaa kohtaan. Sitä ennen ei ollut paukkuarkuutta - se on valitettavasti jäänyt.

Ratkaiseva käänne parempaan tuli kun juteltiin ellän kanssa ja saatiin jotain sprayta jota suihkutettiin ruokaan. Sitä meni yksi pullollinen, menikö toinenkin, aika pian huomattiin vaikutus. Vähitellen pelkoja voitettiin sillä, että koiran huomio käännettiin muuhun (siinä vaiheessa siihen sai kontaktia jo) ja vähitellen hivuttauduttiin sen huomiota pelkoaiheisiin kiinnittämättä pahoistakin paikoista ohi.

Koira on nyt vähän yli 6 vuotias. Viikonloppuna olimme syömässä hotellissa, koira nukkui lattialla pöydän vieressä kun aputarjoilija heitti 2 kuumaa valurautapannua joissa hyvät pihvit lattialle ihan Liisan nenän viereen, heittomatka pari metriä ja melkoinen mekkala. Liisa vähän nosti kuonoaan ja jatkoi uniaan. Oliskohan ollut hyvä päivä luonnetestille?
Terveisin Kirsti
Kirsti Palussek
 
Viestit: 99
Liittynyt: 07.10.2007 02:05
Paikkakunta: Hessen/Saksa

Re: Pelkovaihe.

ViestiKirjoittaja Milla Hokkanen » 05.05.2008 20:53

Kiitokset kaikille kommenteista. Huolenaihe lienee mennyt ohi, ainakin toistaiseksi, sillä tänään hauva on käyttäytynyt ihan normaalisti. Nytkin nukkuu eilen pelkäämänsä kaiuttimen vieressä.. Kyseessä on siis todennäköisesti joku juoksuihin liittyvä vaihe, niin kun mietittiinkin, sillä Misty on noiden ensimmäisten juoksujen ajan ja ennen niitä käyttäytynyt muutenkin oudosti. Halusin kysellä onko muilla ollut vastaavia, ettei tarvitse huolestua. :) Jatkamme siis samalla linjalla, tilanteesta riippuen rohkaisten tai pelkäämistä kummemmin huomioimatta.
(Näköä kannattaa kyllä aina tarkkailla, Mistyllä on lievin muoto CEAsta.)
Milla Hokkanen
 
Viestit: 35
Liittynyt: 18.02.2008 13:04

Re: Pelkovaihe.

ViestiKirjoittaja Kirsi Leppälammi » 05.05.2008 21:59

CEA:n lievin muoto (crd) ei vaikuta koiran näkökykyyn eikä aiheuta koiralle kipuja.

Weea (2/07, TK2 RTK1 BH Say Wuf Wonder Why)
Hoax (6/10, TK1 BH Say Wuf Hidden Hoax)
LaaLaa (7/14 EE JMVA Merry Moonray's Firefox)
Avatar
Kirsi Leppälammi
 
Viestit: 1127
Liittynyt: 25.04.2005 00:42
Paikkakunta: Uusikaupunki

Re: Pelkovaihe.

ViestiKirjoittaja Maria Salovaara » 06.05.2008 10:28

Mulle kävi edellisen koiran kanssa hiukan samanlainen tilanne kuin Kirstille eli koira sai yhtenä uutenavuotena paukkupelon joka jatkui sen viimeisiin päiviin saakka. Sekin vielä, että paukkujen lisäksi se pelkäsi suunnattomasti ihmispaljoutta koska yhdisti nämä kaksi asiaa voimakkaasti toisiinsa. Tämä oli ihan meidän omaa mokaamme että koirasta tällainen tuli: se vietiin mitään ajattelematta keskiyön paukuttelukarnevaalin keskelle :cry: Se sai todella pahan paniikkikohtauksen (se olisi pitänyt viedä lääkäriin mutta kun kokemattomina koiranomistajina emme sellaista älynneet).

No, tietenkin paavon kanssa olin aika jännittynyt että mitä mahtaa paukuista sanoa...no ei mitään. Joka ikisenä uutenavuotena se änkeää puoliltaöin meidän kanssamme parvekkeelle katselemaan ilotulitusta eikä tunnu muutenkaan häiriintyvän moisesta paukkeesta yhtään. Tosin olen aina varonut sitä ettei tapahdu mitään ikävää kuten että joku paukkupommi räjähtäisi sen jaloissa (näitäkin käy kun jengi viskoo joskus pikkupommejansa miten sattuu).

Ja tuosta pelkovaiheesta yleensä, että meillä on ollut niitä useasti, sellaisia mörkövaiheita jotka tulee yhtäkkiä ja lähtee suurinpiirtein yhtä nopeasti poiskin. Paavo on melko varautunut kaikkea uutta kohtaan mutta kun se saa rauhassa itse tutkia ja pohtia asiaa niin se pääsee siitä nopeasti yli :-)
Nainen on aina normaalilla tuulella.
Maria Salovaara
 
Viestit: 323
Liittynyt: 23.07.2005 20:09
Paikkakunta: Kangasala

Mörköikääkö?

ViestiKirjoittaja Pauliina Purtilo » 24.09.2008 13:20

Minulla on reilu 7kk vanha pehkouros, joka on tähän mennessä ollut todella rohkea ja ystävällinen, ei ole pelännyt mitään tai ketään ja rakastanut kaikkia ihmisiä suunnattomasti... Nyt kuitenkin on ongelmaksi muodostunut lapset! Remu pelkää niitä niin, että pissaa alleen :shock: Pentuna Remu rakasti lapsia yli kaiken! Ja olen kyllä pitänyt huolta, ettei yksikään kakara ole päässyt Remua kiusaamaan.

Viime vkl olimme näyttelyissä ja paikalla oli kasvattajan tytär, tätä Remu ei pelännyt laisinkaan, tosin tyttö ei lähennellyt Remua millään muotoa. Tänään taas olimme aamulenkillä koulun lähellä ja pari tyttö kysyi saako silittää ja minä sanoin, että saa. Remu kuitenkin sekosi täysin ja peruutti aivan hulluna, eikä uskaltanut tulla lähellekään, sama kävi myös viikko sitten serkkuni lasten kanssa.

Remu siis rakastaa kaikkia muita ihmisiä suuresti ja on hyvin rohkea ja avoin muuten. Voisiko tämä olla ihan vain mörköikää ja mennä ohitse, vai mistäköhän tällainen käytös voisi johtua? Remu on onneksi sen verran pehmeä, että pakenee ennemmin kun käy lasten kimppuun...
Cpku Siniketun Musta Ruhtinas "Remu" synt. 08.02.2008
Cpkn Serasecret Moonshine Angel "Dara" synt. 08.08.2011
Cpkn Dark Dynasty's Ebony Empress synt. 07.03.2015

Bpgu Grimoire Ikaria Linos Talento "Körmy" synt. 18.02.2010
Avatar
Pauliina Purtilo
 
Viestit: 230
Liittynyt: 05.05.2008 17:00
Paikkakunta: Huittinen

Re: Mörköikääkö?

ViestiKirjoittaja Velipekka Soini » 24.09.2008 13:43

Viittais hyvin mörköikään.

Roksulla oli jossain vaiheessa sellaiset arvaamattomasti liikehtivät ja kiljuvat lapset väistelyn kohteena ja yks naapuruston tenava saikin vähän takapakkia aikaan... Tutut ja/ normaalimmin käyttäytyvät juniorit ei oo tuottanut ongelmia. Tuossa vuoden ikäisenä (plus miinus muutama kuukausi) homma tais käydä herkimmillään, mutta nyt siitä on jo kasvettu yli.

Parasta hoitoa on junnujen ohittaminen kuten ne olis ilmaa. Älä anna niiden tulla silittämään hetkeen aikaan, äläkä varsinkaan pakota (alista) koiraasi väkisin silitettäväksi. Koira todennäköisesti hakee susta tukea noissa ohituksissa, mutta kun sä et reagoi mitenkään niin pian rekkukin huomaa, että eihän tässä mitään ollutkaan. Lapsikontakteja voi ottaa niillä mukavilla/tutuilla junioreilla, mutta rajaa vieraat silittäjät hetkeksi pois.

Sano että koira on koulutuksessa tms. niin niiden naperoidenkin pitäis ymmärtää, että nyt sitä ei saa silittää.
Dream on! - Everything we have today was once considered impossible...
Avatar
Velipekka Soini
 
Viestit: 751
Liittynyt: 28.09.2006 09:26
Paikkakunta: Ylöjärvi

Re: Mörköikääkö?

ViestiKirjoittaja Pauliina Purtilo » 24.09.2008 13:52

Äsken käytiin pisulla ja pari tenavaa tuli lähelle kysymään saako silittää. Sanoin, että ei nyt, mutta penskat ei uskoneet. Sanoin sitten, että koirassa on kirppuja ja kyllä nopeasti kaikkosi lapset :-D

Kiitos VP:eelle nevoista!
Cpku Siniketun Musta Ruhtinas "Remu" synt. 08.02.2008
Cpkn Serasecret Moonshine Angel "Dara" synt. 08.08.2011
Cpkn Dark Dynasty's Ebony Empress synt. 07.03.2015

Bpgu Grimoire Ikaria Linos Talento "Körmy" synt. 18.02.2010
Avatar
Pauliina Purtilo
 
Viestit: 230
Liittynyt: 05.05.2008 17:00
Paikkakunta: Huittinen

Re: Mörköikääkö?

ViestiKirjoittaja Milla Hokkanen » 24.09.2008 20:33

Veikkaisin myöskin mörköikää, meillä oli tuossa iässä vastaavanlaista käytöstä vieraita lapsia kohtaan, mutta se meni aika nopeasti ohi ja nyt hauva tykkää lapsista tosi paljon. :) Peruuttelua ilmenee nykyisin vain jos vapaana olevat koirat tulee Mistyn luo kun se on hihnassa. (Se tosin on ymmärrettävääkin, enkä tykkää siitä että vapaat koirat tulevat ahdistelemaan hihnassa olevaa koiraa keskellä lenkkipolkua, varsinkaan ilman omistajan lupaa...)
Milla Hokkanen
 
Viestit: 35
Liittynyt: 18.02.2008 13:04

Re: Mörköikääkö?

ViestiKirjoittaja jonna vilkas » 25.09.2008 17:01

Manahan ei koskaan voinut sietää lapsia, Mana siis on tämän Remun äiti. En koskaan päästänyt lapsia Manan lähelle ja pian kaikki lähialueen lapset tiesivätkin,etten anna silittää, joten antoivat mun olla rauhassa. Mana kanssa lähti karkuun ja mun jalkojen väliin, kerran jopa näytti hammasta kun yksi penska ei uskonut mun EI -sanaa, joten sai siinä penskakin aika kovat saarnat multa sitten loppujen lopuksi.

Musan kanssa on ollut muutama, jotka ovat kiltisti kaukana kysyneet saako silittää, olen antanut tarkat ohjeet: ensin annat haistella yms. ennenkuin lapset ovat saaneet silittää. Musalla ei siis ole tullut tuota mörköikää ainakaan vielä, se on tosi rohkea pentu, ainoastaan isot, haukkuvat ja päällepäsmäri -koiria se karttaa, mutta se on mun mielestä pelkästään fiksua..

Heh, Paukku, onko sulle tullut tohon joku kirjoitusvirhe, kun ei Tarulla ole lapsia?? :lol:
elämä ilman koiraa on kuin elämä ilman hymyä.
Avatar
jonna vilkas
 
Viestit: 121
Liittynyt: 10.10.2005 10:22
Paikkakunta: Vantaa 3.8.09 lähtien

Re: Mörköikääkö?

ViestiKirjoittaja Annika Rinne » 26.03.2009 20:59

Heips.

Voiko koiran murrosikään tämän mörköpelon ja koettelun ohella liittyä väsymys/masennus? Meidän aikaisemmin niin leikistä yksinkin innostuva koira on muuttunut sisätiloissa ollessaan tosi apaattiseksi ja väsyneeksi. Herra nukkuu vaan jos ei saa luuta syödäkseen. Luut syö samantien kokonaan pois jos antaa, eli sitäkin hommaa täytyy vähän kuitenki rajoitella. Voiko tällainen väsymys liittyä murkkuiluun?

Terkuin,
Kaksi Aata.
Sandcastle's Social Climber "Aati" synt.15.7.08
Muistoissa: Sandcastle's Charmingcookie "Dona" 29.3.98-26.5.10
Avatar
Annika Rinne
 
Viestit: 37
Liittynyt: 12.10.2008 15:38


Paluu Luonneaiheet



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä