Degeneratiivinen myelopatia

Keskustelua collieiden luonteeseen, terveyteen ja jalostukseen liittyvistä asioista. Myös ruokinta-aiheet tänne.

Valvojat: Mia Möller, Kirsi Leppälammi

Degeneratiivinen myelopatia

ViestiKirjoittaja Marika Julin » 16.01.2008 01:15

Pitkän hiljaiselon jälkeen....

Nyt olisi kaikki kokemus tarpeen. Kessu (Cajendo Caro Cecar) kävi Eläinsairaala Aistissa kohta kaksi viikkoa sitten ja diagnoosi oli tuo yllä mainittu. (suomeksi ehkä etenevä selkäydinrappeuma)

Sairauteenhan ei ole olemassa hoitoa, joten kaikki vinkit ja kokemukset otetaan mielellään vastaan!

Kiitoksia jo etukäteen!

- Marika ja Kessu
Marika Julin
 
Viestit: 5
Liittynyt: 25.04.2005 23:13
Paikkakunta: Siuntio

ViestiKirjoittaja Merja Pihlajasaari » 16.01.2008 02:23

Meidän kasvatillamme Judy's Magician Angeliga epäitiin myös tuota rappeutumaa, mutta se kuitenkin diagnosoitiin selkäydinkanavanahtaumaksi. Mutta eläinlääkäri ei silloin sulkenut pois tuota rappetuma sairauttakaan.
Koira alkoi oireilemaan 11 vuotiaana ja jouduttiin nukuttamaan liki 12-vuotiaana takajalkojen petettyä kokonaan.

Tällä hetkellä meidän ainoa vanhus Softice Hot Chocolate, on oireillut jo reilun puoli vuotta. Nappula täyttää 12 vuotta helmikuussa.
Sillä on todettu selkärankassa luupiikkejä ja sen oireet sopivat myös selkäytimen rappeutumasairauteen. Sillä on oireina oudot nykivät takajalkojen liikkeet ja niiden selvä heikkous.

Nappula käy edelleen pienillä kävelyillä ja hakee keppiä innoissaan, en ole malttanut vanhukselta kieltää kaikkea. Ajattelen että, eläköön täysillä niin kauan kuin pystyy ja nauttii vielä elämästään. Olen myös huomannut että, koira nauttii kun hieron sen takajalkoja sekä varovasti venyttelen niitä.
Tosia-asia meillä on se että, yhteinen aikamme käy vähiin pikkuhiljaa. Nappulan takapää huononee selvästi viikko viikolta. Mutta vielä nautitaan täysillä elämästä :-)
Avatar
Merja Pihlajasaari
 
Viestit: 415
Liittynyt: 29.04.2005 21:12
Paikkakunta: Ulvila

ViestiKirjoittaja Seija Nurmi » 16.01.2008 18:44

Ei taida täällä enää Suvituikun Carebearin omistaja "kuikuilla", koska on toinen rotu nykyään....kirjoitti tänne kai joskus Pepestä , jolla on tuo dm diagnosoitu myös. Eli sairas koira on kasvattini.

Pepen tarina ei päättynyt niin hyvin, sairaus eteni äkäisesti ja Pepe lopetettiin, oiskohan 8-vuotiaana....eli todella paljon liian aikaisin :? .

Takapään heikkouksiin/ pettämisiin mulla on kaikki vanhat koirat lopulta menneet...mutta kun mittarit on kilkattanut 13-vuotta...niin ei niitä enää ole tutkittu moisien sairauksien varalta :( sääli sinänsä.

Mutta alle 10-vuotiaan koiran heikko takaosa tai huteruus/muut oireet...ei kuulu kyllä terveeseen koiraan, collie ei ole silloin vielä vanha...tai ei ainakaan pitäisi olla..

Ja sitten kotona tälläkin hetkellä kesällä 12-vuotta tuleva muori, joka on notkea kuin gaselli, nopea kuin gebardi...ei heilu eikä huoju, taitaa sitten kaatua suorilta jaloilta aikanaan :wink:

Marikalle tsemppiä Kessun hoidossa :-)
Avatar
Seija Nurmi
 
Viestit: 172
Liittynyt: 25.04.2005 00:12
Paikkakunta: Urjala

ViestiKirjoittaja Johanna Ruottinen » 16.01.2008 19:48

On kokemusta, valitettavasti. Ensin meni Minea vain 9,5 vuoden ikäisenä sairastettuaan liki 1,5 vuotta, joka on pitkä aika elää dm:n kanssa. Yleensä koirat kestävät sitä selkeiden oireiden alettua n. 8-12kk. Nyt viettää viimeisiä aikojaan Deri-vanhus 12,5v, liikuntakyky on jo todella huono mutta pääkoppa edelleen veitsenterävä. Derin ensimmäiset oireet huomattiin vuosi sitten tammikuussa ja olen ihan varma että ilman sairauden puhkeamista edeltänyttä rautaista lihaskuntoa ja erinomaista rakennetta se olisi jo montussa. Aika uskomatonta on se että koira pystyy hädin tuskin seisomaan ja kävelemään, mutta tasaisessa ravissa se ehtii saada takajalatkin paremmin mukaan ja liike on edelleen kaunista ja vaivatonta - siis se vähä mitä se jaksaa...

Kumpaakaan koiraa ei ole sen tarkemmin tutkittu, oireet ovat niin päivänselvät ja kun sairastuneita on molempien sukulaisissa niin ei hirveästi yllätä. Perinnöllinen sairaushan tämä on, ja uusimman tiedon mukaan mekanismiltaan autoimmuuni. Sairauden puhkeamisikä vaihtelee tutkitusti 7-14 ikävuoden välillä ja minun sekä yhden lääkärin mutulla heittäisin että sitä vahvemmin se on koiran geeniperimässä mitä nuorempana takapää alkaa heittää.

Yleensä lääkärit eivät määrää muuta hoitoa kuin mahdollisimman pitkään lihaskunnon ylläpitämisen, ja monesti b-vitamiinia joko pistoksina tai ruuan kanssa, "kun ei siihen mikään auta". Niillä on vain minimaalinen etenemistä hidastava teho ajoissa aloitettuna. Tähän haluaisin kuitenkin tuoda kaikkien tiedoksi yhden oman hoitokokemuksen joka on ollut todella positiivinen. Sen jälkeen kun löysin tiedon että kyseessä on autoimmuunireaktio joka tuhoaa hermokudosta ja aiheuttaa mahdollisesti turvotusta selkäydinkanavaan, päätin ihan mutulla kokeilla kortisonia Derille. Lääkärin kanssa tuumimme että ei siinä ainakaan mitään häviä, ja nyt se on ollut kortisonilla noin kuukauden. Eihän se menetettyä liikuntakykyä tuo takaisin, mutta yleiskunto on kohentunut aivan silmissä ja ruokahalu parantunut, sekä lihasvoima lisääntynyt ja refleksit näyttävät hiukan parantuneen (pystyy taas mm itse korjaamaan raajojen virheasentoja ja jaksaa seistä paremmin paikallaan painumatta kasaan). Derin kanssa ollaan varmasti saatu kortisonilla lisäaikaa ja myös elämänlaatua huonontuneesta liikuntakyvystä huolimatta. Nyt mennään jo pienellä annostuksella (1/4 tabl per päivä) eikä teho näytä huonontuneen.

Minusta olisi todellakin aika alkaa ottaa tosissaan se että tämmöinen sairaus on olemassa, kuten Seija sanoi, ei se ole normaalia että alta 10-vuotiaat koirat hitaasti halvaantuvat. Lääkärien mukaan dm on collieilla ja saksanpaimenkoirilla yleinen eivätkä kaikki osaa pitää sitä edes sairautena, ajattelevat olevan vaan vanhuuden vaivoja. Omasta kokemuksesta voin sanoa että ero on tähtitieteellinen verrattuna dm-sairasta koiraa ja sen suhteen tervettä vanhusta.

Tietenkään _kaikki_ oireilu ei ole degeneratiivista myelopatiaa, syitä asentotunnon menetykselle ja lihaskadolle voi olla monia muitakin, esim spondyloosi, kulumat ja luupiikit tai kasvain. Tyypillisesti näihin kuitenkin liittyy kipua, ja kivun puuttuminen onkin puhtaiden röntgenkuvien ohella se tekijä jolla diagnoosi erotellaan (ilman Aistin tms erikoistutkimuksia). Mutta sen verran olen tuota asiaa selvittänyt että selittämällä oireet muuksi huijaa korkeintaan itseään, kyllä se todennäköisin syy näillä tyypillisillä oireilla mukaanlukien kivuttomuus, on juuri dm.
Avatar
Johanna Ruottinen
 
Viestit: 1111
Liittynyt: 25.04.2005 18:12
Paikkakunta: Latovainio

ViestiKirjoittaja Päivi Kaski » 17.01.2008 09:31

Myös meiltä on lähtenyt vanhus 13+ -ikäisenä takapään pettämiseen, kompuroi rappusissa (miksi?) ja sen jälkeen toisesta takajalasta hävisi tunto. Ei tutkittu. Uskon, että vastaavia juttuja on paljon ja uskon myös, että ainakin osalla koirista pohjimmaisena syynä alkuperäiseen huteruuteen voi olla DM.

Marika, kiitos avoimuudesta ja meiltäkin tsemppiä Kessun hoitoon :-)
Avatar
Päivi Kaski
 
Viestit: 253
Liittynyt: 25.04.2005 13:36
Paikkakunta: Stormi

ViestiKirjoittaja Tanja Ristolainen » 17.01.2008 12:40

Omakohtaista kertomusta ei ole, mutta laitan pari linkkiä, jos sattumalta et ole näitä vielä lukenut.

http://www.kennellumen.com/kirjoituksia.asp?id=5

http://neuro.vetmed.ufl.edu/neuro/DM_Web/DMofGS.htm
Tanja Ristolainen
 

ViestiKirjoittaja Petra-Paula Corsini-Rautalinna » 17.01.2008 13:55

Mun edesmennyt collieuros sai ekan takapäänpettämiskohtauksen noin 5-vuotiaana. Sille annettiin magnesiumpistos (en tiedä miksi) ja se tokeni (pistoksesta huolimatta tai sen takia, en tiedä). Sitten 10 vuoden tienoilla alkoi olla uudestaan vaikeuksia takapään kanssa. Koira lopetettiin 12-vuotiaana kun ei takapäästä enää tullut kalua. Koiraa tutkittiin, mutta ei siitä kummia tuloksia silloin saatu. Koko ikänsä se oli haluton liikkumaan, lonkat ja kyynärät ok. Kai siellä selässä jotain oli, kivulias se ei kuitenkaan ollut.
cpkn TK1 BH Say Wuf Why Wait "Lula Mae" -07
appu Aurus "Boogie" -11


http://tursunpera.webs.com/
Avatar
Petra-Paula Corsini-Rautalinna
 
Viestit: 405
Liittynyt: 09.08.2006 19:11
Paikkakunta: Mynämäki

ViestiKirjoittaja Pia Veikkolainen » 18.01.2008 04:15

Surullinen Kessun puolesta Marika :(

En osaa kauheasti kommentoida kun Epulla on hiukan eri vaiva selässä (täällä jossain foorumin arkistojen kätköissä aihe).
Mutta mielenkiinnolla seuraan aihetta/vastauksia,
kun näitähän selkäjuttuja yllättäen löytyy :wink:
Pia Veikkolainen
 
Viestit: 730
Liittynyt: 02.05.2005 03:51
Paikkakunta: Hyvinkää

Re: Diagnoosi: epäilty degeneratiivinen myelopatia

ViestiKirjoittaja Marika Julin » 26.04.2008 12:43

Kiitoksia vastauksista! Tähän mennessä ollaan kokeiltu akupunktiota (en huomaa että auttaisi) ja viime viikolla käytiin hakemassa B-vitamiinipiikki. Pyysin myöskin kortisoonia mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä että ei uskaltaisi antaa sitä tässä yhteydessä. (osaako joku kertoa mitä vaaraa siitä olisi)

Kessun kunto on tammikuusta huonontunut merkittävästi, nykyään pissataan kuin pikkupojat jne. Täytyy ikävä kyllä ruveta valmistautumaan luopumiseen :smt089

- Marika
Marika Julin
 
Viestit: 5
Liittynyt: 25.04.2005 23:13
Paikkakunta: Siuntio

Re: Diagnoosi: epäilty degeneratiivinen myelopatia

ViestiKirjoittaja Kirsti Palussek » 26.04.2008 13:55

Minulla on kaveri täällä Saksassa, jolla on jo aika vanha koira joka on sairastunut dm:ään myös. Hän on myös kiitollinen kaikista vihjeistä. Koira ei ole collie vaan seropi jossa kai sakua mukana. Taudin kanssa elävät nyt varmaan 3/4 vuotta. Vanhat sukat jaloissa auttavat, kai ettei tassu hierry kun sitä ei aina pysty nostamaan, lähetin juuri pussillisen. Lääkitystä on kokeiltu mutta oikein kunnon apua ei tunnut olevan mistään. Siellä mennään päivä kerrallaan ja yritetään katsoa, miten kauan koira jaksaa ilman että menee rääkkäyksen puolelle. Päivät ovat kuulemma ihan erilaisia, välillä menee ja välillä ei.
Terveisin Kirsti
Kirsti Palussek
 
Viestit: 99
Liittynyt: 07.10.2007 02:05
Paikkakunta: Hessen/Saksa

Re: Diagnoosi: epäilty degeneratiivinen myelopatia

ViestiKirjoittaja Johanna Ruottinen » 26.04.2008 18:04

Kortisonillahan on pitkäaikaisesti isoilla annoksilla käytettynä sivuvaikutuksia, olisko tästä syystä lääkäri ollut sitä vastaan, kun kyse on ns loppuelämän lääkityksestä. Meidän lääkäri totesi että tässä vaiheessa taas on jo aivan sama, jos sillä saadaan koiralle muutama _kuukausi_ laadukasta lisäaikaa, ei ole mitään merkitystä mahdollisilla sivuvaikutuksilla, kun aika mitä on jäljellä ei kuitenkaan tule olemaan kovin pitkä. Minä ainakin suosittelen oman kokemuksen pohjalta kokeilemaan, esim Prednison 5mg/päivä ei varmasti ole liian iso annos ja piti kuitenkin meidän tapauksessa Derin tolpillaan joulukuusta helmikuuhun kun kuuria aloittaessa näytti jo edellinen kuukausi siltä että päiviä lasketaan. Teillä ei tauti kaiketi ole vielä niin pitkällä niin jospa siitä olisi vielä pidempiaikaisestikin apua. Jaksamista!
Avatar
Johanna Ruottinen
 
Viestit: 1111
Liittynyt: 25.04.2005 18:12
Paikkakunta: Latovainio

Re: Diagnoosi: epäilty degeneratiivinen myelopatia

ViestiKirjoittaja Merja Pihlajasaari » 26.04.2008 18:32

Meidän Nappula nukkui pois 22.4.2008. Takajalkojen liikkeet huononivat viikko viikolta ja viimeisen viikon aikana huonompaan suuntaan mentiin todella nopeasti. Toinen takajalka ei toiminut enää kahtena viimeisenä päivänä ollenkaan. Vaan se laahasi sitä perässään :( Kun tuo huonominen alkoi kunnolla, niin todella nopeasti mentiin huonompaan suuntaan. Noin 9 kuukautta ensi oireiden jälkeen saatiin viettää vielä yhteistä aikaa. Viimeisten kahden kuukauden aikana oireet pahentuivat huomattavasti.
Mutta nyt kaikki on ohi. Nuku rauhassa Nappula :cry:
Avatar
Merja Pihlajasaari
 
Viestit: 415
Liittynyt: 29.04.2005 21:12
Paikkakunta: Ulvila

Re: Diagnoosi: epäilty degeneratiivinen myelopatia

ViestiKirjoittaja Kirsti Palussek » 05.05.2008 18:29

Tuo mainittu kaverini koira jouduttiin lopettamaan viime perjantaina. Takapää ei enää toiminut. Hyvää matkaa Sheila!
Terveisin Kirsti
Kirsti Palussek
 
Viestit: 99
Liittynyt: 07.10.2007 02:05
Paikkakunta: Hessen/Saksa

Geenitesti DM:lle

ViestiKirjoittaja Johanna Ruottinen » 15.06.2008 07:52

Huomasitteko Koirammesta että degeneratiiviselle myelopatialle on kehitetty USA:ssa geenistesti!? Yleensä en näistä pahemmin intoile, mutta mielestäni tämä on nyt jotain oikesti merkittävää jalostuksen kannalta, jos tarpeeksi koiria testataan. Aiemminhan ko. sairaus on ollut lähestulkoon valinnan ulottumattomissa, koska ilmenee vasta vanhana. Ja vaikkei collieista jutussa mitään mainita, siitä ei pääse yli eikä ympäri että iät kaiket on ollut tiedossa rodun taipumus "takapään pettämiseen" vanhana.

Koirammen juttu antaa äkkilukemalta ymmärtää että myös DM.n periytymistapa olisi selvillä. Jos se todella on niin yksinkertaista kuin minkä käsityksen kirjoituksesta sai, olisin ainakin itse valmis testaamaan jokaisen koirani kustannuksista huolimatta, jos se tiedon ansiosta ei enää tulevaisuudessa tarvi saattaa kasvattiaan ennenaikaiseen hautaan ko sairauden takia - vaikka mukana seuraisi tieto siitä että omalla terveellä nuorella koiralla olisi kohonnut riski sairastua kun ikää tulee. Jalostusmielessähän riittäisi periaatteessa se, ettei tehdä yhdistelmiä joista voi syntyä sairaudelle altistavan geenin suhteen homotsygootteja "riskikoiria" (kaikki näistä eivät sairastu), kaikkea ei todellakaan tarvi eikä pidä fanaattisesti poissulkea tuloksen takia.

Jos joku on bongannut faktalinkkejä asiaan liittyen niin lukisin mielenkiinnolla. Yleensäkin minkälaisia ajatuksia tämä mahdollisuus herättää?
Avatar
Johanna Ruottinen
 
Viestit: 1111
Liittynyt: 25.04.2005 18:12
Paikkakunta: Latovainio

Re: Geenitesti DM:lle

ViestiKirjoittaja Päivi Kaski » 15.06.2008 09:44

Täällä toinen vapaaehtoinen testaamaan, tosiaan melkein kuluista riippumatta. Toivon vaan, että a) periytyminen tosiaan on noin yksinkertaista ja b) testi tulee pian markkinoille.
Avatar
Päivi Kaski
 
Viestit: 253
Liittynyt: 25.04.2005 13:36
Paikkakunta: Stormi

Re: Geenitesti DM:lle

ViestiKirjoittaja Jaana Pajunen » 15.06.2008 18:02

Täällä myös halukkuutta testata koiransa DM:n osalta. Juttu tuli luettua ja toivottavasti tosiaan tulee pian saataville tuo testi. Kyllä noita DM:n oireisiin sopivia koiria on korviin kuulunut sieltä sun täältä eli uskon tuota sairautta collieilla olevan paljon enemmän mitä halutaan myöntää.
Avatar
Jaana Pajunen
 
Viestit: 211
Liittynyt: 25.04.2005 18:00
Paikkakunta: Pori

Re: Geenitesti DM:lle

ViestiKirjoittaja Riitta Lindström » 15.06.2008 21:08

Ilmeisesti geenitestistä on patentti vasta vireillä, koska mitään tarkempaa tietoa löydetystä mutaatiosta ei ole vielä saatavilla.

http://www.caninegeneticdiseases.net/DM/ancmntDM.htm
Avatar
Riitta Lindström
 
Viestit: 104
Liittynyt: 25.04.2005 12:37
Paikkakunta: Tuusula

Re: Geenitesti DM:lle

ViestiKirjoittaja Johanna Ruottinen » 15.06.2008 21:50

^ Sinuun voi aina luottaa, kiitos ;)
Avatar
Johanna Ruottinen
 
Viestit: 1111
Liittynyt: 25.04.2005 18:12
Paikkakunta: Latovainio

Re: Degeneratiivinen myelopatia

ViestiKirjoittaja mari palgi » 09.05.2010 00:34

Onko collie testattavien rotujen joukossa? Netistä en löydänyt moista...
Avatar
mari palgi
 
Viestit: 180
Liittynyt: 26.04.2005 00:43
Paikkakunta: helsinki

Re: Degeneratiivinen myelopatia

ViestiKirjoittaja Johanna Ruottinen » 10.05.2010 18:38

Testaako noita joku muu taho kuin OFA? OFAn listalla ei ole collieta tutkimusprojektiin kuuluvissa "riski"roduissa mutta kaikkien testejä siellä tutkitaan siis maksua vastaan. Voikohan sinne lähettää eurooppalaisiakin näytteitä...? :smt017
Avatar
Johanna Ruottinen
 
Viestit: 1111
Liittynyt: 25.04.2005 18:12
Paikkakunta: Latovainio

Re: Degeneratiivinen myelopatia

ViestiKirjoittaja Elina Riipi » 10.05.2010 19:26

Laboklinin sivuilla on myös maininta kyseisestä testistä, ilmeisesti sitäkin kautta onnistuu.
http://www.laboklin.fi/geenitestit.html
Avatar
Elina Riipi
 
Viestit: 221
Liittynyt: 21.03.2005 13:08
Paikkakunta: Siuntio

Re: Degeneratiivinen myelopatia

ViestiKirjoittaja Kaarina Pesonen » 01.06.2010 00:02

Testitulos saapui juuri ja tulos odotettu. :(

pkcu Dolmaris Heir of Love

Degenerative Myelopathy - PCR
Result Myelopathy
Result: genotype DM/DM
Interpretation: The analysed dog is homozygous for the mutation in
the SOD1-gene that has been suggested to be a major risk factor for
the development of Degenerative Myelopathy (DM).
Affected dogs may develop clinical signs of DM.
Kaarina Pesonen
 
Viestit: 136
Liittynyt: 25.04.2005 16:33

Re: Degeneratiivinen myelopatia

ViestiKirjoittaja mari palgi » 02.06.2010 12:35

:cry:
Laboklinilta sain tarjouksen poskiraapenäytteestä testamiseen: 66e ja saman hintaan menisi DM + MDR1, useammasta koirasta 10% alennusta...
Näyteenottovälineet lähetetaan ilmaiseksi postitse :wink:
toivottavasti saadaan tällä hinnalla testattua useampiakin, niin että jatkossa voisi välttää DM/DM koirien syntymistä käyttämällä kumppaneiksi testattuja +/+ koiria :)
Avatar
mari palgi
 
Viestit: 180
Liittynyt: 26.04.2005 00:43
Paikkakunta: helsinki

Re: Degeneratiivinen myelopatia

ViestiKirjoittaja Jorma Lahti » 21.06.2010 20:40

Kaarinan kirjoitukseen jatkoa...

Dustinin tulos sain myös meidät testipenkkiin.
Tytär Enna ja yhdistelmän toinen osapuoli Ebony on nyt virallisesti testattu Laboklinissa, tuloksin...

cpkn Downmoore Dusk Till Dawn

Degenerative Myelopathy - PCR
Result Myelopathy
Result: genotype DM/DM (=sairastumisriskin omaava)


cpkn Downmoore Cross My Heart

Degenerative Myelopathy - PCR
Result Myelopathy
Result: genotype N/DM (=kantaja)

Lisätietoa lyhyesti geenitestistä ja tulosten tulkinnasta: http://www.caninegeneticdiseases.net/DM/DM_ancmnt.pdf

"The test clearly identifies dogs that are clear (have 2 normal copies of the gene), those who are carriers (have one normal copy of the gene and one mutated copy of the gene), and those who are at much higher risk for developing DM (have 2 mutated copies of the gene). However, having two mutated copies of the gene does not necessarily result in disease."

"It is important to note that there are a large number of dogs that have tested as genetically affected, but are reported as clinically normal by their owners. It may be that many of these dogs will develop clinical signs as they get older or it is possible that symptoms will never manifest in these dogs."


Kun nyt on mahdollistettu geenitestaaminen DM:n kohdalla, niin laitetaan liikkeelle haaste kaikille kasvattajille testauttaa omat aktiivisessa jalostuskäytössä olevat koirat ja julkaisemaan saadut tulokset, mikäli merkkejä/epäilyksiä DM:stä on ollut havaittavissa lähisuvussa. Tämä siksi, että osaisimme ottaa DM:n tutkittuna faktana huomioon, niin monen muun seikan ohella, yhdistelmiä suunniteltaessa. Ettemme ainakaan tiedostamattamme edesauttaisi DM:n laajenemista rodussamme ja omissa kasvateissamme.

kesäterveisin,
Jorma
Avatar
Jorma Lahti
 
Viestit: 1177
Liittynyt: 25.04.2005 00:20
Paikkakunta: Espoo

Re: Degeneratiivinen myelopatia

ViestiKirjoittaja Kaarina Pesonen » 23.06.2010 01:19

Minä toivon myös, että muutkin kasvattajat heräisivät testaamaan koiriaan. Luulisinpa, että tämä geenimutaatio on aika laajasti levinnyt pitkäkarvakantaan. Harmillista jos tämäkin testi jää pitkäkarvakasvattajilta MDR1:n tapaan hyödyntämättä. Hiukkasen vaikeaa jalostaa avoimin silmin jos suurin osa haluaa kulkea pää puskassa.

Ainakin Dustinin kohdalla testi näytti toimivan kun tiedän sitä epäillyn collien kohdalla, klassiset selkäydinrappeuman oireet alkoivat talvella.

Ylläpidolle toive, olisiko mahdollista saada DM-tulokset tuohon tiedotteet-osioon omaksi aiheeksi?
Kaarina Pesonen
 
Viestit: 136
Liittynyt: 25.04.2005 16:33

Seuraava

Paluu Terveys, jalostus ja luonne.



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä